Taas on vierähtäny muutama viikko etten oo kirjotellu. Ei vaan oo saanu aikaseksi. Toista viikohan sitä alotellaan täällä koulumaailmassa työharjottelun jälkeen. En tiedä mie vaan haluisin lopettaa kaikki saman tien tasan nyt, mutta enään muutama viikko ja ei kaikkee voi elämässä antaa periksi ja keskeyttää. Kaikki tähän mennessä keskeytyny peruskoulun jälkeen en oo sen jälkeen ollu vuotta koulussa. Täällä vaan kaikki vaan ärsyttää. Liiian helppoa liian paljon ongelmallisii nytten ku mie ja yks poika ollaan ainoat "terveet" täällä siis ohjaajien lisäksi. Kaikki muut on nytten top jaksolla. Pitää jaksaa ja ajatella positiivisesti ja kohta on kesälöma ja sitten kesätyöt ainakin 4 viikkoo,jos pääsen sinne mihin hain ja sitten lomaileen etelään. Katteleen nettikavereita:)<3
Oon alkanut miettimään,että vois käydä lapsi-ja perhetyön perustutkinnonn niin oppisopimuksella. Soittelen tässä perjantaina oppisopimusneuvojalle ja ei se ainakaan tyrmänny sitä asiaa kehotti vaan hakemaan työpaikan ja kelalta selvittään onko kuntoutusrahaa saatavana oppisomipukseen. Huomenna pitäs minu linja-valvojan kanssa jutella siitä,että voisinko mie käydä täällä ne teoriajaksot läpi. Kun ei kiinostas yhtäään lähtä mihinkään rovaniemelle asti opiskeleen jos kerta täällä vois käydä. Pääsisimpä mie työn kautta käymään ton alan läpi. Sitten ois jo iso syy hommata kesäkuussa oma kämppä vaikka mun pitää se joka tapauksessa hankkia. Me äitin kanssa muutetaan poissa tuosta nykyisestä talosta. Ainakin niin se on mullle sanonu,jos ei jotain veen lottovoittoo tuu ja se on niin epätodennäkosta minun ja äidin tuurilla. Ja muutenki mie täytän seuraavaksi jo 21 eiköhän ois aika jo alkaa rakantaan omaa elämää. Muutenki työ oppispimus juttu ois kiva koska siinä maksetaan palkaa työajoilta. :)
Huomenna ois siis sellanen päivä,että soittamana jos sais jostain mahdollisen työpaikan, ja sitten vielä käydä laittamassa itteni työttömäksi työntekijäksi,kun tää koulu loppuu. Ihnaa ku eilen minun mummo soitti tuolta etelästä niin sekin sano mulle, ettäkyllä sie nyt olet omalla alallla. Mie melkeen hypin innosta,kun se vihdoin ja viimein myönsi senki. Nimittäin sillä on alussa ollu vähän semmonen juttu,että mun pitäs joku muu alal ottaa. Kai siinä on ollu takana mun äkkipikasuus ja temperamenttisuus,muttako lasten kanssa niitä joutuu väkisinki hallitteen ja käyttämään niitä eritavalla. Vihdoinki musta tuntuu,että mun elämä on menossa oikeaan suuntaaan ja miekin alan oikeesti aikuistuun ja kasvamaan aikuseksi oikeesti 20 vuotiaan tasolle myös tunne elämän puolelta. Vaikka mulla onki epävakaa personnalisuushäiriö, mutta ehkä sekin alkaa pikkuhiljaa tasottumaan ja onneksi terapian ansiosta mä oon oppinu hallitteen omia tunteitä ja tunnistamaan niitä.:)
Vielä ku mä saan mun elämän tärkeiten ihmisten kanssa sovittua ja tämän paino asian kondikseen ja itsevarmuuden ja luottamuksen takasin ja luonteen muutoksen niin vähän mä oisin onnellinen<3 Sitten mun elämä alkas rullaamaan toivottavasti haluttuun suuntaan. Elikkä ensiksi sais kesätyöpaikan ja sitten oppisopimus paikan ja mikä melkeenpä tärkein nuiten jälkeen niin se oma kämppä<3. Että tää postsaus ei menis niin nekatiiviseksi niin onhan niitä positiivisiikin asioita tapahtunut.
Mä onistuin lyötämään tulevaisuuden ammatin (toivottavasti kaikki menee hyvin)
Mie en oo viilelly vuoteen vähän reilu 11 päivä tulee Vuosi ja 1kk
Mie oon saanu itteni siihen kuntoon,että mä voin alottaa opiskelun ja kesätyöt ja töissäkäymisen
Onnitunu pudottaan pikkasen painoo nyt viimsiten kuukauisen aikana
Ja alkanu liikuun pikkasen enenmmän. Salilla käyminen<3 Siihen jää yllättävän äkkiä koukkuun siihen hyvän olon tunteeseen:)
Vielä on paljon tekemistä,että mä voin saaha terveet paperit ja olla ite täysin tyytyvinen omaan elämään, muttas pitää osasta olla ilonen siitä jo mitä mä oon saavuttanut!
