tiistaisia kuulumisia

Tämä päivä on ollu kaikin puolin ressaava. Töissä ei tahtonu jaksaa olla ja meni sata kertaa hermot ja en tahtonu jaskaa keskittyy mihinkään ja ärsytti koko elämä. No ei nyt ihan koko päivä menny töissäkään täysin harakoille oli siel hyviiki hetkii. Mä luulen et osaks mua ahisti ku tieän et ketään mun tutuista ei oo siellä.. Toisin sanoen oon lähes yksin koo päivän... Eikä sitö varmaan helpottanut se että joiduin tänään palamaan tänne osastolle. Täällä alusta alkaen alko ahistaan. Ei menny kauvan niin meijän pienimmät alko tappeleen ja sen jälkeeen mieliala on vaa laskenu ko lehmän häntä alas päin. Satuttaa,mietityttää ja ahistaa moniki asia. En tiedä mie haluisin niin vaan saaha selville mitä mun ja e:n välillä on tai mitä se oli?. Nykyään se on ihan ku oisin sille ilmaa ku juttelen sille tai yritän jutella paremminkin. Vaikka viellä 1kk reilu sitten "vanno" rakkauttaan mua kohtaan. Ja nyt on selitetty blogeissa ja facebookista kuinka se on tehny sen poikaystävän kanssa asiosita ja mulle sano et ne ei oo enään yhdessä. Tiedän mun ei ois _ikinä_ pitäny luottaa ihmiseen jota en oo koskaan nähny livenä. Mun yks virhe on se, että luotan sokeasti ihmiseen ja sitten jälkeen päin mun sydämmeen sattuu ku se petettään ja sit kaikki onki valmista. Mulla ei oo kuukauteen tehny näin paljon mieli sortuu viitelyyn ku nyt. Äh ku ajatelenki sitä et voisin taas terällä vetää auki käden niin olo tuntuu jotenki erinlaiselta. Mutta en minä voi tehdä kesä on tulossa ja mun kädet on jo tarpeeks ärsyttävän näköset. Haluun pitää lyhythiasii ja kaiken lisäksi oon luvannut itelleni,sukulaisille,ystäville ja osastolle, että se viilto oli viiminen jonka tein okei kaveri teki hiihtolomalla. Ääh ei tätä ahistuksen ja pahan olon määrää itkettää. Enkä oikein tiiä miksi? Kai mul on liikaa vaan ressi pääl mun ihmisunhteista.. Pelkän ja kuvittelen ja näänasioita mitä ei oikeesti oo olemassakaan. MIks on niin vaikee joskus vaan sanoo itelle et luottaa ja alkaa vaan luottaan ja unohtaa kaiken. Hyväksyy ittensä tälläsenä ku oon ja ystävät sellasena ku ne on, ja että ne rakastaa mua tälläsenä ku oon. Jospa sitä koht ähtäis tän perseen tästä sänkyltä ja lähtis tuonne ulos huutaan ja puhuun puhelimessa siel saa puhuu ihan mitä vaan ja ei tarvi ajatella siit että hoitsut kuulee.