Taas on päässy vierähtään kauan siitä, kun olen viimeksi kirjoittanút. Tuntuu hullulta,että kuukin on vaihtunut joulukuuksi tällä välillä.
En tiedä mikä mussa on taas vaihteeksi ollu kaksi viikkoa. Suurimman osan ajasta olen pystynyt oleen suhkot tyytyväinen ja onnellinen omaa elämään ainakin töissä,mutta osastolla se on eri asia. mun mustasukksuus ja vainoharhasuus on jotain käsittämätöntä. Tänäänkin tuli sana harkka yhden ihmisen kanssa tästä samasta asiasta. Itsemurha ja viiltely mitä niille kuuluu. Tai paremminkin mitä niille ajatuksille kuuluu? ei mitään hyvää kuinkahan monta kertaa viime viikolla nyt alkuviikosta on tehny mieli tappaa itteni ja viilellä, mutta en ole pystynyt. En tiedä miksi haluisin tai ajattelen paremminkin niitä asioita. Mä oon niin väsyny tähän mun tapaan reakoida ja olla. Musta tuntuu että oon aika yksin vaikka oikesti mun ympärillä on ihmisii jotka musta välittää. Paremminkin mun pitäisi ajatellla että mitä mun elämässä on niin päin vittuu et voin näin huonosti henkisesti. Mulla on perhe ja ystäviä. En tiedä mitä kirjotan ja näin, mutta mun pää lyö tyhjää mutta samalla mie haluun itkee ja huutaa. mutta että tääki potsuas ei menis kovin angstiseksi niin pitäis kai jotain kivaa tehä.
Mitä hyvää on tapahtunut? Ainakin töissä on mennyt hyvin. Sain jatkaa toukokuuhun asti jes. Yksi meijän kehitysvammasista tykkäs ihan hirveästi tästä tiedosta. Melkein alko kyyneileitä valuttaan. Se tunne ku joku näyttää tunteensa niin selvästi ja tulee itelle tunne että on ollu merkityksellinen. En kyllä keksi mitään hyvää mitä oilisi tapahtunut. Tottakai se että mun paras kaveri valmistu merkonomiksi josta olen tosi tyytyväinen. En tiedä ekä on parempi mennä suihkuun ja nukkumaan huomenna ehkä parempaa potsausta kehiin hyvää yötä: )
