Joulu kuulumiset! : )

Niin se joulukin on menossa ohi. Tuntuu ihan hullulta miten tämäkin kuukausi on menny niin nopeeta. Vastahan osteltiin joululahjoja,käytiin koulua ja odotettiin innolla tai vähemmän innolla joululomaa ja jouluaattoa.

Minulla oli aika kiireinen muutama päivä ennen joulua,koska mulla jäi lahjat lahjat melkeen viimeiselle päivälle ostettavaksi. Ja olen leiponut ja laittanut ruokaa valmiiksi joulua varten. Olen siis tehnyt kummatki laatikot sekä lanttulaatikon että porkkanalaatikon ite sen lisäksi tiikerikakun ja mangojuusto hyytelökakun. Laatikot onnistu kyllä tosi hyvin vaikka alussa näytti siltä,että ne oli vähän liian kaua uunissa, mutta ei onneksi. Lanttulaatikosta valmiina mulla ei ole kuvaa mutta porkkana laatikosta on.

Noni nytten sitten joku teistä ihanista lukijoistani pyysi että tekisin joululahjapotsauksen tässä se sitten tulee.  Tänä joulun en saanu niin paljon lahjoja kuin viime vuonna,mutta ei se määrä ole t'rkein vain sen merkitys ku se lahja annetaan. Sain siis kicks 100e lahjakortin 2 pentikin vanillasarjaan kuuluvaa tarjoilulautasta, cubuksen lahjakortin, ikean lahjakortin,aamutakin ja tietenkin rahaa.

 

 

Ainiin tosta kuvasta ja listasta puutui vielä yksi lahja minkä sain töyharjoittelusta. Kynsiarkki tarran ja kaksi kynsilakkaa. :)  En malta ottaa koska pääsen shoppaileen ikeasta vaikka uudet petivaateet ja kicksistä meikkejä ja cubuksesta jotakin en vielä tiedä mitä. Vaateet taitaa olla liiian pieniä vielä ku laihis ei oo ottanu oikein tuulta purjeisiin. Koko joulu on menny vaan mähnäämiseksi no kohta on uusi vuosi jos tekis sadannen kerran lupauksen ja myls tekis sen asian eteen jotain.  Näilla ajatyksilla viedttämään loppu iltaa. : )

 

alkuviikon kuulumisia:)

 Tänään on ollu pitkästä aikaa hyvä päivä. Mielialatkin on pysynyt suhkot korkealla,vaikka ei ole tapahtunut mitään sen kummempaa päivän aikana. Olen kyllä ollut nytten eilisen ja tämän päivän ja vielä huomisen koulun puolella,että vähän muutosta tähänki työjaksoon. Koulussa on ollu ihan jees olla välissä,vaikka ikävä onkin suuri työpaikalle ja meidä kehitysvammasia ja opettajia. Kiva vaan nähä opettajaa ennekuin se jää äitiyslomalle.

Koulun jälkeen oli vuorossa päikkärit ja ruuanlaitto. Oli muuten hyvä idea pötkähtää vähän aikaa kun lohi paistuu uunissa. Tein sen lisäksi salaatin ja kermaviilikastikkeen oli hyvää!:)   Ruoan ja kavin jälkeen lähin käymään yhdessä tyttöjen talossa ohjaajan kanssa. Oli kiva yllätys, että sinne pääsi vihdoin tulemaan meidän osaston entinen nuori. Pääsin senkin kanssa keskustelemaan vihdoinki kahdestaan taino olihan siinä ohjaajat läsnä, mutta ei muita nuoria. Se oli helpottava tieto,että hänellä ei ole minua mitään vastaan ja minun ja yhden toisen nuoren välit ei vaikuta nytten meijän väleihin. Olipa vaikeesti selitetty,mutta ehkä ymmärrätte. Kiitos siitä jos luet tätä. Oli ihanan hyvä olo ku tulin sieltä. Melkeen itkua pukkasi kun oli kerrankin hyvä olla. Matkalla osastolle kuuneltiin kovalla biisi janna sä et ole hullu. Mie oon niin rakastunu siihen biisiin,se jotenki vaan kolahtaa kai ne sanat on niin lähellä sitä mitä haluisin jonkun mulle sanovan ja se melodia.  Osastolle päästyään alettiin pelamaan korttia ohjaajan ja yhden nuoren kanssa. Pelattiin ristiseiskaa ensiksi ja sitten kuningasta ja orjaa monta kertaa. Tuli ihan vanhat osasto ajat mieleen,koska opin tuon kyseisin pelin lähteellä ollessani. Siis kuningas ja orja on sille kuulemma monta muutakin nimeä,mutta tuo on jolla minä tunnen sen pelin. ÄÄÄH oon surkee tämän bloggerin kanssa en saanut ladattuu tänne yhtä musiikkivideota. Piristämään näitä mun tylsii kuvattomia potsauksia, mutta kertokaapas mistä te haluisitte mun kirjottavan? potsaus ehotuksii otetaan vastaan.

alkuviikon angstit

Taas on päässy vierähtään kauan siitä, kun olen viimeksi kirjoittanút. Tuntuu hullulta,että kuukin on vaihtunut joulukuuksi tällä välillä.

 En tiedä mikä mussa on taas vaihteeksi ollu kaksi viikkoa. Suurimman osan ajasta olen pystynyt oleen suhkot tyytyväinen ja onnellinen omaa elämään ainakin töissä,mutta osastolla se on eri asia. mun mustasukksuus ja vainoharhasuus on jotain käsittämätöntä. Tänäänkin tuli sana harkka yhden ihmisen kanssa tästä samasta asiasta. Itsemurha ja viiltely mitä niille kuuluu. Tai paremminkin mitä niille ajatuksille kuuluu? ei mitään hyvää kuinkahan monta kertaa viime viikolla nyt alkuviikosta on tehny mieli tappaa itteni ja viilellä, mutta en ole pystynyt. En tiedä miksi haluisin tai ajattelen paremminkin  niitä asioita. Mä oon niin väsyny tähän mun tapaan reakoida ja olla. Musta tuntuu että oon aika yksin vaikka oikesti mun ympärillä on ihmisii jotka musta välittää. Paremminkin mun pitäisi ajatellla että mitä mun elämässä on niin päin vittuu et  voin näin huonosti henkisesti. Mulla on perhe ja ystäviä. En tiedä mitä kirjotan ja näin, mutta mun pää lyö tyhjää mutta samalla mie haluun itkee ja huutaa. mutta että tääki potsuas ei menis kovin angstiseksi niin pitäis kai jotain kivaa tehä. 

Mitä hyvää on tapahtunut? Ainakin töissä on mennyt hyvin. Sain jatkaa toukokuuhun asti jes. Yksi meijän kehitysvammasista tykkäs ihan hirveästi tästä tiedosta. Melkein alko kyyneileitä valuttaan. Se tunne ku joku näyttää tunteensa niin selvästi ja tulee itelle tunne että on ollu merkityksellinen.  En kyllä keksi mitään hyvää mitä oilisi tapahtunut. Tottakai se että mun paras kaveri valmistu merkonomiksi josta olen tosi tyytyväinen. En tiedä ekä on parempi mennä suihkuun ja nukkumaan huomenna ehkä parempaa potsausta kehiin hyvää yötä: )

Osasto viikonloppu.

Taas on päässy hetki vierähtään kirjottamisesta. Olen meinannut joka ilta, mutta aika ei oo riittäny ja mun elämässä ei ole tapahtunut mitään kiinostavaa.  Ajattelin tulla kirjottelaan kuulumiset.

Olen ollut koko viikonlopun osastolla. Pääasiassa siitä syystä,että lähdettiin perjantaina käymään teatterissä kattomassa Rakentajat esitys. Ja mul ei ois ollu kyytii kemistä kotia. Auto oli äidin tykönä. Perajntai meni ihan okei läpi. Käytiin tutustumassa tervolassa ammattikoulussa louessa. Sain silittää vasikoita. En ollut koskaan ennen nähny vasikoita. Ja saipa olla yhden päivän poissa töistä,vaikka tykkäänkin työstäni. :) Käytiin me ennen sitä illan teatteria hakemassa mässyä salesta. Sitä tulikin ostettuu sitten.. . Illemmalla mentiin sitten sinne teatteriin.  Omasta mielestä se oli ihan kohtalainen olen kyllä nähnyt parempiakin teattereita. No ainakin nauraa sai ei sillain menny rahat hukkaan. Päästyå,mme talolle söin iltapalan ja tulin tänne yläkertaan nukkumaan.  Onneksi viikonloppuna saa nukkua vähän pitempään mitä viikolla taino aika paljonki pitempään.

Lauantaina heräsin puoli yksitoista aamupallalle ja ei että meillä oli hyvät aamupalat leipää, munakasta, nakkeja jä jälkiruuaksi pannaria. Oli hyvää! Käytiin ammupäivällä halpahallissa ja centilässä ostoksilla. Tarttuhan tietenkin  kummastakin kaupasta jotain ostettavaa. Centilästä  meikki peili ja turkoosin värinen vispilä. (on muuten jännän värinen oli pakko ostaa.)  Ja Halpa- Hallista niin  pinkit kuulokkeet minun ipodiin. Nytten on niihinkin kunnon kuulokkeet.   Leivoin mie  iltapäivällä niin muffinsejakin appelsiini-suklaamuffinsseja.  Pelattiin pelejä ja mie istuin aina välillä koneella. Pikkuset katto hobiitti leffaa ja minua ei oikein kiinosta sen kaltaset leffat, joten tyydyin istumaan koneella. Laitoin aika aikasin nukkumaan joskus 10 jälkeen. Syömiset on menny näinä päivinä päin vittua. mie en edelleenkään saa aikaseksi vetämään itelle pahemmat kurit ja joulu on jo kuukauden päästä melkeen :(. Mähnäny mässyy koko viikonlopun.  No minkän teet ku on paska itsekuri ja aikaansaamattomuus.

Tämä päivä on ollu tylsin koko viikonlopusta. En oikeastaan ole tehnyt mitään järkevää. Vietii toinen nuori sählyharkkoihin ja syötiin. Nukuin jonku ajan päikkärit ja olen istunut koneella välissä. Ja sitten pelanu Afrikan tähteä toisen nuoren ja ohjaajan kanssa. Ja taas istunu koneella. Yritin mie alkaa lukemaan yhtä kirjaa mikä kertoo epävakaa personallisuus häiriöstä. Yritän löyrttää jotain keinoja tulla toimeen tämän diagnoosin kanssa ja löytää apuja sitä kautta kaikkeen tähän mitkä liittyy sairauteeni. Ja yleensäkin mun elämään. Nytten pitäs alkaa tekeen ruokalista ensi viikoksi ja sitten kauppalista huomiseksi muutaman muun nuoren kanssa ja sitten vois suunitella pikkuhiljaa nukkumista:D

Ja ainiin muistinkohan mie viimeksi mainita missä olen työharjottelussa. Elikkä sellasessa paikassa missä onvian kehitysvammasii ja siellä opetelaan matematiikkaa englantii ja arjen muita askareita.  Minun piti lisätä kuvii tähän mutta oon hukanu puhelimen johdon ja järkkäri mul ei oo mukana.

Oleskelua,juhlimista tästä tehty minun viikonloppuni

Minun viikonloppu on mennyt kotilomia vietelessä. Perjantaina minun pitä lähtä käymään ulkona kaverin kanssa, mutta hän ei päässyt siirsimme sen lauantaille.  Perjantaina koulussa päätettiin myös,että minä menen työharjoitteluun kehitysvammaisten avustajaksi. Tai ainakin katsomaan sitä hommaa mitä se on, vaikka tiiänhän minä mitä se on ylitornion ajoilta.  Muuten perjanti meni ihan rauhallisissa merkeissä kotona.

 Lauantaina olikin sitten vähän vilkaampi päivä. Heräsin joskus 11 aikoihin ja siinä pelasin yhden pasiansin mikä meni heti läpi!. Ja suunittelin kaupungille lähtöä,katselemaan valmiiksi joululahjoja. Joulukuussa toivottavasti tulee rahaa kelalta niin pääsen sitten ostamaan joululahjoja. Rakastan joulua.  Löysin mie sitten itelle jumsuitin vai mikä lie onkaan. Olen ettinyt sitä vaikka kuinka kauan,mutta ikinä ei ole tullut sopivaa vastaan. Ostin mie itelle mustat legginsit illaksi ja uuden kynsilakan mitä en sitten käyttänytkään. Olen ilonen,että vihdoin minäkin sain sellaisen. Kävin mie myös mummolassa kattomassa mummoa,käymässä kahvilla ja syömässä tämän vuoden ensimäiset joulutortut.<3 nam! Illalla jokus 8-9 välillä lähdin ajamaan sitten sinne minun kaverin tykö.  Menin sinne niin sen entinen hellu oli hajottanu terassin ovan lasin ja poliisit oli siellä. Olihan se kiva alkaa heti siivoushommii kaverin kanssa kun menin sinne. Lasinsiruja oli siis joka paikassa ne oli levittiny pitkin keitiötä,pöytiä. ja pienen osan etteisen käytävästä. Siivouksen jälkeen kuuneltiin musiikka,meikattiin ja laitettiin vaateet päälle. Ittestään baariin lähettään puol yhen toista jälkeen. Kokonaisuudessaan ilta meni hyvin siihen asti kunnes minä näin minun koulukaveria. Hän on ulkomaalainen. Minun ystäväni ei okein pidä ulkomaalaisista joten oli vähän hankala painotella siinä kun, yritti olla kummallekkin mieliksi.  Minusta oli kiva tavata häntä muutenkin,kuin koulussa. Sovittiin kyllä,että ollaan alustavasti vain ystäviä,vaikka tunteita taitaa olla pelissä ainakin hänen puoleltaan. Tai mistä mie sitä oikeastaan tiedän.  Pääasia on,että sovittiin olemamme vain ystäviä ainakin vielä. Haluun tutustuu ensiksi häneen hänen kultuuriin ennenku voin alkaa seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa. Kuva mun uudesta vaateesta. Jaa mun osa lampustakin on päässyt kuvaanxD

