En tiedä mitä ajatella tästä päivästä. Tämäkin päivä on ollu niin tunteita täynnä oleva että itkettää ja naurattaaki. Aamulla ensinnäki se meni ihan jees enenku tuli mun terapeutti ja siellähän me vasta puhuttiinki asioita. Aloin miettimään mitä mä oikeesti haluan? millasten ihmisten kanssa mä oikeesti hlauan olla tekemisissä? haluanko puhuu ns haavakieltä kavereille? Oisinko niiten ystävä jos me ei oltas tavattu osastolla? siin vasta kysymysten piiri. Kieltämättä mie en oikein tiedä osiinko näiten ihmisten kanssa oikeesti tekemisissä jos meil ei ois jtn yhteistä Ei koskaan oltas tavattu tälläsessä ilmapiiris ku osastolla. Vastaus on aika selvä kai jos mä oisin tutustunu näihin ihmisiin siviili elämässä niinkuvois sanoo niin oilisin. Mä luulen et niist ihmisistä ois tullu yhtä rakkaita ku nyt, mutta eritavalla tienkin ku nytten. Anteeks w ja moni muu tuttu joka tätä lukee. Oon miettiny kanssa sitä kun oon alkanu lukeen paljon blogeja. Aika paljon niitä joissa on ongelmia anoreksiaa, bulimiaa, viiltelyy ja jnejne. Onko se mulle hyväks et löydän niitä jotka on samanlaisii ku mie siis ongelmallisii. Antaako ne mulle sen parempaa elämää ku luen miten melkeen sairastuu pahemmin tähän kaikeen. Juu ei mulle ei oo anoreksii
aa, mutta oon ihannoinu sitä. tiedän ei fiksuu. Nimittäin mulla on muutama tuttu on muutama kaveri jotka on anorektikkoja.
Jotan positiivistaki vois tähänki maailmaan kirjottaa. Kävin tänään kampaajalla ja sain uudet hiukset<3 Rakastan nitä taas ku nää on nyt lyhyemmät ja värjätty juurikasvu piiloon. Ja tänään varmistu se että pääsen rovaniemelle pe-la yöksi mun tosi tärkeen ystävän lluo yksin. J: oot ihana ja aivan liian tärkee mulle! Kiitos ku saan tulla sun tykö yöksi.:) Ja nään samalla kaikkii muita ihanii ihmisii ja shoppialleenki ihan vähäsen:D Kotia pääsin sit lomille samalla huomenna on sit töitäki. Ensimmäinen viikko ku mulle lisättiin torstai työpäiväksi. Kivaa ei tarvi enään niin paljoo olla osastolla en ketäis ist souvii. Kotona on niin paljon kivempi olla ku jossain paskassa osastolla. Näkee kavereita ja on vapaampi mennä ai että<3
Sitten tää ilta. Hmmm... noin kello 20:30 meni aivan kivasti, koneella istuen salkareita kattoessa,mesessä ja facebokissa olemalla tietenki:D Kunnes mun kaveri sano et sen kaveri on kuollu sydänkohtaukseen.. ajatelkaa 19 vuotias niin nuori. Ja minähän niin herräkänä ihmsenä aloin itekmään. Kun soiteltiin kyseisen kaverini kanssa hänen menetyksen tunteesta. Tuli niin vahvasti mieleen ne kerrat ku oon meinannu menettää ja menettäny tärkeitä ihmisii ja eläimii mun elämässä. Oon aivan hirvee eläin rakas.:D Elämä on julmaa se on kylmä tosiasia.Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja koska on viiminen kerta ku nähään tai jutellaan.Joten minä olen päätänyt sanoa mulle tärkeille ihmisille täään ja jatkossa aina välillä et ne on mulle ihan hirveen tärkeitä. Ja enkö minä erehtyny sitten sanomaan minun entiselle poikkiselle et välitän siitä. Siitähän se hermostu ja kauvan jouduin sanomaan että kaverina ja että oot sieki musta välittäny et nyt viikon sisälläkö se on muutunu ku sul on uusi heila. Ja eihän siinä ku vastaus tuli et en ollu sille se oikee ja ei kuulemma jaksa mua. Mieki olin jos sen verran tuohuksissa ja sanoin samlla mitalla takasin tiedän ei oikein fiksu teko.. Tämä päätti sitten poistaa mut mesetä ja facebookista.-.-' En ymmärrä no eeipä tarvi siihen kuluttaa enään enerkiaa siihen ihmiseen.
Näillä tunnelmilla nukkumaan ja huomenna töihin.
