Mun elämä on kyllä välissä sellasta vuoristorataa mun mielen kanssa,että en aina itekkään pysy perässä. On sattunut muutama hyvä asia, mutta eikös sitten tule niitä huonojaki puolia esiin jossain vaiheessa? Toisaalta mie olen jollain tavalla tyytyväinenkin omaan elämään siis mun parantumisen kannalta,mutta muusta ei puhutakkaan esim: ihmissuhteet mun heikoin osa alue.
Mun elämä on menossa parempaan suuntaan. Hyvinä hetkinä pystyn melkeen itkemään ilosta, kun mietin mitä kaikkee mä oon saavuttanut viimisen vuoden aikana vähän reilu. Taas vastapainoksi huonoina hetkinä itketään ja purataan pahaa oloo lähemmälle ihmiselle tai tänne blogiin. Tosi huonoina hetkinä mun menneisyys luikertelee mun mieleen ja yrittää myrkyttää mun tervettä ajattelu tapaa.
Eilen mie onnistuin tahtomattani suututtamana mun parhaat ystävät täältä ylitorniolta. Meijän elämätki on vaan niin erinaliset ja taas jollain tasolla niin samanlaiset ei meistä kukaan ole varmaan täysin tasapainossa omien asioiden kanssa. Sitten vielä minä tuun siihen joka ei voi sitten osata luottaa ihmisiin on mustasukkanen ja vainoharhainenkin välissä. Kuvittelen asioita mitä eiedes ole olemassa meidän kaverisuhteissa. Hyvä esimerkki oli eilisestä päivästä joka jatku tähän päivään. Tulin eilen myöhemmin opistolle joskus 4 ja tytöt sattu tulemaan vastaan, kun kävelin viemään tavarat. No tytöt ei pyytäny minua matkaan ollenkaan ja siitäköhän minä otin nokkiini. Laitoin viestii vissiin 5 ainakin josta osa oli sitä että "miksi ette haluu olla munkaa? miksi te ette pyytäny mua matkaan. Ja kaiken lisäksi laitoin sitten yhden meidän kaverin soittamaan,että koska ne tulee takasin. No eiköhän ne ollu vetäny herneet nenään,kun tulivat opistolle. Kuulemman minä loukkasin nitaa niin pahasti,että se piti mulle kokoillan mykkäkouluu ja tämän päivän. Kyllähän sen ymmärtää,että ku tytötki on sanonu sen sata tuhatta kertaa,että missä me olemme niin sinne sieki saat tulla. Mie en vaan pysty joku estää mua tuolla mun korvien välissä. Tiedän mun ei pitäs kuunella sitä minää,vaan antaa olla ja mennä... mutta helpompin sanottu kun tehty. Nyt on sitten paha olla kun onnistuin taas olemalla minä luokkaamaan ihmisiä vielä mulle tärkeimpiä ihmisiä. Siinä on yks kasvun paikka kesälle ja ensi vuodelle,kun jatkan kouluu. : )
Noniin jotta tämäkin potsaus ei menisi niin negatiiviselle tasolle niin kirjottelen positiivisistakin ajatuksista ja kokemuksista nytten viimeisen vaikka viiden kuukauden aijasta. Tämä onkin vaikeampaa kirjottaa positiivisista ajatuksista verranttuna negatiivisiin. Hmm..
Tosiaan viime viikolla minulla oli koulussa palaveri tarkemmin viime torstaina. Siellä juteltiin mun koulun käynnistä, mihin minun pitäisi harjoitella tulevan vuoden aikana ja siitä miksi minun on vaikee nousta ylös. Todettiin sitten,että samat onkelmat on jatkunut jo pidemmän aikaan. Nuosemisen suhteen vaikuttaa mun voimakans mielialatasaaja lääkityksesta. Koulua sain jatkaa ensi syksynä,että minä olen helpottunut on ees joku paikka mitä tehä ensi syksynä, enenkuin haen ammatilliseen koulutukseen.
Toinen semmoinen aika ihana tapahtuma perjantaina minulla oli palaveri sovittiin sielä,että saan vähentää lääkitystö kesän aikana yhteensä 50mg, Asunto asia lähti silleen menemään,että äidillä ja mulla on perjaintaina palaveri sosiaalitoimistoon näistä raha asioista. Kelalta sain sen verran tietää,että vaikka minulla tulee kuntoutusraha opiskelunaikana niin saan yleisen asumistuen. Nytten oon sitten oikeesta vapaa terapioista ja osastolla olemisesta. Ei oo enään pakko käymisii tai treffata silleen säänöllisesti. Saan käydä sielä sillonku huvittaa ja porukkaa on sielä. Mutta varsinainen hoito suhde katkes nytten:)
Nytten kun opettelee näkemään asioissa positiivisia puolia ja omasta elämästä positiivisia asioita. Niin kevenee olo edes vähäsen. Painaahan riidat tietenkin mieltä ja ne negätiiviset ajatukset on aika voimakkaita kun ne tulee, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Näillä ajatuksille kohti parempaa huomista ja nukkumaan : )