   

Tämä päivä onkin ollu varsin väsymyksen keskeinen ja krapula keskeinen. Tuli eilen otettuu jonkin verran ei kyllä läheskään tarpeeksi mutta pieneen humalaan. Ärsyttäå nykyään kun, pitäisi juoda niin paljon että saisi kunnon humalan päälle. Äiti onneksi haki minut kaverin luota tai minut ja auton. En olisi pystynyt ajamaan autoa niin aamusta.Nimmitäin äiti tarvi autoa jo vähän ennen kahta.Tänään pitäisi mennä osastollekkin tuossa puoli seitsemän aikaan tulevat hakemaan ja pakkauset on ihan kesken. En jaksa mitään ihan vetämätön olo. Olen vaan syönyt kaikkii krapula ruokaa ja vähän vaikka mitä ja nukkunu. Mutta nytten minun pitää mennä pakkaamaan kirjottelen taas joku päivä.  

lauantain terveiset: :)

Tänään on ollut ihanan tasainen päivä mielialojen suhteen. Aamulla heräsin kahdeksan jälkeen ja söin aamupalan. Toki menin takasin nukkumaan heräsin loppujen lopuksi 10.
Tänään oli myös minun täden 50 vuotis päivää. Olin tehny tädille appelsiini-sitruuna juustokakun oli ihan hyvää, vaikka minun makuun ehkä vähän liian kirpeä. Oli kiva käydä sukulaisissa ja tervehtimässä tädin koiria.:) ne on niin söpöjä!  Kävin mie tänään Kirjastossakin lainasin Vämpyyrien päiväkirjan 7 osan ja  yritin lainata yhtä kirjaa mikä kertoo epävakaa personnalisuushäiriöstä,mutta se olisi pitänyt tilata kemijärveltä. Pitää miettiä. Siis joo mulla on epävakaa personallisuushäiri tunne-elämältään. Siksi haluaisin lukea siitä enemän ja oppiakki jotain ehkä. Minua muutenkin kiinostaa mielenterveys ja erinlaiset sairaudet liittyen mielenterveyteen.


Loppu ilta meni kotona ollessa ja sitten kävin mie muutaman tunnin minun hyvän ystävän tykönä kylässä. Olemme viimeksi nähneet melkeen 2 kuukautta sitten.  Juteltiin vaan kuulumiset ja istuttiin koneella ja katottiin leffaa. Oli kivaa.  Sen jälkeen kävin grillillä hakemassa grilli ruokaa nam!<3

Juu siis niinkuin tossa alussa ensimmäisessä lauseessa  taisi tulla esille. Että minulla on ollut tänään viikon paras päivä. Minun alko viikko ja osa loppu viikosta on ollut tosi vaikeeta. Minulla on ollut osi paha olla  henkisesti sekä fyysisesti aina välinssä. Itsemurhaa on paljon miettinyt ja sen toteuttamista, mutta en mie voisi olla niin itsekäs mun läheisille.  Osastolla on ollu jotenki tosi vaikee viikko. Sanottua on tullut puolin ja toisin ja siitä johtuva paha olo on olu aika raastava. Ja se itsesääli ja tunne että on pettänyt odotukset ja ei riitä siihen mitä sulta vaaditaan. Vaikka loppujen lopuksi asiat ei ollut tarkotettu ainoastaan mulle vai meidän muilekkin nuorille. Tottakai osa oli ihan minulle tarkotettua. Kannattaa jutella ohjaajien kanssa asiat heti selväksi jos jää vaivaamaan joku nähtävästi.  Ai niin mie sain maksusitomuksen osastolle niin ensi toukokuuhun. Nytten voin olla koulussa loppu vuoden ja ensi kevään : ) Ja ettiä omaa ammattia. :)  Olen ennemään kuin tyytyväinen. :)     

Palaveri terveiset ja perjatai kuulumiset. :)

Ihanaa viikonloppu alkoi. Ja tulin viikonlopuksi taas kotia sununtaihin asti. Sitten takasin osastolla torstaihin asti. :)

Tänään minulla oli sinne sosiaalitoimistoon palaveri, mun maksusitomuksen tiimoilta tonne osastolle. Yllätys oli vain se,että ne ei voinu kirjottaa mulle maksusitomusta. Sain kumminkin jatkoa nyt 2 viikkoa. Sitten on taas palaveri ja yritetään saaha maksusitomus toukokuun loppuun. Joo tiedän ei minun pitänyt olla kuin kuukausi tuolla, mutta tilanne ei ole tarpeeksi hyvä. Minun itsetuho ajatukset on ollu tosi voimakkaasti pinnassa,mutta toistaseksi olen onnistunut karistamaan mun mielestä ainakin hetkeiksi. Ja tosin mulla on se koulukin siellä. Sekin jäis kesken jos en saa maksusitomusta, koska sinne on niin vaikea kulkea täältä mun kotoa.  Ja sitten mulla ei olisi mitään. Kaikki menetetty ja kaikki kortit isketty pöytään ja hävitty. Se ajatus ja tunne mulle tulee mieleen. Pelkään tosi paljon tätä tilannetta sitä,että mitä minä teen sen jälkeen jos kaikki jää vaan kesken. Kouluun en voi palata.  Noo eiköhän tää selviä vielä parhian päin. Palaveri kaikkinaan tosi hyvin. :) oon ihan tyytyväinen.

Muuten perjantai on mennyt hyvin. Koulussa meni hyvin ja oli aika rento päivä. Luin blogeja ja keskustelin yhestä asiasta opettajan kanssa ja siivoiltiin. Ja kuuntelin kun maahanmuutajat opetteli suomea. Palaverin jälkeen käytiin äidin kanssa mummon tykönä juomassa kahvit. Kotona olen vaan istunut koneella ja keskustellu kavereiten kanssa. Kävin illemmalla hakemassa Koti pizzasta pizzat meille. Oli hyvää! Äsken aloin muuten ihan hirveellä innolla kutomaan huvia niin nyt se innostus sitten meni. Ha eipä oikein mitään ihmeelistä kerrottavaa vain elämää katsoessa ja datailen. :D 

Sekavia ajatuksia

Tämä päivä on ollu aika tunnerikas. Aamusta lähtien mikään ei ole mennyt niinkuin olisi pitäny. En jaksanut nousta tarpeeksi ajoissa. Väsytti ihan hirveesti olisi vain tehnyt mieli jäädä nukkumaan. Kerkesin onneksi ajoissa opistolle.

 Meillä oli tänään opistolla hieman erinlainen päivä. Nimittäin tehtiin ryhmätöitä. Ainoo asia mik' hankaloitti ryhmässä toimimista oli kieli. Meidän ryhmässä on kaksi uutta venäläistä ja meille tuli 3 päiväksi harjottelija saksasta. Joudumme hänen kanssa puhumaan suurimmaksi osaksi englantia, vaikka hän osaa vähäsen suomeakin. Onneksi toinen ryhmätyöoli helpompi sinänsä,että minun ei tarvinnut tehdä mitään ja minu pari  puhuu lähes täydellisesti suomea ulkomaalaiseksi.Puhuimme opettajan kanssa minun mielialasta ja itsetunnosta joka on hieman hakusessa. Opin tänään myös saksaa muutaman lauseen siltä meidän harjottelijalta.  Nimittäin saksa on minusta tosi kaunis kieli, kun sitä osaa puhua. Sitten esitelimme meidän ryhmätyön, joka aihe oli koira. Minulla oli tänään 40 minuttia lyhyempi päivä kuin yleensä. Syy siihen oli, että minulla oli aika torniossa mielenterveystoimistoon. 

 Se käynti meni kyllä aivan hukkaan, koska minulla oli entistä pahempi ja stresaantuneempi olo. Juttelimme kyllä minun ihmissuhde ongelmista, mutta meidän keskustelu painottuu liikaa yksin asumisellle mikä ei tähän hetkeen sovi ollenkaan ja tulevaisuudelle.Minun "terapeutti" ei ymmärrä minun tämän hetkistä tilannetta. Ja se pitää tosi omituisena,että minä jatkuvasti pilaan omia ihmissuhteita.(joo kai se on,mutta silti.)  Minua ahistaa tällä hetkellä ajatella tulevaisuutta, kun menee kaikki enerkia koulun käymiseen ja selviämiseen joka päiväisestä elämästä. Kyllä minulla on vaikea vaihe menossa. Kuolema olisi tosi helppo vaihtoehto,mutta se olisi heikkoiden merkki ja tiedostan minun vanhemmat ja läheiset ei kestäisi sitä varsinkaan minun äiti. Joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta yhteen ja vain mennä eteenpäin.
Palaverin jälkeen mulla oli oikeesti tosi paha olla. Aloin itkemään kun pääsin pois sieltä ja aloin miettimään asioita. Se tyytymättömyys itseään kohtaan oli aika masentava ja muutenkin. Joskus vaan tuntuu,että nää asiat ei muutu miksikään. Siksi tein sen päätöksen, että haluan vaihtaa terapeuttiani.

Perjantaina on minulla sosiaalitoimistossa palaveri, koska päätämme siellä jatkon tänne osastolle. Minua toisaalta pelottaa se, että joudun kokonaan kotia. Pelkään sitä kuinka hyvin minä osaan tehdä rajani. Kaikki on niin sekasin mun omassa päässä. Haluisin vaan vetää lääkeitä ja pään täyteen.   Unohtaa hetkeksi kaiken. Keskittyä vaan siihen hetkeen elikkä bailaamiseen.  Eihän se olisi järkevää kun ajattelee mun toive ammattia. Jos minä alan nytten värkkämään lääkeiten ja alkoholin ja aineide kanssa. Saan sanoa hyvästi hoitoalalle ,mutta mikä siinä niin kiinostaa? Mitä hienoo on poltaa pilvee sekakäyttää. Ei mitään ei yhtikäs mitään. Mikä siinä kiehtoo? hyvä kysymys en tiedä Ehkä mä vaan haluan näyttää tietyille ihmisille,että minäkin uskallan tai sitten se on vain joku tyhmä päähän pintymä mitä ei tarvis koskaan toteuttaa.  En tiedä mun pää on niin sekasin  kaikesta,että varmaan parempi mennä kohta nukkumaan ja lopettaa kirjottaminen.

Kirjottelen kuulumiset!

Minulla on ollut aika tapahtuma rikas viikonloppu, vaikka kyllä olin osastolla. Lähdettiin osaston kanssa ranualle viikonlppua viettämään:)

Perjantai iltapäivästä lähdettin ajeleen ranualle. Käytiin simossa kaupassa hakemassa automatkalle ja perjantai ilaksi mässyä. Ja matka jatku sitten mukavasti perille saakka musiikkia kuunellessa ja maisemia katselessa. Perilla oltiin joskus alkuillasta. Pelattiia aliasta mikä oli aika hauska peli. En ole varmaan pitkään iakikaan nauranu niin paljon pelin aikana ku aliaksessa muutaman nuoren kanssa. Katteltin myös telkkaria kaikessa rauhassa ja syötiin iltapala kunnes ohjaajat keksi,että lähdetään leikkimään valopiilosta. Siis meijän mukana oli meidän pienemmät. Se oli aika jännittävää mutta hauskaa. Ite olen niin arka pimiässä,että kerkesin säikkyy yhen ettimisen aikana monta kertaa. Ei ole hauskaa olla näin arka. Nukkumaan meno meni yllättävän myöhään. Yleensä täällä mennään jo 9 jälkeen viikkosin nukkumaan niin nyt saatiin valvoa melkeen 12:D Oli hauskaa. Sekin kylklä kostautu seuraavana aamuna ku piti herätä niin aikasin joskus 8 jälkeen.

Lauantaina oli huippu päivä. Lähdettiin tyttöjen kesken ajelemaan aamusta Zeppeliinin shoppialemaan ja syömään.  Ranualta oli yllättävän pitkämatka  Zeppeliiniin. En jaksanu paljon shoppaila ei ollu rahaa ja eipä oikein mitään hienoja isojentytöjen vaatteita löytynyt. Kävin stadiumista ostamassa itselle uudet juoksukengät ja body shopista meikkisiveltimet ja saippuan.( teki kyllä mieli shoppiala kaikki rasvoja ja kuorinta aineita, mutta no money no funy. Käytiin rosossa syömässä. Itse söin kinkku, ananas,sinihomejuusto ja valkosipui pizzan. Oli tosihyvää! päivan saldo oli siis uudet juoksukengät,saippua. meikkisiveltimet ja tietenki lisää mässyä. Iltaa vasten lähdettiin istten ajamaan takasin kohti ranuata. Se matka tuntu loppuvan liian akkia siis automatka. Rakastan autossa istumista, musiikin kuunteluu ja muiten kanssa höpöttämisestä. Suoraan iltapala öytään ku päästiin ranualle  ja tellkaria katsomaan. Laitoin aikasin nukkumaan ku väsytti reissun jäljiltä. En saa vaan kuvia tähänkään potsuakseen ku kamera on kotona ja ite on osastolla. :D

Sitten seuraski lähtöpäivä kaikista tylsin päivä vaan siivoamista ja pakkaamista. Okei on tässäkin päivässä ollut hyvätkin puolensa. Mun kummitäti soitti pitkästä aikaa oli ihana jutella hänen kanssaan ja saaha tsempausta sieltäkin suunasta. Muuten tää ilta on menny koneella istuen kimbleä pelatessa ja iltapalaa tehdessä. Huomenna taas opistolle. :)

Yleisesti ottaen koko viikko onmenny hyvin. Tietenkin on ollut niitä huonojakin hetkiä, mutta nitä on meillä kaikilla. Paljon on miettiny mitä teen ylitornion suhteen  ja osaston suhteen. Mulla loppuu maksusitomus ens viikon perjantaina ja tiistaina on palaveri. En  oikein tiiä mitä mie sielä sanon.  Toisaalta saatan pärjätä jo yksin ja taas toisaalta haluisin vielä tukee ja  käydä tossa opistolla. Se on inin hankalaa kotoa käsin Eiköhän kaikki jätrjesty ens viikonaikana. : )

Päivän syömiset ja viikonlopun kuulumiset:)

Tämä päivä on menny aika hyvin. Aamulla heräsin suhkot aikasten ja helposti kun ohjaaja tuli herättämään. Aamupala menikin sitten ihan päin honkia tajusin vasta sen jälkeen kuinka paljon kaloreita ahtasin jo aamupalan aikana itteeni. Sitten istuin vain koneella ja keskustelin ohjaajien kanssa.

