Niin se maanantai taas tuli. Toinen viikko töitä alko. Tänään on ollut vähän hankala aamu/päivä. Mulla alko työt tänään kahdeksalta.
Tähän kohtaan mainitsen muutaman asian. Minä en tee ruokaa töissä tiskaan ja täytän tilauksia ja saatan pilkota pttuja jne kaikkea pientä ja siivoamista. Toinen asia se,että käyn vieläkin osastolla tervehtuimässä on mun omahoitajan toive. Ja okeii musta on ihana käydä kattomassa vanhoja ohjaajia ja keskustella niiten kanssa menneistä ajoista. Huomaa miten paljon on oikeesti menny eteenpäin. Ja mulla on ikävä helposti mun omahoitajaa ja meidän paikan pomoa. Joten en niinkään hae huomiota siellä ravatessani. Toki saatte ajatellla mitä haluatte ja silleen mutta totuus on tämä.
Töissä oli tänään hankala ja ahistava päivä masenti ja väsytti hirveesti. Sain tänään kuulla siitä muutaman sananki ei niin kivalta työkaverilta. Oikeessahan se oli siinä asiassa, että minun pitäisi lisätä omaaloitteisuutta. Se on vaan se,että kun minu itkettää masentaa ahistaa niin mie en saa helposti käänettyy sitä positiiviseksi ja se taas näkyy mun työssä. Tiedän töissä pitäisi jaksaa olla edes normaali ilonen ja touhuta itsenäisestä ja kaikkii muuta p*****. Kylläpä se siitä meni ohi ku söi ja keskitty vain täysillä työhön.
Jotain hyvää kuiten tästäkin päivästä. Ensimmäinen päivä kun tiskasin ¨koneella. Kyllä mua ahisti ja pelkäsin,että saan koneen rikki, jumiin tai jotain. Siinähän se meni, kum muutaman kerran ävivat opastamassa. Pilkoin mie kukkakaalejakin keittoon. Ja vien useammankin kerran puhtaita astioita paikoilleen.
Muuten tää päivä on mennyt nukkuessa,koneella ja sitten kävin kaupassa. Ostamassa itelle ruoat töihin. Mieli alat on vaihellu aika tiheään tahtiin taas vaihteeksi. En tiedä mikä sen johtaa lääkkeiten vähennys vaan se että, tunnen mielummin olevani este ku apu töissä ja en taho jaksaa suurimpaan osaan päivästä olla se positiivinen ja enerkinen Mikä olen normaalisti. Vai normaalia mielialan vaihtelua? en tiedä. Viiltelemäänkin ratkeaminen on ollu tosi lähellä. Kumminkin ku töissä olet kokoajan tekemisissä terä aseiten kanssa tekemisissä ja muutenki jos mieli on alhaalla. Välillä tuntuu tai oikeastaan oon aika varma,että mie oon mielummin onnistu u saamaan ihmiset vihamaan mua kuin tykkäämään. Pääasia on että en ole viilelly siitä on niin kauan kun viimeksi erehdyin,että se ei onnistunu enään niin helposti. Mun päättäväisyys ja aika on estänyt sen. Ja mikään ei ole niin pahaa,että pitäisi itseään satuttaa. Huomenna taas töihin kahdeksaksi jospa selviäis huomenna paremmin töistä ja ois mielialatki kohdallaan.
kohta nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti