Taas on ollu muutama viiko välissä,kun viimeksi kirjottelin. Se mitä mie kerroin omasta elämästä edellisessä potsauskessa ei ollut valetta. Mulla ei oo syytä ollu keksiä mun mielenterveys ongelmia tai ees esittää 3 vuotta. Joten se joka jaksaa kommentoija tänne kaikkea ja väittää mun keksivän kaiken, Niin mitä jos kattosit itteäsi peiliin ja miettisit ite omia tekemisisäsi vaikka vannon että et siekään ole mikään puhdaspulmunen.. ja vielä lopettaasit mun elämään muutumisen koska et sie siitä mitään oikeesti teidä. Kiitos!
Nyt mukavempiin asioihin. Meillä alko nytten hiihtolomalta 3 viikon top jakso. Menin päiväkotiin eskari puolelle tutustumaan toivottavasti mun tulevaan työhön. Lasten kanssa olemiseen ja niiten opettamiseen.
Eilen oli ensimmäinen päivä. Olihan se omistuista olla yhtäkkiä 20 oudon lapsen kanssa ja yrittää olla niitten kanssa. Khyllä se siitä sitten vaan lähti ku lapsetki alko ottaan kontaktia ennemän ja ite rentoutu ja uskalsi alkaa oleen lasten kanssa. Se että yhtäkkiä sulla lapsia pyöri ympäriin ja kaikki huutaa nennii tuu auttaan mua laittaa sukset voitko sie auttaa? Mihin mä laitan mun pidikkeet siksi ajaksi? Siinä oli tuohumista,että sai ne sitten valmiiksi hiihtoa varten. Siis mie katoin silmiä pyöritellen miten taitavia ne on hiihtään ja laskeen mäkeä. Sen jälkeen mentiin meijän lastentarha opettajan kanssa iltapäiväkerho puolelle kattomaan millasta se homma on silloin.
Toinen päivä rakentu lähes samalla tavalla ainoota,että tänään olin mukana ku ne opetteli L kirjainta. Ja Kattelin niitten perään. Iltäpä'ivä meni taas hiihossa,eikä ollu sen helpompi päivä ku jäin hetkeksi yksin muutaman laspsen kanssa. Toista sai auttaa mäkeä ylös. Toista kantaa melkeen mäen päälle ja sittne kattoa,että ei satu mitään. Oliu siinä loppuajasta ihan hirveetä ku parhailaan 3 lasta huutaa mua apuun. Olin vähän niinku et ketä mä autan ensiksi. Onneksi meillä on ihanat lapset ja lapsetki auttaa toisiiaan. Jos aikunen ei ihan heti pääse ja on sellanen tilanne missä voi/pystyy auttaan. Ja sitten taas puoleksi tunniksi iltapäiväkerhon puolella ja sitten pääsi kotia.
Nyt tiedän,että kyllä mä lähen lukeen nyt ensiksi lasten ohjaajaksi ja sitten toivottavasti sitten aikusempana se mielenterveys puoli. Kun minä oon lasten kanssa se aika menee niin nopeesti että tuntuu vastahan tuli töihin joko pitää lähtä. Eli mie rakastan niin paljon tuolla olemista,että en mie siltä lähtis jos ei oispakko :D Se on niin mun alaa. Tiedän tuo ala ei ole helppoa ei todellakaan mutta se on palkitsevaa. Näkee lapsen kehityksen ja taidot. Tykkää khyllä tosipaljon lasten kanssa olla tekemisissä nämä 3 viikoa tulee olemaan kyllä paras työpaikka missä mä olen ollut. :) Sori en oo jaksanu ottaa kameraa mukaan että ois saanu maisema kuvia ku ollaan oltu ulkona. Ehkä sitten loppuajasta:)