Aamupala: 2 ruisleipää metwurstia kurkkua floraa levitteenä 2 maitolasia ja sitten vielä maitokahvin.

Päivällinen menikin suhkot hyvin ennenku tajusin kuinka paljon kaloreita makaroonissa on. Mie hämmennyin ku aloin laskeen luonaan aikana tulleet kalorit. Pääsin sitten muutaman tunnin päästä lenkille meidän työharjottelijan kanssa. Toivottavasti edes muutama kalori kulu siitä määrästä.
Käveltiin ehkä joku vähän reilu kilometri ei paljoa, mutta jotakin. 

Lounas: 2dl makaroonia 2dl kinkkukastiketta ja 2 maitolasia. (laskettu silmämääräsesti)


Välipalan kippasin ihan kokonaan ei ollu varaa syyä eikä ollut nälkäkään.

Päivällinen siinä 16 jälkeen maitorahka ananaspaloilla ja 2 maitolasia. Oli muuten ihmeen hyvää. Kannatti laittaa maustumaan muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Se oli ihme ku yleensä mie en tykkä pelkästä maitorahkasta ja ananaspaloista,mutta kannatti kokeilla ja syyä. Vähän kaloreita ja proteinia kumminkin jonku verran

Vielä näin ilalla kävin pienen kävelyn (20min) oisin ollu kauemminkin, mutta hiersi kengät rakon ja mie en kestä sitä "kipua" yhtään. Kinkasin pienen lenkin ja sitten tulin koneelle.

Tämän päivänkalorit huitelee jossain 1800-1900 välissä ( liikaa tiiän) 

Viikonlopun kuulumiset tähän perään ennenku pitää palauttaa kone toimistoon. Olin koko viikonlopun osastolla kahden muun nuoren kanssa. Oli meitä perjantainaviel yksi, mutta hän lähti sitten lauantaina lomille.  Perjantaina ei oikeastaan touhuttu mitään ihmeelistä käytiin kaupassa hakemassa viikonlopun ruuat. Tehtiin tortilloja iltapalaksi ja mähnäsin koko illan kaikke. Katoiin telkaria ja keskusteltiin kavereiden kanssa.

Lauantaina oli mukavin päivä. Kävin päivälomille kemissä markkinoilla ja prismassa mun mummon.papan,tädin ja serkun kanssa.Loppu ilta meni käymällä lenkillä ja syömällä ja kattomalla telkkua. AINIIN! Yksi ohjaajista oli ottanut mukaan omat kynsi tarvikkeet niin saimme sitten kaikki geelikynnet tai ranskalaisen manikyyrin kummin halusi. : )  Näistä tuli kyllä kivat. :)  en saanu mitään hyvää kuva mun kännyn kamera on niin huono:( ja järkkäri on kotona.

Sunnuntaina käytii kaupassa ja syötiin. Eipä menny kauaan,kun sain suututettuu yhden kaverin taino useammankin... Ei siin sitten lähettin hakemaan lomalaisia. Se ilta meni jotenki tosi nopeesti.





Maanantaina kävin päivälomilla kotona en mie siellä kyllä paljon keriny olemaan,koska piti käydä keskustassa hoitaan asiaoita ja tervehtimässä mummoa.Kerkesin kotona olla vain muutaman tunnin, mutta on sekin jotain. :) Tulin siinä 5 jälkeen takasin osastolle ja ruuanlaitton ja siivoamaan.  Miehän niin "rakastan" siivoamista. Ilta sitten ei mennykkään siivoamisen jälkeen mitenkään mallikaasti riitoja, epävarmuutta ja ärsyyntyneisyyttä.

Koneen palautus hyvää yötä!

3 viikon tapahtuman. angsti potsaus

En tiedä taas on ollu pitkä tauko vaikka kuinka yrittäsin alottaa kirjottamisen juttua ei tuu. Mun elämässä ei oo viimistä 3 viikkoa ottamatta huomioon tapahtunut mitään ihmeelistä. 

Mitä on tapahtunut sitten niiden 3 viikon aikana?   Paremminkin mitä tapahtu,kun koulut alko kolme viikkoa sitten. Tiedättekö sen tunteen kun pitäs muuttu tosi paljon,että kaverit hyväksyis sut? Entä sen kun uudet oppilaat tulee kouluun ja mie olin samassa luokassa kun kehitysvammaset? Mie pelkäsin tosi paljon että, mie saan kanssa kehitysvammasen leiman.  Kun kaikki paineet kohustuu sun muutumiseen pelkoon, hyväksyntään ja huomioon.

Mä viiltelin taas yli  vuoden tauon jälkeen. En tiedä en todellakaan mitä mun päässä liikku. Mitä mä ajatelin, että yksi pieni viilto riitäs entiselle viiltelijälle? Miten mä saatoin olla niin tyhmä? Kaikille toitotan sitä,että ei se kannata se on lapsellista ja tyhmää. Sitten ite mennee ja ottaa terän,kun vähän ahisti koulussa ja huomiotakin saa muulla tavalla parempaa huomiota.  Ei en tehny ainoastaan sitä,että saisin huomiota, mutta miksi mie olin niin heikko että ku vähänki koulualko potki päähän niin teen tämän.  Siitä johti sitten viikon sairasloma.

Sairaloma meni ihan hyvin. Mielialat ei pysy yhtään aisoissa tottakai se on normaalii,että ne vaihtelee. Mulla se on vaan niin laiasta laitaa nämä mieialat. Oikeastaan sairasloma  meni parannellessä minun haavoja ja antibiottikuuria syödessä. Saatiin me yhtenä päiväna kaverin kanssa sovittua riita. Se jollain tavalla helpotti tilannetta. Kaverisuhteet ylitorniolla meni nytten vähän niinku meni  ja se alko ahistaan enenmän. 

Tämä viikko on ollu taas pahin ja vaikein viikko pitkään aikaan mun elämässä. Maanantaina kun palasin kouluun huomasin,että minun kaveri/kaverit jollain tavalla välttelee mua tai ovar erinlaisia minun seurassa erityisesti yksi. Se alko ahistaan minua tosi paljon. Keskiviikko oli kaikista pahin päivä. Istuttiin kavereiten kanssa ruokailussa ja  ne suunitteli ruotsiin lähtöä.  Vähän ajan päästä minä menin kysymään,että saanko mie lähtä. Ja tuli vähän ajan päästä vastaus etttä jonsku ei halua minua mukaan. Sen tiedon jälkeen mie murruin oikeesti muhun sattu nii paljon,että en välittäny pitää itkuu sisällä,huutaa tai angstata. Se oli vaikee ilta  mutta selvisin hengissä ja en viilellykään koska ei ollty sheivereitä. Torstaina mun elämä muuttu kokonaan suunan. Mie sain toistamiseen kuulla,että  ei vaan pysty puhumaan. Sitten mun elämä romahti. Mikä oli se oli  mä yritin selviytyä siitä. Tunne että mun on vaan pakko satuttaa itteä ihan miten vain en osaa enään kkuvata tunneta kun se on mennyt ohi mutta kuitenkin. Se ilta päätty lääkeiten ylia annostukskeen ja  ambulansilla sairaalaan ja yön yli tiputuksessa. Mun ystävät on aivan sekasin tapahtuneesta.  Se oli niille kova paikka kun minut vietiin anbualansilla sairaalaan.  

Perjantai päivällä mie sitten tulin takasin tänne osastolla mistä lähin silloin yli puolvuotta sitten. Olin viikonlopun täällä ja huomenna pitäisi olla lääkärin yhteyksissä jatkosta. Toivosin että jatkus mie pelkään mun mieliala vaihteluja.

Noo nytten pitää viiä koneet j kaikki takasin. potsailen taas joskus.

Oulusta viikonloppu terveiset:)

Ei 0le ollut vähän aikaan mitään kirjottamisen arvosta. Ja en ole saanut aikaseksi kirjotella. Mutta nyt siihenkin tulee muutos.: )
http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=9101982409966920171#editor/target=post;postID=5288218120640124908
Olin oulussa viime viikonlopun. Lähin kaverin tueksi idolsin koelauluihin. Siellä meni perjantaista koko päivä neljältä vasta pääsin lähtemään ja kymmeneksi menimme oulun kaupunkin teatterille. Sattu aika mukava asia, kun ootettiin siinä pihalla että päästään sisälle niin mun vnaha osasto kaveri ja sen poikaystävä tuli sinne. Päivä meni niitenki kanssa juttelemalla ja toisen kaverin tukena. Loppujen lopuksi tuli päätös,että minun kaveri ei pääsy jatkoon ja loukaantu ja masentu siitä niin paljon,että suuttu vissiin mullekki vähäsen kun jäin vielä osasto kaverin tueksi ja sen frendien. Pyysin kyllä anteeksi aika äkkiä laitoin sille viestii. Sieltä tuli vastaukseski,että olen niin väsynyt ja pettynyt,että lähen kotia. Pikkasenko mua vitutti suoraan sanottuna.   Kaikista eniten mua ärsytti se kun minä HÄNEN  takiaan maksoin 145e hotellista,että oon koko viikonlopun sen luonna,mutta ei neitokainen ajateli taas itseään ja lähti käveleen.

No ei siin tästä tilanteesta taas opimme jotain. Toiseen ei kannata koskaan luottaa täysin. Ainakaan pariin mun frendeihin. Parempi ku oppis oleen luottamatta kehenkään niin ei tulis pettymyksii. Mie olen vaan niin sinisilmänen tietyissä asioissa. Tahon luottaa vähän liiankin helposti ja sitten toisaalta taas en pysty luottaan monimutkasta? joo tosi.

Perjantai ilta menikin siinä,kun ensiksi suunittelin lähtöö ja soittelin äidilekkin et se kattoo mulle aikatauluja ja oisin saanu toisen yöstä rahat takasin. Sitten aloin vaan kelamaan,että mie oon kerta maksanu tämän huoneen viikonlopuksi niin miksi en jäis omillani sinne. Ja sinnehän jäin soitin äidille,että tulen vasta sunnuntaina sittenkin kotia. Sitten olin vaan konella (onneksi oli läppäri matkassa) ja kattelin telkarii ja  suunittelin mitä tekisin lauantaina ja sunnuntaina ennen lähtöö.  Baariin ois kyllä huvittanut mennä,mutta ei se oo yksin kivaa. Ja nukkuminen oli parempi vaihtoehto. Rakastan hotellissa nukkumista.

Lauantaina aamulla heräsin aamupalalle. Joka on muuten  cumulus hotelleissa tosi runsas ja hyvä:) ja sitten painuin takasin pehkuihin ja nukuin puolille päiville. Tuli vähän kiirekkin, kun 3 alko elokuva mitä halusin mennä katsomaan ja piti ennen sitä käydä vielä keskustassa pyörimässä ja laittautua.  Hyvinhän mie kerkesin käydä gina tricotissa, anttilassa ennenkuin lähin elokuviin. Elokuvista suoraan stocmannilla käymään ja hotelille datamaan ja meittimään lähtiskö juhlimaan. Enpä sitten jaksanu lähtä päätä särki eikä yksin ollu fiilistä. Tulihan sieltä ostettuuki jotain lauantaina:)

Elokuva minkä kävin kattomassa niin kertoi siitä itävaltalaisesta tytöstä,joka oli siepattuna 8 vuotta. Natascha kampusch. Oli aika koskettava itkuki välissä tuli, mutta samalla niin ällöttävä ja raju. Varsinki kaikki raiskauskohdat ja väkivaltaset kohdat. Jos tykkää elämän kerroista ja tommosista sarjoista niin kannattaa käydä kattomassa oli nimittäin tosi hyvä ainakin minun makuuni.

Liian aikasin tuli se päivä kun piti tehä paluu arkeen ja lähtä kohti kotia. Sen verran kerkesin käymään sunnuntaina ennen kun juna lähti uusiksi anttilassa ja minun kummisedän haualla. Onnistuin jopa löytämään sen haudan lähes omin voimin! Muutamalta vastaan tulijalta kysyin sitä aluetta missä mare on. Samalla sipasin sitten ukinki haualla. Ja niin ei siitä päästykkään niin helposti lähtemään. Olin just noussu junaan ja istunukki siel jonku aikaa,kun hoksasin että mun läppärilaukku puuttuu. No ei ollukko äkkii soittaa äidille,että tuun myöhemmällä junalla tai bussilla ja äkkiä junasta pois. Oli aika tipalla justhyppäsin junasta pois ja ovi kiinni niin juna lähti. : D   Eipä siinä äkkiä hotellille ettimään se laukku. OLin ihan varma,että se oli jääny sinne varastoon missä säilytetään matkatavaroita mutta kuinkas ollakkaan ei ollu sielä. Mie olin jo ihan paniikissa ku sitä ei mistään löytyny. Sitten käytiin kattomassa minun huoneesta ja sielähän se rötkötti lattialla sängyn vieressä:DD  Ei siin äkkiä sitten käveleen bussiasemalle. Sunnuntaisia shoppailuja.

Semmonen viikonloppu oli minulla. Olin mie onnellinen kun tulin kotia ja mietin mitä kaikkee sain aikaseksi. Ennen ei ois tullu kuuloonkaan,että liikusin yksin oulussa keskustassa tai menis elokuviin,koska pelkäsin kaikkien kattovan että minulla ei ole ystävii. Ja kaikkee. Tiedän tosi tyhmää,muuta en voi mitään mun omalle mielelle. Nytten se kuitenkin on häviny. eipä paljoo ahistanu ja hyvin meni muutenkin. Olen tosi ylpee itestäni:) Terve elämä,että mulla on ollut sua ikävä.

           xoxoxo nennii-

Työt loppu loma alkaa!

