http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=9101982409966920171#editor/target=post;postID=5288218120640124908
Olin oulussa viime viikonlopun. Lähin kaverin tueksi idolsin koelauluihin. Siellä meni perjantaista koko päivä neljältä vasta pääsin lähtemään ja kymmeneksi menimme oulun kaupunkin teatterille. Sattu aika mukava asia, kun ootettiin siinä pihalla että päästään sisälle niin mun vnaha osasto kaveri ja sen poikaystävä tuli sinne. Päivä meni niitenki kanssa juttelemalla ja toisen kaverin tukena. Loppujen lopuksi tuli päätös,että minun kaveri ei pääsy jatkoon ja loukaantu ja masentu siitä niin paljon,että suuttu vissiin mullekki vähäsen kun jäin vielä osasto kaverin tueksi ja sen frendien. Pyysin kyllä anteeksi aika äkkiä laitoin sille viestii. Sieltä tuli vastaukseski,että olen niin väsynyt ja pettynyt,että lähen kotia. Pikkasenko mua vitutti suoraan sanottuna. Kaikista eniten mua ärsytti se kun minä HÄNEN takiaan maksoin 145e hotellista,että oon koko viikonlopun sen luonna,mutta ei neitokainen ajateli taas itseään ja lähti käveleen.
No ei siin tästä tilanteesta taas opimme jotain. Toiseen ei kannata koskaan luottaa täysin. Ainakaan pariin mun frendeihin. Parempi ku oppis oleen luottamatta kehenkään niin ei tulis pettymyksii. Mie olen vaan niin sinisilmänen tietyissä asioissa. Tahon luottaa vähän liiankin helposti ja sitten toisaalta taas en pysty luottaan monimutkasta? joo tosi.
Perjantai ilta menikin siinä,kun ensiksi suunittelin lähtöö ja soittelin äidilekkin et se kattoo mulle aikatauluja ja oisin saanu toisen yöstä rahat takasin. Sitten aloin vaan kelamaan,että mie oon kerta maksanu tämän huoneen viikonlopuksi niin miksi en jäis omillani sinne. Ja sinnehän jäin soitin äidille,että tulen vasta sunnuntaina sittenkin kotia. Sitten olin vaan konella (onneksi oli läppäri matkassa) ja kattelin telkarii ja suunittelin mitä tekisin lauantaina ja sunnuntaina ennen lähtöö. Baariin ois kyllä huvittanut mennä,mutta ei se oo yksin kivaa. Ja nukkuminen oli parempi vaihtoehto. Rakastan hotellissa nukkumista.
Lauantaina aamulla heräsin aamupalalle. Joka on muuten cumulus hotelleissa tosi runsas ja hyvä:) ja sitten painuin takasin pehkuihin ja nukuin puolille päiville. Tuli vähän kiirekkin, kun 3 alko elokuva mitä halusin mennä katsomaan ja piti ennen sitä käydä vielä keskustassa pyörimässä ja laittautua. Hyvinhän mie kerkesin käydä gina tricotissa, anttilassa ennenkuin lähin elokuviin. Elokuvista suoraan stocmannilla käymään ja hotelille datamaan ja meittimään lähtiskö juhlimaan. Enpä sitten jaksanu lähtä päätä särki eikä yksin ollu fiilistä. Tulihan sieltä ostettuuki jotain lauantaina:)
Elokuva minkä kävin kattomassa niin kertoi siitä itävaltalaisesta tytöstä,joka oli siepattuna 8 vuotta. Natascha kampusch. Oli aika koskettava itkuki välissä tuli, mutta samalla niin ällöttävä ja raju. Varsinki kaikki raiskauskohdat ja väkivaltaset kohdat. Jos tykkää elämän kerroista ja tommosista sarjoista niin kannattaa käydä kattomassa oli nimittäin tosi hyvä ainakin minun makuuni.
Liian aikasin tuli se päivä kun piti tehä paluu arkeen ja lähtä kohti kotia. Sen verran kerkesin käymään sunnuntaina ennen kun juna lähti uusiksi anttilassa ja minun kummisedän haualla. Onnistuin jopa löytämään sen haudan lähes omin voimin! Muutamalta vastaan tulijalta kysyin sitä aluetta missä mare on. Samalla sipasin sitten ukinki haualla. Ja niin ei siitä päästykkään niin helposti lähtemään. Olin just noussu junaan ja istunukki siel jonku aikaa,kun hoksasin että mun läppärilaukku puuttuu. No ei ollukko äkkii soittaa äidille,että tuun myöhemmällä junalla tai bussilla ja äkkiä junasta pois. Oli aika tipalla justhyppäsin junasta pois ja ovi kiinni niin juna lähti. : D Eipä siinä äkkiä hotellille ettimään se laukku. OLin ihan varma,että se oli jääny sinne varastoon missä säilytetään matkatavaroita mutta kuinkas ollakkaan ei ollu sielä. Mie olin jo ihan paniikissa ku sitä ei mistään löytyny. Sitten käytiin kattomassa minun huoneesta ja sielähän se rötkötti lattialla sängyn vieressä:DD Ei siin äkkiä sitten käveleen bussiasemalle. Sunnuntaisia shoppailuja.
Semmonen viikonloppu oli minulla. Olin mie onnellinen kun tulin kotia ja mietin mitä kaikkee sain aikaseksi. Ennen ei ois tullu kuuloonkaan,että liikusin yksin oulussa keskustassa tai menis elokuviin,koska pelkäsin kaikkien kattovan että minulla ei ole ystävii. Ja kaikkee. Tiedän tosi tyhmää,muuta en voi mitään mun omalle mielelle. Nytten se kuitenkin on häviny. eipä paljoo ahistanu ja hyvin meni muutenkin. Olen tosi ylpee itestäni:) Terve elämä,että mulla on ollut sua ikävä.
xoxoxo nennii-
