Tämä päivä on ollu aika tunnerikas. Aamusta lähtien mikään ei ole mennyt niinkuin olisi pitäny. En jaksanut nousta tarpeeksi ajoissa. Väsytti ihan hirveesti olisi vain tehnyt mieli jäädä nukkumaan. Kerkesin onneksi ajoissa opistolle.
Meillä oli tänään opistolla hieman erinlainen päivä. Nimittäin tehtiin ryhmätöitä. Ainoo asia mik' hankaloitti ryhmässä toimimista oli kieli. Meidän ryhmässä on kaksi uutta venäläistä ja meille tuli 3 päiväksi harjottelija saksasta. Joudumme hänen kanssa puhumaan suurimmaksi osaksi englantia, vaikka hän osaa vähäsen suomeakin. Onneksi toinen ryhmätyöoli helpompi sinänsä,että minun ei tarvinnut tehdä mitään ja minu pari puhuu lähes täydellisesti suomea ulkomaalaiseksi.Puhuimme opettajan kanssa minun mielialasta ja itsetunnosta joka on hieman hakusessa. Opin tänään myös saksaa muutaman lauseen siltä meidän harjottelijalta. Nimittäin saksa on minusta tosi kaunis kieli, kun sitä osaa puhua. Sitten esitelimme meidän ryhmätyön, joka aihe oli koira. Minulla oli tänään 40 minuttia lyhyempi päivä kuin yleensä. Syy siihen oli, että minulla oli aika torniossa mielenterveystoimistoon.
Se käynti meni kyllä aivan hukkaan, koska minulla oli entistä pahempi ja stresaantuneempi olo. Juttelimme kyllä minun ihmissuhde ongelmista, mutta meidän keskustelu painottuu liikaa yksin asumisellle mikä ei tähän hetkeen sovi ollenkaan ja tulevaisuudelle.Minun "terapeutti" ei ymmärrä minun tämän hetkistä tilannetta. Ja se pitää tosi omituisena,että minä jatkuvasti pilaan omia ihmissuhteita.(joo kai se on,mutta silti.) Minua ahistaa tällä hetkellä ajatella tulevaisuutta, kun menee kaikki enerkia koulun käymiseen ja selviämiseen joka päiväisestä elämästä. Kyllä minulla on vaikea vaihe menossa. Kuolema olisi tosi helppo vaihtoehto,mutta se olisi heikkoiden merkki ja tiedostan minun vanhemmat ja läheiset ei kestäisi sitä varsinkaan minun äiti. Joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta yhteen ja vain mennä eteenpäin.
Palaverin jälkeen mulla oli oikeesti tosi paha olla. Aloin itkemään kun pääsin pois sieltä ja aloin miettimään asioita. Se tyytymättömyys itseään kohtaan oli aika masentava ja muutenkin. Joskus vaan tuntuu,että nää asiat ei muutu miksikään. Siksi tein sen päätöksen, että haluan vaihtaa terapeuttiani.
Perjantaina on minulla sosiaalitoimistossa palaveri, koska päätämme siellä jatkon tänne osastolle. Minua toisaalta pelottaa se, että joudun kokonaan kotia. Pelkään sitä kuinka hyvin minä osaan tehdä rajani. Kaikki on niin sekasin mun omassa päässä. Haluisin vaan vetää lääkeitä ja pään täyteen. Unohtaa hetkeksi kaiken. Keskittyä vaan siihen hetkeen elikkä bailaamiseen. Eihän se olisi järkevää kun ajattelee mun toive ammattia. Jos minä alan nytten värkkämään lääkeiten ja alkoholin ja aineide kanssa. Saan sanoa hyvästi hoitoalalle ,mutta mikä siinä niin kiinostaa? Mitä hienoo on poltaa pilvee sekakäyttää. Ei mitään ei yhtikäs mitään. Mikä siinä kiehtoo? hyvä kysymys en tiedä Ehkä mä vaan haluan näyttää tietyille ihmisille,että minäkin uskallan tai sitten se on vain joku tyhmä päähän pintymä mitä ei tarvis koskaan toteuttaa. En tiedä mun pää on niin sekasin kaikesta,että varmaan parempi mennä kohta nukkumaan ja lopettaa kirjottaminen.