Niin ne työt loppu. Neljä viikkoa meni tosi äkkiä,mutta olen onnellinen että pääsin pois sieltä. Ravintola puoli ei ole kyllä yhtään minun ala ja mitä porukkaa huhhuh. Olihan sielä kivaakin ainakin sai rahaa:D. Ja oli hauska sattuma sillon kun olen mennyt päiväkotiin niin nytten se keittäjä on tuolla  keittiössä töissä. No ei siinä   olihan se kiva nähä vanhoja tuttuja vaikka ite ei muistakkaan mitään:D Olen kyllä tyytyväinen itteen onnistuin olemaan sen neljä viikoa töissä ilman että ratkesin viilteleen tai mitään muutakaan. Uskokaa tai älkää tikkoja tilanteita kyllä oli,mutta tämä reilu vuoden putki on tehny niin ison kynnyksen viiltää. Tiedostan myö sen,että ei se jäis siihen yhteen viiltoon ei se ole koskaan jäänyt. Enkä mä voi tehä sitä mun läheisille ne pettys muhun pahimman kerran. Viimeksi kun olin töissä  jouduin lopettaan kesken kyllä juuri viiltelyn takia.

Toinen ihana asia on että tämän kuukauden aikana mulla on lähteny 4 kiloa pois. Tiedän suurin osa on nesteitä,mutta ihanastihan se tsemppaa eteenpäin. Jotain hyvää siitäkin,kun oli neljä viikoa töissä ja vaan käveli kokoajan ees taas. Harmi vaan,että en saanut tehä mitään ruokaa tai leipoa,mutta kai senkin ymmärtää. Mullako ei ole koulutusta tuolle alalle. En ole pitkään aikaan painanut tämän vertaa. Ihana tunne.:)  Nytten on kyllä taas vaihteeksi riisteytyny käsistä tämä laihis,mutta olimpa taas laihtunu muutaman sataa grammaa viikonlopun aikana.  Tavotteeseen on vielä pitkä matka mutta täältä tullaan! 

Huomenna lähen reissuun vielä siis täydellinen loppu heinäkuulle. Mun paras ystävä lähtee matkaan. Menemme ensiksi lappeenrantaan hänen tutun tykö kahdeksi päiväksi. Sitten jatkamme junalla  turkuu ja 23h risteily ja yö junalla kotia: ) Huomenna siis yö junalla helsinkiin ja sieltä  tiistai aamuna lappeenrantaan. Tulossa kiva reissu odotan innolla!  Sää tiedotus ei luvannut kyllä mitään maailman ihaninta ilmaa meidän reisun ajaksi, mutta toivottavasta sää tiedotus pettää tällä kertaa:D ÄÄH en malta ottaa:D  Pakkaaminenki pitäisi alottaa mutta se jäi tältä illalta:D

Maanatain kuulumiset. : )

Niin se tämäkin viikko pyörähti käyntiin. :)  Niinkuin tavallista olin tänäänkin töissä kahdeksasta kolmeen. Huomenna on  sitten 7 aamu ja kolmeen.  Vielä ensi viikko sitten kiitos seisoo ja ensimmäinen palkka on ansaittu. Viimeksi tienannu vissin kun olen ollut 17 vuotias.

Tänään olen päättäny alottaa taas kerran laihutuskuurin. Tiedän mie oon viimisen vuoden jojoillu tän asian kanssa olen en ole  olen en ole. Tänään ajattelin kasvattaa mun itsekurin ja alottaa laihutuskuurin. Vielä on kuukausi aikaa saaha muutama kilo pois ennekuin alkaa koulu.  Pakko ryhdistäytyy tämän asian kanssa. Yritän kirjotella kaikki mun syömiset nyt joka päivä ylös tänne tai omaan vihkoon tai jotain. Alotetaampa
tästä päivästä.

Aamupala: jogurtti, riisimuroja 2 dl (suurinpiirtein) ja 1 maitokahvi.
Lounas: Salaattia,pihvi pepsi max ja maito kahvi.
Välipala: kahvi
Päivällinen:  lohi, salaattia,pepxi max ja valion vadelma keittoa 10kcal.
Iltapala: vettä ja vadelmakeittoa 10kcal
näillä eväillä tämä päivä. :) 

Muuten mun elämässä ei ole tapahtunut mitään uutta ja mullistavaa. Ainoastaan olen alkanut suunittelemaan itelle ja toivottavasti saan kaverin matkaan niin kesäloma reissua. Viimisellä loma viikolla. Tai minulla toisiks viimisellä. Haluttas lähtä ihan hirveesti laivalle olisi niin paljon kosmetiikka ostoksia että rahaa palaa.  Kohtahan se on nukkumaan meno aikakin,että jaksaa huomenna olla pirtiänä töissä. Katotaanko se ois historiaa,että mä olin 7 aikaan pirtiänä töissä. noway.  

Toisen viikon alun terveiset!

Niin se maanantai taas tuli. Toinen viikko töitä alko. Tänään on ollut vähän hankala aamu/päivä. Mulla alko työt tänään kahdeksalta.
 Tähän kohtaan mainitsen muutaman asian. Minä en tee ruokaa töissä  tiskaan ja täytän tilauksia ja saatan pilkota pttuja jne kaikkea pientä ja siivoamista. Toinen asia se,että käyn vieläkin osastolla tervehtuimässä on mun omahoitajan toive. Ja okeii musta on ihana käydä kattomassa vanhoja ohjaajia ja keskustella niiten kanssa menneistä ajoista. Huomaa miten paljon on oikeesti menny eteenpäin. Ja mulla on ikävä  helposti mun omahoitajaa ja meidän paikan pomoa. Joten en niinkään hae huomiota siellä ravatessani. Toki saatte ajatellla mitä haluatte ja silleen mutta totuus on tämä.

Töissä oli tänään hankala ja ahistava päivä masenti ja väsytti hirveesti. Sain tänään kuulla siitä  muutaman sananki ei niin kivalta työkaverilta. Oikeessahan se oli siinä asiassa, että minun pitäisi lisätä omaaloitteisuutta. Se on vaan se,että kun minu itkettää masentaa ahistaa niin mie en saa helposti käänettyy sitä positiiviseksi ja se taas näkyy mun työssä. Tiedän töissä pitäisi jaksaa olla edes normaali ilonen ja  touhuta  itsenäisestä ja kaikkii muuta p*****.  Kylläpä se siitä meni ohi ku söi ja keskitty vain täysillä työhön.

Jotain hyvää kuiten tästäkin päivästä. Ensimmäinen päivä  kun tiskasin ¨koneella.  Kyllä mua ahisti ja pelkäsin,että saan koneen rikki, jumiin tai jotain. Siinähän se meni, kum muutaman kerran  ävivat opastamassa.  Pilkoin mie kukkakaalejakin keittoon. Ja vien useammankin kerran puhtaita astioita paikoilleen. 

Muuten tää päivä on mennyt nukkuessa,koneella ja sitten kävin kaupassa. Ostamassa itelle ruoat töihin.  Mieli alat on vaihellu aika tiheään tahtiin taas vaihteeksi. En tiedä mikä sen johtaa lääkkeiten vähennys vaan se että, tunnen mielummin olevani este ku apu töissä ja en taho jaksaa suurimpaan osaan päivästä olla se positiivinen ja enerkinen Mikä olen normaalisti. Vai normaalia mielialan vaihtelua? en tiedä.   Viiltelemäänkin ratkeaminen on ollu tosi lähellä. Kumminkin ku töissä olet kokoajan tekemisissä terä aseiten kanssa tekemisissä ja muutenki jos mieli on alhaalla.  Välillä tuntuu tai oikeastaan oon aika varma,että  mie oon mielummin onnistu u saamaan ihmiset vihamaan mua kuin tykkäämään.  Pääasia on että en ole viilelly  siitä on niin kauan kun viimeksi erehdyin,että se ei onnistunu enään niin helposti. Mun päättäväisyys ja aika  on estänyt sen. Ja mikään ei ole niin pahaa,että pitäisi itseään satuttaa.     Huomenna taas töihin kahdeksaksi jospa selviäis huomenna paremmin töistä ja ois mielialatki kohdallaan. 
kohta nukkumaan. 

Eka työpäivä ohitse!

Näin se ensimmäinen työpäivä sitten meni. : )  Olen terveyskeskuksen keittiöllä töissä nyt neljä viikkoa. Saisin lisäksi vielä  viikon tai kaksi, mutta ei keittiöala oo yhtään mun ala. Töitä on vaan joskus tehtävä vaikka ei niin innostaisi koko ala ollenkaan. Nimittäin minä olen kaavailut elokuun eka viikolla reissua parhaan kaverini kanssa. 

Tänään purkasin osastolta tulleita  tarjottimia tiskiin lusikat erikseen lautaset erikseen jnejne. Viemään puhtaita astioita paikoileen joka muuten osottautui aika hankalaksi näin ensimäisenä päivänä. Kysymällä selvittiin siitäkin projektista. Autoin aina missä tarvittiin toista kättä. Ilonen uutinen tällä päivälle oli,että  minulla loppu työt tuntia aikasemmin mitä oletin. Joo tosi innostunut kesätyöläinen:D   Mun jalat ei meinaan oikein tykännyt jatkuvasta seisomisesta. Loppu päivästä jalat kyllä huusi hoosiannaa  ja vielä kauan sen jälkeenkin.  Pääosin päivä oli ihan mukava. Työkaverit on ihan okei näin ensivaikutelman mukaan. Saa nähä mitä mieltä olen,kun työt loppuu.

Yleisesti ottaen minulla on mennyt tosi hyvin. Viime viikko meni kaverreiten kanssa ollessa, uidessa, kävin kattomassa mummoa sairaalassa ja osastollakin pyörähdin. Oli kiva nähä vanhoja ohjaajia ja paikan pomoa. : ) Ja ei pidä unohtaa oltiin kaverin kanssa perjantaina juhlimassa. Ei tullu sittne yhtään otettuua ei... Olo oli kyllä 4 aikaan sellanen,että ois vetäny jotain 2 kertaa vahvempaa ja seuraavana aamuna olin ihan väsy. Oli pakko vaan jaksaa ajella kemiin kattsomaan mummoa. 

Jospa sitä menisin kattomaan uusi päivää  ja sitten kadota suihkuun sen jälkeen lukemaan kirjaa ja sitten nukkumaan. Aamulla on taas puoli seittemältä  ylös, kun työt alkaa tasan kahdeksalta.   Tämmöinen pika potsaus. Yritän taas joku päivä kirjotella tänne paremmin ja jotain uutta. : )

Terveisiä Oulun reissusta!:)

Tänään on ollut pitkästä aikaan tosi ihana ja virkistävä päivä. Nimittäin tänä aamuna lähdettiin minun parhaan ystävän kanssa junalla ouluun shoppailemaan ja käymää  hautuumaalla. Minun kummisetä olisi täyttänyt tänään 50 vuotta joten pitihän sitä haudalle päästä viemään kynttilä. Minä kun en ole pystynyt lähteen, joutanu tai sitten vaikka saanu aikaseksi. Tänään se tuli tehtyy ja ai että mulla on hyvä fiilis tuli sekin tehtyy. Se on painanu minun mieltä 6kk,mutta en vaan ole pystynyt lähteen. En mie siltikkään ymmärrä tätä tuntuu että ei se ole ikuisesti poissa vaan elää vielä. Haudallakin oli epätodellinen olo tiesin,että  seisoin kummisedän haudalla,mutta olo oli sellainen, että ei Mare olo tuolla ei se ole kuollu. Tiedättekö sen epätodellisuuden tunteen.

Sieltä suoraan syömään keskustaan. Ja niiku saatta arvatakkin me  halusimme tinskun kanssa eri paikkoihin syömään. Tinsku grillille ja minä hesburkeriin.  Kävi vaan niin että ei osattu oulussa suunistaan  yhdelle grillille mihin tinsku olisi halunut mennä syömään joten syötiin kummatkin hesburkerissa. Minä kanacesar aterian kurkkumanoneesillä ja tinsku fihs and chips. (joku sellainen.) Oli hyvää!

Sitten alkoi se kaikista haastavin osuus elikkä minulle löytää kengät. Mie olen aika nirso kenkien suhtten ne pitää olla just tullutta muotia ja hyvä jalassa. Okei tuo muoti juttu ei ole niin tärkee juttu mutta kuitenkin on  en osaa ilmaista asiaa järkevästi. Käytiin Dinsko:ssa  sielä oli yhet taina oikeastaan muutamat tosi ihanat kengät,mutta yhdet oli liian korkea korko. Toisissa kengissä olin liian suuri koko pienempi oli menny jo ja jotku oli taas liian pieniä. Nimittäin minun jalka on maailman inhottavin vaihtasin heti jos vaan sellasen vois vaihtaa tai ees leikata.:D Mulla on ihan hirveen iso lesti ja jos se on lestistä hyvä niin ootappa sitten se on muuten liian iso elikkä mulla ei pysy takaa ne jalassa.  No sitten oli Anttilan vuoro sieltä löyty yhdet avokkaat mitkä sopi ihan hyvin laitoin ne varaukseen ja ajattelin käydä kattomassa Seppälästä vielä joskos löytys paremmat. No sielä kengät oli liian pienii ja yksi oli liian iso kokonen ja kuinkas ollakkaan niin pienempi oli taas lestistä liian tiukka joten no way. Sitten vielä yksi kieros kenkä liikeeseen mutta siellä alko löytyyn hyvän kokosia,mutta kun olen nirso niin enkähän mie niistäkin löytäny jotakin valitettavaa ne oli taas sitten huonon malliset.  Tiedän olen nirso ja varmaan vähän liianki, muttaku eikai niitä sellasii kenkii kannata edes ajatella jos ne tuntuu jotenku huonolta?.  Jotain sieltä Anttilasta kuitenkin tarttui matkaan nimittäin kaksi kehystä.

 Kenkä rulensin jäkeen Coffee Housille kaakaolle ja  leivoksille. Ostin sitten mansikkaleivoksen, lasin pepsi maxsia ja sitten vielä kermavaahtokaakaon. Mie en ole varmaan missään maistanut niin ihanaa mansikkaleivosta kuin Coffeella ja se kaakaoki oli parasta.  Sitten mie tykkään käydä sielä ku se on niin viihtysän olonen ainakin musta ja gina tricot vieressa;):D. Ei vitsi me säikähettiin kaverin kanssa, kun istuskeltiin siinä ja juteltiin niin yhtäkkiä kuuluu ihan hirveen iso pamahus siis aivanko joku maanjäristys. Pullot kilisi kassantakana ja kaikki vähän säikähti. Tietyöt on niin mahtavia että. Päätettiin venyttää  vielä lähtöä kahdeksan junaan.

Kahvittelun jälkeen kävin uudestaan kaikki kenkä liikeet missä mie kävin niin läpi ja sovittelin uusia kenkiä,mutta en löytänyt mieleisiä mitkä ois ollu kanssa sitten hyvät kävellä ja pitää jalassa. Menny koko päivä suurimkasi osaksi kenkäkauppuja käydessä läpi.Minun kesän ensimmäiset mansikat ostettiin Anttilasta niistä kojuista missä myydään masikoita. Ostettiin sitten litran pussi niitä. Onneksi oli myös irtonaisena. Pian lähdettiin käveemään rautatieasemalle ja ostettin matkalla jäätelöt.<3 Ja tietenkin meidän tuurilla juna oli n 30 minuuttia myöhässä aikataulusta.  Ei yhtään ärsyttäny siinä vaiheessa,kun jalat oli kipeät ja halusi äkkiä  kotia. Loppujen lopuksi oltiin kemissä vähän ennen kymmentä ja siitä ajoin vielä kotiin niin  lähemmäs 11 se meni.
Nytten saa rentoutua ja istua koneella ja nauttia hiljasuudesta, kermasta ja mansikoista. Nam!  Näillä ajatuksilla ensi kertaan:)

                                                                    (hyväähän toi oli!)

Kevään ja alku kesän kuulumisia.

On taas vierähtäny aikaa, kun oon viimeksi tänne kirjotellu. Tässä on ollu kaikkea enkä oo saanu aikaseksi oikeastaan mitään ja ei ole oikein ollu kirjotettavaa.

 Koko kevät lukukausi on mennyt niin nopeasti, että ei ite pysy perässä. Vastahan mä menin pitkästä aikaan  kouluun ja nytten oon ollut jo melkeen kohta kaksi viikoa lomalla. Nytten kun on ollut aikaa miettiä aikaa taaksepäin niin huomaan kuinka hyvin mä oon oppinu ja voimistunu pahimmasta ajasta. Tämä kevät oli tosi iso askel eteenpäin mun tulevaisuuden kannalta.  Siitä on varmaan melkein 2 vuotta, kun viimeksi olen pystynyt olemaan koulussa ilman mitään sen isompia ongelmia viiltämisen tai minkään muunkaan suhteen.  Toinen iso muutos minussa on tapahtunut pystyn kohtaamana ongelmat sellasena kuin ne on ja käsitteleen ne. Esimerkiksi ennen jos oli kavereiten kanssa riitaa mä ensimmäisenä satutin iteeni tai sitten pakkasin tavarat ja lähdin sitten kotia tai milloin minnekkin.  Osastolta en kyllä onnsitunut lähtemään kuin yhden kerran. Elikkä koulu meni useammasta kohtaan paremmin kuin osasinkaan kuvitella. Tottakai niinkun me kaikki tiedämme olihan siellä niitää riitoja ja kompastus kiviä matkassa,mutta nekin mie uskalsin selvittää enkä paennut. 


 Kesäloma on alkanut aika rauhallisilla fiiliksillä. Kesätöitä en saanut alkukuulle mutta tänään soitettin terveyskeskuksen keittiöltä, että ois tarjolla kesätöitä huomenna menen sitten sopimaan työajat ja sellaset. Muuten olen nukkunut pitkään, siivoillu ja tehny pihahommia äidin kanssa. Ainiin kävinhän mie sosiaalitoimistossa juttelemassa miten sieltä autettas oman kodin hakemisessa. Tulos kumminkin oli siinä, että sosusta en saa mitään kun koulut on ylitorniolla siellä vietän suurimman osan vuodesta. Tosin yksi vaihtoehto on´,että mie kulkisin joka päivä ylitorniolla luopuisin asuntola paikasta. Toinen vaihtoehto on kai se,että hoiksattaisiin mulle enemmän koulua tänne päähän kuin ylitorniolle silloin sossu olisi ainakin osaksi matkassa. Siinä onkin minulle miettimistä loppu kesälomalle. Luultavasti joudun muuttamaan äidin kanssa samaan kämppään. En itse oikein oli innostunut,mutta pakko mikä pakko.
 Jospa lopuksi pari kuvaa mun tekemistä töistä.

 

 

Oma elämän tilanne positiivisin ja negatiivisin silmin

Mun elämä on kyllä välissä sellasta vuoristorataa mun mielen kanssa,että en aina itekkään pysy perässä.  On sattunut muutama hyvä asia, mutta eikös sitten tule niitä huonojaki puolia esiin jossain vaiheessa?  Toisaalta mie olen  jollain tavalla tyytyväinenkin omaan elämään siis mun parantumisen kannalta,mutta muusta ei puhutakkaan esim: ihmissuhteet mun heikoin osa alue.

Mun elämä on menossa parempaan suuntaan. Hyvinä hetkinä pystyn melkeen itkemään ilosta, kun mietin mitä kaikkee mä oon saavuttanut viimisen vuoden aikana vähän reilu. Taas vastapainoksi  huonoina hetkinä  itketään ja purataan pahaa oloo lähemmälle ihmiselle tai tänne blogiin. Tosi huonoina hetkinä mun menneisyys luikertelee mun mieleen ja yrittää myrkyttää mun tervettä ajattelu tapaa. 

Eilen mie onnistuin tahtomattani suututtamana mun parhaat ystävät täältä ylitorniolta. Meijän elämätki on vaan niin erinaliset ja taas jollain tasolla niin samanlaiset ei meistä kukaan ole varmaan täysin tasapainossa omien asioiden kanssa. Sitten vielä minä tuun siihen joka ei voi sitten osata luottaa ihmisiin on mustasukkanen ja vainoharhainenkin välissä. Kuvittelen asioita mitä eiedes ole olemassa meidän kaverisuhteissa. Hyvä esimerkki oli eilisestä päivästä joka jatku tähän päivään. Tulin eilen myöhemmin opistolle joskus 4 ja tytöt sattu tulemaan vastaan, kun kävelin viemään tavarat. No tytöt ei pyytäny minua matkaan ollenkaan ja siitäköhän minä otin nokkiini. Laitoin  viestii vissiin  5 ainakin josta osa oli sitä että "miksi ette haluu olla munkaa? miksi te ette pyytäny mua matkaan. Ja kaiken lisäksi laitoin sitten yhden meidän kaverin soittamaan,että koska ne tulee takasin. No eiköhän ne ollu vetäny herneet nenään,kun tulivat opistolle. Kuulemman minä loukkasin nitaa niin pahasti,että se piti mulle kokoillan mykkäkouluu ja tämän päivän. Kyllähän sen ymmärtää,että ku tytötki on sanonu sen sata tuhatta kertaa,että missä me olemme niin sinne sieki saat tulla. Mie en vaan pysty joku estää mua tuolla mun korvien välissä. Tiedän mun ei pitäs kuunella sitä minää,vaan antaa olla ja mennä... mutta helpompin sanottu kun tehty. Nyt on sitten paha olla kun onnistuin taas olemalla minä luokkaamaan ihmisiä vielä mulle tärkeimpiä   ihmisiä.  Siinä on yks kasvun paikka kesälle ja ensi vuodelle,kun jatkan kouluu. : )


 Noniin jotta tämäkin potsaus ei menisi niin negatiiviselle tasolle niin  kirjottelen positiivisistakin ajatuksista ja kokemuksista nytten viimeisen vaikka viiden kuukauden aijasta. Tämä onkin vaikeampaa kirjottaa positiivisista ajatuksista verranttuna negatiivisiin. Hmm..

Tosiaan viime viikolla minulla oli koulussa palaveri tarkemmin viime torstaina. Siellä juteltiin mun koulun käynnistä, mihin minun pitäisi harjoitella tulevan vuoden aikana ja siitä miksi minun on vaikee nousta ylös. Todettiin sitten,että samat  onkelmat on jatkunut jo pidemmän aikaan. Nuosemisen suhteen vaikuttaa mun voimakans mielialatasaaja lääkityksesta. Koulua sain jatkaa ensi syksynä,että minä olen helpottunut on ees joku paikka mitä tehä ensi syksynä, enenkuin haen ammatilliseen koulutukseen.

Toinen semmoinen aika ihana tapahtuma perjantaina minulla oli palaveri  sovittiin sielä,että saan vähentää lääkitystö kesän aikana yhteensä 50mg, Asunto asia lähti silleen menemään,että äidillä ja mulla on perjaintaina palaveri sosiaalitoimistoon näistä raha asioista. Kelalta sain sen verran tietää,että vaikka minulla tulee kuntoutusraha opiskelunaikana niin saan yleisen asumistuen. Nytten oon sitten oikeesta vapaa terapioista ja osastolla olemisesta. Ei oo enään pakko käymisii tai treffata silleen säänöllisesti. Saan käydä sielä  sillonku huvittaa ja porukkaa on sielä. Mutta varsinainen hoito suhde katkes nytten:)

Nytten kun opettelee näkemään asioissa positiivisia puolia ja omasta elämästä positiivisia asioita. Niin kevenee olo edes vähäsen. Painaahan riidat tietenkin mieltä ja ne negätiiviset ajatukset on aika voimakkaita kun ne tulee, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.  Näillä  ajatuksille kohti parempaa huomista ja nukkumaan : )

Angstausta luvassa.

Voisin tähän alkuun sanoa edellisestä potsauksesta. Sen verran,että en luulut että yhdestä insuliinipiikista henki lähtee. Muistaakseni minäkin sanoin,että tiedän että insuliini koulemaan tarvii paljon ennemän. Sen takia miksi mie pistin itseeni insuliiniä oli että mulla tajunta harmaantuu ja pystysin tekemään jotain oikeesti lopullista junan alle jäämistä yms? okei nyt meni rajuksi.

Kävin eilen osastolla juttelemassa ja kattomassa vanhoja ohjaajia. En khyl yhtään kaipaa sinne, vaikka on minulla onkin ikävä meijän ohjaajia. Jotenki se on vain niin mukavaa nyt käydä osastolla sillämallilla näyttämässä kuinka paljon mie oon muutunut ja aikuistunut (vaikka sitä ei kyllä aina huomaa). Muutama biisi singstraaria ja juttelua omahoitaja ja osaston pomon kanssa. Sitten olikin tulo ylitorniolle. :)

En tiedä mikä mussa on. Kaikki pitäs olla hyvin ja silti mie oon muutamat päivät ollu ilosii hetki ja sitten kun oon saanut tietäää että mie en oo ainoa se sattuu. Siis selitän. Tänään näin yhtä mun ylitornion kaveria ja hän sano mulle,että hänellä on minulle pieni yllätys. Miehän olin ihan innoissaan joku muistaa muutenkin kun joulu-syde ja ystävänpäivä lahjat. No sitten hän ilmoitti,että koko porukalle se on tehnyt.. tuli heti sellanen olo että mmm mä en oo koskaan se ainoo. Ääh mie oon ihan vitun itsekäs ihminen. Eikä tätä tilannetta helpota.että menetin parhaan ystävän vappuna ja sitten vielä oon yhden nettikaverin kanssa "riidoissa". En ees tiedä mitä selitän mua niin vituttaa ja itkettää. Ku ei nuitakaan mun toisii kavereita ei näytä niinku vittuakaan kiinostavan se että mieki haluisin olla niiten kanssa. tao sitten mä vaan taas kuvittelen, kun on muuten niin paha olla. Mie haluun huomiota ja oon  tänään ihmeen hellyyden kipeä. Koulu päivä oli niin raskas, kun piti kuunella toisia kehtitysvammasia joka helvetin minutti ne oli äänessä taino yksin. Se on jotenki raskasta kun kokoajan joku on äänessä ja kysylee kaikkea. Vähän koko luokkaa otti päähän ja meijän ohjaajii. Tämän päivän paras asia oli ehkä se että oli käsitöitä rakastan käsitöitä. :D 

 Torstaina on koulussa palaveri. Äiti tulee sinne ja sitten  vissin minunu opettaja ja sitten meijän sitten  entinen rehtori. En tiedä sen oikeaa nimikettä. Päätetään siitä jatkanko ens syksynä ja muutenkin käydään mun tehtävistä, koska ne ei ole minun tasosia ja olen kyllä itekki  sanonut mutta ei minua kuunella. Mutta nytten kattomaan peliä. 

Ajatuksiani itsemurhista ja ystäväni sanoista.

Ajattelin ette tänään minä kirjottasin ajasta jolloin mie haluin lopettaa elämän. Mikä johti siihen? mikä yleensä johtaa nuoren tai vanhemman ihmisen  itsemurhaan läheisin itsemurhaan? Miks läheinen ei yleensä huomaa  lapsensa/kaverinsa/ ystävänsä /sukulaisensa hautovan itsemurhaa?  Miksi se on nykyään niin yleistä vaikka sanotaan suomen olevan hyvinvointi valtio? Miksi sie haudot itsemurhaa? Mikä on niin pahaa että sun pitäs tappaa ittesi?  Muilta ihmisiltä tulee kysymyksiä paljon enenmän. En osaa edes ajatella. Mutta mun mielessä monest pyörii se,että miten auttaa ihmisii jotka tuntevat elämän halunsa katoavan tai ovat sairaalassa sen yrittäessä ja joku on mennyt niin sanotusti pieleen  miten niitä voi auttaa?  Miten siitä ajasta voi päästä ylös?    Kysymyksia on paljon mitä sana itsemurha voi ihmisessä herättää. Me kaikki ollaan erinlaisii joitakin se liikuttaa vähemmän ja toisia enemään. Luulen kumminkin,että itsemurha liikuttaa meitä kaikkia jollain tavalla, EHKÄ meitä jotka on kokone sun joku menettäny läheisen sitä kautta/ kokonu haluavansa lopettaa oman elämän,mutta ei ole vaan voinu tai jotka on joutunut sairaalaan yrittäneensä itsemurhaa ja joku tullut auttamaan viime hetkillä.


Niinku sanoin ite olen käynyt sen helvetin läpi. Puhun vaan nytten omasta kokemuksesta. Omista ajatuksista ja miten minä käsitän näiden asioiden olemassa olon. Moni ajatelee mikä johtaa siihen,että joku päättää päivänsä, haaveilee tai sitten kokeilee sen tekemistä onnituneena tai onnistumatta. Omalla kohalla oli arvottumuuden tunne. Ajatukset kaikilla on parempi ku minua ei olisi. Vanhemmilla olisi enenmän rahaa itseilleen, kun niillä ei ois tämmöstä säälittävää lasta joka ei osaa ees koulua käydä ilman masentuneisuutta ja vie heiden suutimman osan rahoista. Paniikkihäiriö ja ihmissuhteiden päättyminen ennekaikkea seurustelu suhteen. Mun syksy meni sekoilessa  lääkeiten väärinkäyttönä satuttamalla itteeni  juomalla ja  insuliinillä värkäämiselle. Musta ei ollu ikinä pokkaa tehä sitä loppuun. Mikä tietenkin tänä päivänä katottuna on hyvä asia,mutta sillon mä tunsin siitäkin pahaa oloa,että en osanu olla hiljaa. Huomion hakeminen ja pahan olon näyttäminen oli kai minun tapa selvitä. Loppujenlopuksi äiti esti mua tekemättä sitä viimistä tekoa,minkä olin suunitellut alusta loppuun. Äiti aavisti,että mulla ei ole kaikki hyvin kun sen insuliini piikki oli hävinnyt. Heii insuliiniin ei kuole tiedän sen, mutta se että menettää jossain vaiheessa tajun todellisuuden ja sitten pystyisi tekemään ihan mitä vain. Mulla oli yksi tosi hyvä nettiystävä joka sai minut jatkamaan joka ikinen huono hetki. Se että näin kuinka paljon mä satutin äitiäni,kun olin tappamassa itteeni. Se määrä mitä äiti itki niin se avas mun silmät ja tajusin tarvitsevani apua. Keskusteltiin tässä j:n kanssa yksi päivä tästä asiasta,nytten parantuneena lähes kokonaan. Nyt puhukoon hän omat ajatukset tähän kohtaan.  "Niin siis musta tuntu sillon, jotenkin välillä turhalta... mutta silti siun sivulauseissa kävi ilmi se että siulla on paha olla ja että halusit jonkun kelle kertooo kaikeen ja huutaaa... niin en ottanu niitä henkilökohtasesti... ja sitten jotenkin mulle tullu tarve auttaa sinnuuu ja saaha siut jatkamaan, koska välittäny susta aina ja oli ihana sillo ku olit ulkomailal miten pirtee sillon olit niin tuli olo että ei kaikki oo turhaa eikä mulla oo käyny mielessä että siut hylkäisin tai mitään vaikka välillä sulle pitää takasin huutaa että jumalauta pösilö tajua nyt asiat voi mennä näinkin ja että välitän vaikka ooonkin kaukana"     

Sanon tähän loppuun,että viimeisen viikon aikana olen huomannut,että minun historia alkaa käymään  onnekseni. Minulla on nettitutuja,jotka käyvät samaa asiaa nyt läpi. On niin helppo ees yrittää somsitautuu siihen tuskaan ja ymmärrykseen miksi voi tuntuu siltä. Ja oman kokemuksen kautta auttaa,ja oonhan mä saanu sitten kiitosta nettitutuiltani. Tämän kysyeisin ihmisen olen kyllä nähnyt ihan livenäkin mut anyway.  Hänen sanat oli parhain palkkio mitä oon saanu pitkään aikaan, kun olen yrittänyt auttaa. "hei kiitos näistä sanoista, nää oikeesti auttaa ja avaa silmät"
 Kiitos sinulle!

Loma viikon ja vapun kuulumiset.

Täällä taas. Olen ollut koko viikon  pois koulusta,koska meillä on ollut etäviikko vapun takia ku se sattu keskelle viikkoa.  Saanu sitten nauttia pitkään nukkumisesta kotona olemisesta ja saanut nähdä kavereitakin. Kyllä kotitehtävätkin on kyllä tullu. Pitäs alkaa viikonlopun aikana tekemään oppimispäiväkirja työharjottelusta.  Ens viikko onkin sitten aika hiljanen  koulun päässä, kun ilmillä (ilmaisutaidonryhmä) loppu viimeviikolla. Onneksi lastenohjaajat tulee takasin niin tulee sitten elämääkin sinne. :D Vaikka olenkin vielä yhden kanssa riidoissa... No eiköhän se siitä lutviudu ku kouluun mennään. 


   Niin se vappukin meni ohitte. Vastahan sitä oltiin toukokuun lopussa. Miten tuo aika voi rientää niin nopeaa. Mun vappu olikin mielenkiintoinen ei niin hyvässä mielessä. Tai se riippuu siitä miten sitä ajattelee. Yhden kaveirn kanssa meni kokonaan välit päivää enne vappuaattoa,että yhtä ystävää vähempänä. Päätetiiin toisen kaverin kanssa lähtä kemiin juhlimaan vappua. Käytiin Mt kanssa citymarketissa kaupassa. Ostettiint tortilla vehkeet ja ostin muutaman siiderin viinan ja kuohuviinin lisäksi. Mt tykönä tehtiin tortillat, kuuneltiin musiikkia ja tietenkin juotiin. Laittautuminen kestikin sitten 3 tuntia syömisen kanssa. Lähdettiin 10 jälkeen katteleen ulos mitä sielä näkyis. Onneksi mt äiti vei meidät baariin niin ei tarvinnut maksaa taksia mennessä.  Eipä ollu vielä paljon porukkaa puol 11 jälkeen. Baaritiskille vaan ostamaan juomaa. Istuskeltiin muutaman minuutin siinä ja huomasimme kohta,että yks poika vissiin yritty tulle jutteleen mun kaverille,mutta peru aikeensa puolessa välissä. Meitä hymyilytti. Onneksi cornerissa oli karaoke puoli auki. Nimmittäin minua oli laulattanut koko illan. Sinnehän me päädyttiin sitten muutaman tanssin jälkeen alakertaan laulamaan muutama biisi karaokea. Lauloin tik takin kyyneleet. Se on jotenkin ihana biisi,vaikka se onkin tosi vanhan. Muistan ku fanitin pienenä tik takkia ja se oli mun lempi biisi. : D Menttiin takasin tanssimään ja hakemaan juomista. Sitten alkoki se vapun kaaos loppu ilta. Mt pyysi sen poikakaveria,että jos se hakisi meijät baarista ja tämä keiltäytyin. No siihen päätty meidän hauska ilta,koska mt suutu ja loukaantu siitä tosi pahasti  ja sitten se näky sillä,että se mulla alko äyskimään ja ei kiinostunu enään mistään. Seuraavassa hetkessä hän päätti lähtä ja kysy minulta vaan että " no mitä meinaat jäätkö vai lähetkö matkaan". Mie vittuutuneena ja kilttinä tyttönä lähin matkaan, mutta taksi matka sitten olikin kaikista hirvein. Mie päissään ja vihoissaan mie huusin ja haukuin mt tosi pahasti ja syytin illan pilaamisesta. No siitähän se vasta riitä synty ja tämä alko sitten kotona itkemään. Kuulemma oli niin paha olla poikakaverin takia,että ei pystynyt enään bilettään. Saatiin kyllä ennen nukkumaan menoa sovittua. Aamulla olikin ja paljon parempi fiilis kummallakin. Ajoin aamupäivällä sitten kotia. Illalla näin minun hyvää ystävää tinttua. Laulettiin karaokea ja vaihettiin vapun kuulumisia. Naurettiin ja nautittiin yhdessä olosta.   Siinä mun hieno vappu riitoja hauskuuta ja tavallista olemista.

Tänään kävin kampaajalla ja leikkautin kesätukan itelle lyhennettiin aika rajusti. Tuli ihanat! Tykkään kyllä näistä hiuksista. Teki vain vähän tiukka herätä puol 9 kampaajalla.No onnistuhan se. Sen voimalla.että  viimeistään tunnin päästä pääsee takasin nukkumaan. Heräsin 2 päivällä kun pappa soitti ovikelloa. Pirteänä päätin ja innoissaan uudesta hiuksista ajatelen lähtä shoppialeen kun juteltiin kaverin kanssa,että mun pitäs lähtä sille makutuomariksi kevään juhliin ostamaan mekkoa. Siellä menikin sitten yli 2 tuntia mutta meillä oli ainakin mukavaa. Oli ihana kuulla vaikka en sitä myöntäny heti,että Tinttuki oli musta ylpee,että  en antanut periksi sillon ku mikään ei tuntu  onnistuvan ja ei mitään syytä elää. Jaksoin lähtä kouluun heti kun sai ees johonki kuntoon oman mielen. Olen miekin tyytyväinen,että mie päätin elää ja aloin tekeen töitä oman mielen etteen,vaikka se ei olekaan ollut helppo tie, mutta joku päivä kiitos seisoo vielä paremmin kuin nyt.  




      

Paineiden purkauksii ja Muisto videot

 En tiedä mitä mä tekisin oman elämän kanssa,nytten kun kaikki on vähän auki ja riidat kavereiten kaa sopimatta ja kaikki  ahistaa.
    Miehän silloin puhuin siitä, että hakisin oppisomuksella töihin päiväkotiin ja samalla valmistusin lastenohjaajaksi. Sekin suunitelma kaatu siihen,että asun täällä nii jumalan seläntakana,että täällä ei ole sellaseen ammattiin mahdollista kouluttautua oppisopimuksella. No siinä meni sitten se suunitelma,että mun ei tarvis enään _ikinä_ palata tänne ylitorniolle. Ja suunittelin oman kämpän hakemista. Saisin vihdoin omaa rauhaa ja itsenäistyä vanhemmistani.
   Nytten sitten mulla ei ole vielä varmaa opiskelupaikasta eikä työpaikasta. Mie haen vielä vuodeksi tähän valmentavalla ja kuntouttavalla ja mut on melkeen hyväksytty sisälle, kunhan mie lopetan lintsaamisen ja kaiken sellasen mikä ei kuulu koulunkäyntiin. Siitä on palaveri vasta ens kuun puolessa välissä..
 No sitte tämä asia johti siihen,että mun haave nyt omasta kämpästä on aika hailakka,koska mulla ei riitä omat rahat pitää omaaa vuokra-astuntoa pystyssä ja iskä ei voinut auttaa mua  taloudellisesti ja äiti ei kanskaan. Ja sossuta sain ensimmäisen vastauksen,että se ei ole nyt ajankohtaista,kun minä vielä jatkan täällä ylitorniolla vuoden kouluu (jos mut hyväksytään vaku1) niin ja mulla olis täällä sitten viikot koulua ja viikonloput olisin vain omassa kodissani  poissuljettuna lomat ja top jaksot joita kai tulee nyt  useampi jakso,kun valmennun alottamaan oikeat opiskelut vuoden päästä lastenohjaajana. Ja viikonloput voisin olla äidillä. Tähänkin on vain pieni,mutta me myydään omakoti talo pois ja äitikin muuttaa sitten kerrostaloon ja minä en haluisi enään äidin kanssa pienempään kämpään ku joskus tuntuu että tuoki on liian ahasta jos haluu vaan olla rauhassa ja pitää bileitä ilman että kukaan on samassa kämpässä siis muutku mun vieraat. Onneksi minulla on niin ihana äiti,että se lupas soittaa sosuun ja jutella vielä asioista munkin puolesta.
   Jospa tähän sitten laittettas se aika isokin ongelma mun parantumisen kannalta ja ystävyysuhteiden kannalta. Nimittäin ystävien kanssa välit varsinkin näitten jotka oon oppinu tunteen syksyn ja menneen talven aikana. Mie oon välissä niin vainoharhanen ja annan koulukiusaamisen ja muut tapahtumien vaikuttaa  mun nykyisiin ihmissuhteisiin. Mustasukkasuus, hylkäämisen pelko,epäluottamus ja vainoharhasuus saa mun ystävyys suhteen joko päättymään tai että riidellään sitten jatkuvasti.. Mulle on nytten 3 parhaan ystävän kanssa välit kehnot yhen kaa jo ollaan vähän vahvemmilla jäillä, mutta kahen muun kanssa en oikein tiedä voinko tehä enään mitään muuta ku toivoo,että ne jaksaa oottaa mun muutumista ja kasvamista. Voin kertoo esimerkki tilanteen joka painaa mua ihan hirveesti ja sitten sotkikin muutaman ystävän kanssa välit tosipahasti.

    Yksi ilta oli viiminen kokonainen ilta ennenkun lähettiin hiihtolomalle. Minun yks parhasita ystävistä oli sitten hiemän etäisen olonen ja kysyin sitten häneltä, että onko hän minulle vihanen ku ei  oikein puhu eikä ota huomioon. (joo osaan olla aika huomionkipee tietyissä tilanteissa ja mielentilassa kyllä) Ja hän sitten vastasi minulle,että en ole johan mä oon sulle sanonu kokopäivän sitä ja samassa mie näin kun  pari muuta meijän yhteistä kaverii katto toisiin silmeen ja mulle iski ihan hirvee ep'luottamus ja ärtyneisyys. Kysin että mitä te puhuitte musta jotain paskaa vai ja nää vain sano mulle että ei me susta mitään puhuttu,että katottiin vaan ja mie jankasin ja jankasin ku en voinu luottaa  mulle oli niin vhava tunne,että ne jotain puhu musta ja jotain on tekeillä niin se toinen sitten sano mulle että miksi sie et usko minua no mie sanoin,että on vähän vaikee uskoo ja mie olin niin suuttunu ja muistan jotenki sen että mie sitten huusin yhelle sivulliselle ja haukuin sen pystyyn ja sitten vissin vielä jotain tytöille huusin en mä muista mä muistan vaan sen vihan tunteen ja epäluottamuksen,kun tuntu että  mie en osaa hallita itteeni meni kaikki enerkiä ja keskittyminen siihen etttä mä en oikeesti ois käyny kimppuun tai saano jotain ihmeen raivokohtausta uusiksi. Ja se riitti pahotin 2 mun parhaan ystävän mielet  ja siitä asti me ollaan oltu riidoissa yhden kaa en oo puhunu melkeen ollenkaan ja toisen kanssa alussa vähäsen ja tänään sitten jo paljon paremmin,kun kummatki oli rauhottunu ja saanu aikaa miettiä asioita. Mutta tää asia on painanu mun meiltä niin paljon,että oon nähny toive unii ja painajaisiin tästä tilanteesta. Toivon vaan,että mä saan heidat ymmärtämään kuinka tärkeitä ne on mulle ja mun käytöksen siinä tilanteessa.

  Jos nyt sitten mietittäs tätä 2 kuukautta kokonaisuutena. Nää on ollu siis varmaan vuoteen mun pahimmat kuukaudet. Niin monesti on tehny mieli ratketa viilteleen ja  tehä kaikkee muuta pöljää. Miettiny miten toteutas oikeesti itsemurhan ja jutellu siitä että mie en koht kestä tätä painetta ja ressia minkä oon luonnu. Se mikä on ihana huomata mun parentuminen on jo niin hyvässä vaiheessa.että noi kaikki on vaan tunteita ja osaan hallita niitä ja pystyn näkeäään tilanteen eritavalla ja nähä sen valosamman puolen ja sen,että tää on vaan täää hetki missä mulla tuntuu niin pahalta.  Mie en oo yli vuoteen viiltäny. Enkä muutenkaan satuttanu itteeni.  Itsemurha on maailman itsekkäin teko. Senkään takii mä en oo tehny tai enään ees yrittäny koska mun kummisetä kuoli tässä hiljattain syöpään ja se ei ois halunu kuolla ei mistään hinnasta,mutta syöpä vei sen sen tahtoo ei kysytty kun se lähtä taivaseen. Sen jälkeen mie oon ymmärtäny sen tuskan ja kaiken minkä se aiheuttaa lähemmiäisille ja se että maailmassa on paljon ihmisiä jotka ei haluu kuolla,mutta ne kuolee.  Mie ymmärrän sen kuinka unpikuja tilanne se on ku ihminen tekee sen päästöksen lähtä oman käden kautta uskokaa tai älkää mut mä todellakin tiedän miltä tuntuu haluta kuolla jne. Mie en vaanv oi enään ymmärtää sitä että  jotku HALUU kuolla ja niitä ei vältis oteta pois ne jää kitumaan tänne maan päälle ja ne jotka haluu elämää haluu tehä elmällä vaikka mitä niin sairastuu ja kuolee tai sitten kuolee jossain onnettomuudessa. Se on vaan kylmä totuus parhaat täältä lähtee ensiksi.  Joko luonollisesti tai oman käden kautta. Muutama biisi tähän loppuun.  Menehtyneille ihmisille ja niiden läheisille.

  Kummisetä tiedän että, sä et voi lukee tätä tiedän,etä mä en toiminu tarpeeksi nopeasti kirjeeni kanssa,että oisin voinu kertoo kuinka paljon  mä susta välitin.Toivottavasti sä tiesit sen. Ikuisesti kaivaten nennii-  Muutama biisi kummisedän muistoa kunnioitaen ja miksi ei  niidenkin jotka on kanssa lähteneet. Mun pari kaverii on joutunu tässä selviämään niiten ystävien itsemurhasta ja muutama  blogi tuttukin.

Halusin laittaa tän vaikak videon nimi onkin "prinsessalle"

Tunteiden purkkausii viikon aluksi

Taas on vierähtäny muutama viikko etten oo kirjotellu. Ei vaan oo saanu aikaseksi. Toista viikohan sitä alotellaan täällä koulumaailmassa työharjottelun jälkeen. En tiedä mie vaan haluisin lopettaa kaikki saman tien tasan nyt, mutta enään muutama viikko ja ei kaikkee voi elämässä antaa periksi ja keskeyttää. Kaikki tähän mennessä keskeytyny peruskoulun jälkeen en oo sen jälkeen ollu vuotta koulussa. Täällä vaan kaikki vaan ärsyttää. Liiian helppoa liian paljon ongelmallisii nytten ku mie ja yks poika ollaan ainoat "terveet" täällä siis ohjaajien lisäksi. Kaikki muut on nytten top jaksolla.  Pitää jaksaa ja ajatella positiivisesti ja kohta on kesälöma ja sitten kesätyöt ainakin 4 viikkoo,jos pääsen sinne mihin hain ja sitten lomaileen etelään. Katteleen nettikavereita:)<3

 Oon alkanut  miettimään,että vois käydä  lapsi-ja perhetyön perustutkinnonn niin oppisopimuksella. Soittelen tässä perjantaina oppisopimusneuvojalle ja ei se ainakaan tyrmänny sitä asiaa  kehotti vaan hakemaan  työpaikan ja kelalta selvittään onko kuntoutusrahaa saatavana oppisomipukseen. Huomenna pitäs minu linja-valvojan kanssa jutella siitä,että voisinko mie käydä täällä ne teoriajaksot läpi. Kun ei kiinostas yhtäään lähtä mihinkään rovaniemelle asti opiskeleen jos kerta täällä vois käydä. Pääsisimpä mie työn kautta käymään ton alan läpi. Sitten ois jo iso syy hommata kesäkuussa oma kämppä vaikka mun pitää se joka tapauksessa hankkia. Me äitin kanssa muutetaan poissa tuosta nykyisestä talosta. Ainakin niin se on mullle sanonu,jos ei jotain veen lottovoittoo tuu ja se on niin epätodennäkosta minun ja äidin tuurilla. Ja muutenki mie täytän seuraavaksi jo 21 eiköhän ois aika jo alkaa rakantaan omaa elämää. Muutenki työ oppispimus juttu ois kiva koska siinä maksetaan palkaa työajoilta. :)
   Huomenna ois siis sellanen päivä,että soittamana jos  sais jostain mahdollisen työpaikan, ja sitten vielä käydä laittamassa itteni työttömäksi työntekijäksi,kun tää koulu loppuu. Ihnaa ku eilen minun mummo soitti tuolta etelästä niin sekin sano mulle, ettäkyllä sie nyt olet omalla alallla. Mie melkeen hypin innosta,kun se vihdoin ja viimein   myönsi senki. Nimittäin sillä on alussa ollu vähän semmonen juttu,että mun pitäs joku muu alal ottaa. Kai siinä on ollu takana mun äkkipikasuus ja temperamenttisuus,muttako lasten kanssa niitä joutuu väkisinki hallitteen ja käyttämään niitä eritavalla. Vihdoinki musta tuntuu,että mun elämä on menossa oikeaan suuntaaan ja miekin alan oikeesti aikuistuun ja kasvamaan aikuseksi  oikeesti 20 vuotiaan tasolle myös tunne elämän puolelta. Vaikka mulla onki epävakaa personnalisuushäiriö, mutta ehkä sekin alkaa pikkuhiljaa tasottumaan ja onneksi terapian ansiosta mä oon oppinu hallitteen omia tunteitä ja tunnistamaan niitä.:)  

 Vielä ku mä saan mun elämän tärkeiten ihmisten kanssa sovittua ja tämän paino asian kondikseen ja itsevarmuuden ja luottamuksen takasin ja luonteen muutoksen niin vähän mä oisin onnellinen<3 Sitten mun elämä alkas rullaamaan toivottavasti haluttuun suuntaan. Elikkä ensiksi sais kesätyöpaikan ja sitten oppisopimus paikan ja mikä melkeenpä tärkein nuiten jälkeen niin se oma kämppä<3.     Että tää postsaus ei menis niin nekatiiviseksi niin onhan niitä positiivisiikin asioita tapahtunut.
Mä onistuin lyötämään tulevaisuuden ammatin (toivottavasti kaikki menee hyvin)
Mie en oo viilelly  vuoteen vähän reilu 11 päivä tulee Vuosi ja 1kk
Mie oon saanu itteni siihen kuntoon,että mä voin alottaa opiskelun ja kesätyöt ja töissäkäymisen
Onnitunu pudottaan pikkasen painoo nyt viimsiten kuukauisen aikana
Ja alkanu liikuun pikkasen enenmmän. Salilla käyminen<3 Siihen jää yllättävän äkkiä koukkuun siihen hyvän olon tunteeseen:) 
Vielä on paljon tekemistä,että mä voin saaha terveet paperit ja olla ite täysin tyytyvinen omaan elämään, muttas pitää osasta olla ilonen siitä jo mitä mä oon saavuttanut!

Loppu viikon sepostelut.

Niin ne kolme viikkoa meni. Tuntuu oikeesti siltä,että tuo on se ala mihin minä haluan hakea joko haen ens vuona lapsi ja parhetyön pk:hon tai sitten oppisopimuksella. Sainpa mie uusia tuttavuuksia ja tunnetta ja vahvistusta siihen,että mä oikeesti sovin tolle alalla. Kuulemma musta näkee sen,että tykkään lastenkanssa olemisesta ja niiten ohjaamisesta. Oli ihana saaha niin hyvää palautetta ja teitää,että onnistuin ainakin tekeen selväksi sen,että toi on ala mihin mä OIkeesti haluan.

Viimisestä päivästä muistelmia ylös. Aamu meni aika nopeaa  aamupalaa syödessä lasten kanssa ja kahvia juodessa ja sitten seuraamalla lapsukaisia ja mun ohjaajan kanssa juttelemalla. Pari tyttöö joitten kanssa mie oon tullu tosi hyvin toimeen niin oliu koko päivän minussa kiinni kun vai voi. Ei meinannu mun sylistä lähtä mihinkään ku meillä oli vielä kaiken lisäksi sijainen. Musisoitiin lasten kanssa mie soitin pianoa ja lapset leikki ja laulo. Meilä oli myös herkku päivä ruuaksi meillä oli kanakeittoa se on muuten yllätttv'n hyvää ruokkaa ja mangorahkaa sitten vielä mie leivoin töihhin mokkapaloja niin niitä syötiin lasten kanssa vielä oikeas ruuan päälle.  Sitten meillä olikin sopivasti lepohetki siinä. Meijän sijainen luki kirjaa ja lapset makkoili sitten missä kukin pysty lattialla ja penkeillä ja yks jopa sohvalla mie pötkötin lattialla osien lasten kanssa. Oli kiva vaan hetkeksi unohtaa kaikki ja kuunella satua vaikka seonkin lasten satuja,mutta ne on monesti tosi opettavii ja niissä on niin ihanat sanomat. Sitten ulos retkelle ja laskeen mäkeä. Lapset on aina niin innoissaanku ne pääsee mäkeen laskeen kavereiten kanssa. Se on niin puhasta iloa ja naurua. Saatiin vielä ulkona sittn pienet pääsiäismunat yhdeltä lapselta oli hyvää. Sitten meillä olikin vuorossa koululle lähtö ja arvata saattaa mihin mä joúduin. Muutaman lapsen kanssalähtemään kiipeily telineeseen,sittenkö sielä on 3 lasta jotka huutaa yhtäaikaa sun nimee niin yritäppa siinä sitten olla kaikille tukena tasapuolisesti. No mitäpä mie menin opettamaan lapsille uuden tempun kiipeilu telineessä. Ihana ku meil on yksi tyttö joka ei kauheesti uskalla kiipeilä niin sea ina yrittää ja sitten kohta se sanoo,että mie en uskalla tulla enään alas ja mie joudun tietenkin nostamaan sen alas. Tuossa työssä on just se parasta kun saa tuntee ittensä tarpeeliseksi  melkeen aina jollain tavalla ei aina niin fyysisesti mut kumminkin. :D

Ja enhän me oo keskiviikonkaan juttuja tänne kirjottanu ylös. Muistankohan  mie enään mitä me tehtiin:D(?)  Ei kai me mittän sen kummallisempaa. Aamulla askareltiin alsten kanssa ja syötiin aamupalaa ja kun meijän lastentarha opettaja tuli töihin ja varsinainen eskari alko niin aamupiirihan me tehtiin ja sen jälkeen me lähettiinkin syömään. Sitten meillä oli pieni tauko ruokailun jälkeen en muista ees mitä mä tehtiin sillon eikai mitään ihmeelistä lapset leikkit ai askarteli tai luki kirjaa mitä nyt vaan. Ja sitten lähettiin pihalle. Herran jestas,että siinä menee aikaa ku auttaa osaa laittaan kengännauhoja kiinni ja toista hanskoissa ja sitten ku itekkki pitäs vielä keretä pukea. En valita se on ihanaa työtä. Sitten mentiin ylös issiin melkeen tunnniksi ja kiipeltiin osan lapsen kanssa kiipeilytelineessä tai mie olin siinä vieressä turvaamassa niiden kiipeilyy ja välissä pitä antaa vauhtia keinussa ja kaikkee pientä touhuiltii. Sitten völipallale ja kotiin<3 :D

Pitäskö tähän loppuun sitten kirjottaa vielä pikaisesti tämän päivän normaalit kuulumiset.: )
Tänään mä oon ollut kaupunkilla kävin arnoldsilla ja hakemassa yhden paketin postiautomaatista ja kaupassa. Tehny ruokaa ja salaattia. Sitten sain tänään ittestäni irti tehdyksi pääsiäis leivoksia äidin ohjeella ja sitten mangojuustokakun. Nytten pitäs vaan kuorute jaksaa lähtä tekeen kumpaankin laivonnaiaseen : ) Laihtumistakin on tapahtunut:) Salilla käyntikin on alkanut mietin justiinsa etä käiskö huomenna via maanantaina vai kumpanakin :D Sen näkee sitten. Tavallisesti menee vielä ku sais ystävyys suhteet korjattuu paremiksi tai kokonaan niin ois kiva.

Työpäivän kuulumiset

Tänään on ollut sitten paljon parempi päivä aika paljonkin. Töihinki aamulla kerkesin vaikka olikin vähän kiirre lähtö kotoa.  Töissä mua ootti jo osa meidän lapsosista  aamupalalla ja mun entinen hoitaja. Hän on nykyään töissä samassa työpaikassa missä minä olen harjottelusssa.   Sitten minun opettaja tuli käymään meillä työpaikalla paleveeraamassa  miten minulla on mennyt.:)  Positiivista palautetta tuli minun "pomolta".  Oli ihana kuulla,että olin onnistunut olemaan lasten kanssa oikein ja näyttämään sen,että se ons itä mitä mä OIKEESTI haluan.  Vaikka se ei ole mitään kevyttä työtä,mutta palkitsevaa.:)

Mulla on tullu koulun puolelta tehtävänä kirjata joka päivä mitä ollaan tehty lasten kanssa,koska mie tuun koulussa tekemään oppimispäiväkirjan. Miekö oon niin innokas kirjottaan vihkoon niin ei  mulla on vaan 2 kahden päivän kirjotukset ylhäällä siinä vihkossa. :D Joten nytten kirjotan tänne tämän paripäivää vielä.
   Tänään me ollaan askarreltu lasten kanssa ja  oltu meijän joka päivännen aamupiiri missä me katottaan sitten päivä  numeroina ja niminä ja sitten kuukausi ja ketä on poissa jne. Syömisen jälkeen  lähettiin käveleen  ladulle hiihtämään. Siellä minun työ oli olla  yhden meidän lapsosen kanssa sen tahdissa mennä ja olla. Kyllä ne hiihti hyvin 2km oisko? Miellä on tosi taitavia lapsia.( Mieki oisin halunnut olla sellanen joka ois oppinu hiihtään ja luisteleen kunnolla.)  Siellä ne laski mäkeä ku mie tulin perästä yhden lapsosen kanssa. Sitten saatiin keksiä ennekun  lapset lähtä kotiaa/koululle/ iltapäiväkerhoon.  Ja minä pääain tänään 50min ennen töistä ku muina päivinä.  Huomenna onkin töissä torstain suunittelu,että mitä me tähään lasten kanssa minun viimisenä päivänä. :)

Maanantain höpinötä.

En tiedä mitä tehdä. Tuntuu että mun elämä on täyttä  katastrofia, jonka pääaiheuttaja on minä itse. Tänääänkin töissä oli hankalaa, kun kaikki lapset varsinki mun "omat" oli tosi hiljasii mulle ei melkeen mitään kontaktia. "ei saa alkaa" oli ensimmäinen lause kun ne lähti pelaan. Tuli sellanen olo,että mie oon epäonnsitunut tässäkin työssä. Minun entiselle ystävälle oli lapset jopa sanonut,että oot ihana kerhotäti. Varsinkin ku tänään lähti viiminen työviikko  ens viikolla ylitorniolle. En halua! vaikka toisaalta onhan se ihan kivaa vaihtelua,jos pari ihmistä ei oo siellä.  Sitten ei suinkaan tää mun  "ihana"  vitutus ja herkkyys loppunu siihen. Sovittiin eilen yhen minun entisen koulukaverin kanssa,että nähään tänään. Se lupas mulle ja sano,että järjestää mulle aikaa pariksi tunniksi,koska mulla ei ollut autoakäytössä  pariin tuntiin sen jälkeen ku oisin hakennut hänet. No laitoin aamupäivällä viestiä kyseiselle ihmiselle niin vastaus oli sitten,että "katottaan mulla on kyllä aika paljon koulutehtäviä". No ei siinä laitoin sitten töiten jälkeen viestin m, että  sano nytten tuletko vaiko et, että mulla on tässä aika paljon tekemistä ennen kello 5 (oltiin sovittu et haen hänet silloin). Eipä m vasstannu vasta, kun  illemmalla. No sovittiin näkeminen niin ie mennyt,kun 5 minuuttia niin m sano että " näin maanataisin meillä on siivouspäivä ja pojat huikkas just,että on keittiön siivous vuoro" siinä se viiminenkin torjuminen.  En tiedä mitä mu pitäs tehdä,että mä olisin täydellinen ja minut hyväksyttäs ja onnistusin pitämään ystävyyssuhteet kunnossa.  Viimisen reilu kuukauden aikana en ei olla osien ystävien kanssa kun keriny riiteleen tai jotain. Perjantaiki meni päin vittua. Onnistuin juomaan liikaa ja sittenhän siitä seuras angstikohtaus mä suutuin ihan hirveesti ja otin itteeni ku mun kynnet ei mielyttäny jannea. Tiedän ihan tyhmä syy, mutta päissään mä voin saaha vaikka mitä aikaseksi. Ja yöllä sama juttu keskusteltiin kaverin kanssa asioista ja taisin sitten pilata mahdollisuuden taas toivuttaa meidän ystävyys sellasiksi kuin se olisi.  Mikään ei siis tänään tai viikonloppun aikaan onnistunut positiiviseen suuntaan. Paha olla. Mulla on ikävä parempia aikoja. Toivosin nytten,että mä oisin oikeesti luottanut silloin mun j:hin ja n:hin kun se oli vielä mahdollista. Nytten vaa mun epäluottamus,mustasukkasuun ja  vitutus ylitorniolla rikko mun yhtien tarkeimpien ystävieni välit. Hyvä minä onnituin tekeen mune lämästä taas astetta raskaampaa.


Jos siten pitäs jotain positiivista ettiä mun elämästä.
Yksi asia on se,että mun  itsetuhosuus on loppunut mulla tuli tuossa pari viikko sitten vuosi,kun oon lopettanu viiltelyn..
Toinen asia on se,että olen kasvanut sen verran vuoden aikana,että muhun ei enään nin voimakkaasti vaikuta mun ystävyyssuhteet tai siis ennen se oli sitä,että mä purkasin pahan olon itteni satuttamiseen ja nytten yhä vähemmän ja vähemmän mulla tulee se mieleen tai jos mulle tulee tarve niin osaan hallita sitä sen verran,että se jää tunteeksi vain.
Kolmas asia on se,että nyt mä tiedän mitä mä tulevaisuudelta haluan siis mille ammattiin mä pyrin. Lasten kanssa oleminen on mulle tärkeetä ja minusta on ihana kattoa ku lapset touhuaa keskenään ja välissä sitten tulee hakemaan minua leikkeihin.
Neljäs asia on se,etttä mä oon päättäny mie en koskaan enään mee osastolle. Mun mieli ei ikinä mee neään niin sairaaksi,että en pärjää yksin tai läheisten tuella.       

perjantain kuulumiset :)

Voi olla,että minä liian itsekeskeinä kirjoitin viime potsaukseen siitä.,että olen kiusaajien yläpuolella. Meinaan sitä että mitä sanoin, mutta siinä että mie oon ite tehny niin paljon omassa elämässä virheitä. Niitä ei pysty ees laskemaan. Niin vastaus siihen  naivisuuteen ja itserakkauteen on että en luule olevani täydellinen,koska kukaan meistä ihmisistä ei voi olla täydellinen ei koskaan. Ikävä tosi asia.  Mitä te saatte siitä.että  kommentoitte paskaa mun blogiin,kun loppujen lopuksi te ette tiedä mitään mun  elämästä. 
 
 Tänään onneksi oli tämän viikon viiminen työpäivä. : ) Tykkään tuosta työstä ja aijoin oppisoppimuksella käydä läpi ton alan jos vain suinkin pystyy.  Ihana on vaan se hiljasuus mikä valtaa sen jälkeen ku lapset lähtee tai paremmin sinä ite lähet kotiin. Meillä oli tänään vähän villi päivä ääntä mahtu kyllä  mukaan ihme kun en tullu  kuuroksi tänä päivänä :D  Onnistuin tänään tekemään ruokaa lasangea, kun äiti tuli lomalta kotia. Oli hyvää.   Nytten illanviettoa parhaan ystävän kanssa ainakin melkeen.  Baariin tässä jossain vaiheessa iltaa.  Kun saa juotua viinapullo ja 3 siideriä  katotaan missä kunnossa tuun.   En tiedä ihan ok olo. Vaikka jotenki en pysty vielä oleen rennosti tarun kanssa ennenku vähän juon ainakaan nytten ku ei oo pitkään aikaan ollut.   nyt juomaan : ) heidå

10 päivä töissä :) jA muuta höpötystä

jospa sitä taas vähän kirjottelis. Ja edelleen   sie joka tänne kirjotat sitä paskaa (tai mistä mä tiiän vaikka tietä ois useampikin) niin  ei te ette saa mua lopettamaan tätä blogia ettekä  te satuta mua. Mä nimittäin tiedän että se oon mie joka on teidän yläpuolella ei toisin päin. JA mitä tulee lapsiin niin ei ne näytä mua pelkäävän mielummin kinaavat  muutama tyttö et  kumpi kerkii mun syliin. Joten voitte lopettaa sen paskan jauhamisen kiitos!. 

Tästä päivästä.  Käytiin tänään mun entisellä koululla lasten kanssa siellä oli ala-aste vissin 1,2,3 luokat tehny musikaalin. Oli ihan hyvä.  Lyhyempi ois saanu olla. Sitten lasten kanssa käveltiin takasin eskariin. syömään. Ja sitten pihalle.  Tänään töissä juteltiin koulukiusaamisesta ja mihin kaikkeen se voi johtaa ja miten sitä ei saa loppumaan ja se että miten me saatas kytkettyy eskarissa kiusaaminen kuriin. Vaikka eihän se oli niin "puhasta" kiusaamista seläntakana nimittäin. : )

  Töissä on niin ihana olla,kun ei kerkiä ajattelemaan omia ongelmia ja ystävyyssuhteita ja kaikkee aikusuuteen liittyvää.  Mulla nimittäin on tässä  menny parikin ihmissuhdetta poikka tai menossa poikki. Mie kyllästyn v kanssa olemaaan ystävä, sen takia koska mie vaadin ystävyydeltä luottamusta, rehellisyyttä ja avoimuuta.  Niin v asenne oli meijän ystävyyteen ja yleensä riitelyyn sopimista ja sitä että ei juoruta joka asiaa mitä toinen sanoo.  Oli että "En mie tätä olis halunnu. Maailma on petollinen ja ihmiset paskoja, kaikki tekee joskus virheitä... Mut en vain uskalla riidellä enkä osaa selvitellä asioita, sellanen mie oon enkä osaa tehdä asialle mitään..." Kyllä mie tiedän että ihmiset on julmii oon huomannu sen jo aikoja sitten, mutta mua ärsyttää tuo asenne  että ihmiset on paskoja ja saa tehä mitä haluu koska ihmiset on julmii ja paskoja.  Tiedän en mie ite ole todellakaan aina mun vaatimusten esimerkki ymmärrän sen,että joskus tekee sen tarkottamatta paha mutta ei aina ehei.  No ei tuo oikeastaan paina mun mieltä mie jätin v ja se siitä.  Mutta parin muun kanssa jotka on mulle tärkeimpiä maailmassa on välit menossa en ees tiiä mihin suutaan ei ainakaan hyvään.    No siitä en voi syyttää ku itteeni. Mitä mä oon niin kiini menneessä ja se että en pysty luottaan kehenkään tietyissä asioissa ainakaan oman ikäsiin vähemmän nuorempiin. Kiakki on joskus pilannu mun luottamuksen. Vaikka hekin on sata kertaa mulle sanonu,että mie kuulun heidän ryhmään ja ei mun tarvi pelätä,että mut yhtäkkiä heivataan pois, mutta yksi  minuutti voi pilata kaiken.  En vain voinu luottaa,että mun ystävät eipuhunu musta paskaa seläntakana vaikka ne niin vannoki,että eivät oo. Sitten se paisu ihan älyttömiin  mittasuhteisiin kaikki suuttu toisilleen ja mulla alko viha nouseen ja  miehän huuan kanssa ku silläpäälle  satun tai ku on tarpeeksi loukattu olo tai vituttaa tai jotain en vaan voi sille mitään vaikka pitäs harjotella. No ei siin oon mie yhen kaa saano jonkulaiset puhevälit keskusteltu vähäsen vielä pitäs nähdä, mutta ei odotan vastausta toisestapäästä.  Huoh mie oon tullu siihen tulokseen,etttä mä en osaa pitää yllä kaverisuhteita kunnolla.  Otanj liian äkkiä omaksi.  Ja mun mustasukkasuudella ei aina ole rajaa.  Pelko siitä että jää yksin ei oo hyväksytty ja kaikki on vaan säälistä. Niin kuka väittää,että koulukiusaaminen ei  vaikuta ihmiseen? tai kiusatutu on säälittäviä että pitäs vaan itteä nostaa niskasta kiinni ja antaa toisten haukkua ja tehdä. EI se vaan mee ihan niin ei se ole niin helppoa. 

Mutta ilosempiin aiheisiin mie oon alottanu salilla käymisen tai ens iikolla varsinaisesti ja tänään näin   yhden ihmisen joka on mulle melkeen ku varamummo niin sanoi siinä ku jutellaan, että sie oot laihtunu. mä olin silleen niin kai mä sit oon ku kaikki sitä toitottaa:D Ens viikolla pakko vetää treenatumpi viiko ja syömiset taas kuriin ei makeeta.  Katotaan mihin kunttoon saan itteni ennen heinäkuuta ku alkaa loma oikee loma ja reissut :) r