story of my life

Vihdoinki sain aikaseksi istahtaa koneen ääreen ja kirjottaan kuulumisia viikon ajalta. On tapahtunu aika merkittäviäki asioita mun parantumisen kannalta. Perjantaina mulla oli ne soveltuvuuskokeet sinne lapsi-ja perhetyön perustutkintoon. Psykologiset testiti oli inhottavia. Mie vihaan muutenki matematiikkaaa. Muiten osaslta se kai meni ihan ok. Haastattelut meni vähän huonosti, mutta en ainakaan menny niin lukkoon mitä sillon 3 vuotta sitten,kun pyrin lähihoitajaksi. : D Uskalsin jopa avata suuni muutamalla sanalla muille hakijoille ja ryhmäkeskustelussa. Kokonaisuudessa se päivä meni tosi hyvin,siis huomioiden mun paniikkin uusissa tilanteissa, lukkoon menemisen ja peloista. Olin niin älyttömän onnellinen,kun se oli ohi ja lähettiin ajeleen kotia päin. Nytten sekavilla tunnellimilla, sitten odotetaan vastausta kesäkuun loppupuolelle. Ite melkeen tiedän, että en pääse läpi, mutta katotaan... Perjantai iltana osastolle, kun meille oli koko viikonloppu valokuvauskurssi. Viikonloppu meni liian nopeasti (niinku yleensäki-.-) Mulla oli lähes täydellinen viikonloppu. Kuvattiin osasto kaverin kanssa,vaikka mitä hypittiin vissii melkeen 2 tuntia perjantaina ulkona kuvattiin,hilluttiin ja naurettiin. Lauvantai meniki sitten aamu-ja aamuppäivä opettelessa valokuvausta,shilluetin tekemistä ja kauppakeskuksessa. Ilta kattoessa telkkaria ja pelatessa. Koko viikonloppu oli siihen asti menny täydellisesti. Kunnes tuli sununtai aamu ja piti nausta niin V****u aikasin. En meinannu saaha itteeni ylös. Koko päivä kusi sitten ku sain itteni kurssille. Meni NIIIN hermot meijän toisen osaston nuorten kanssa. Kaikki meni sitten hyvin ku pääsin ssielt pois sain JOPA tehtyy yhden työn valmiiiksi. Ei näin. Illala pääsin sitten kotiin nukkumaan, ku aamulla oli taas kerran töihin herätys. Tämä koko viikko näin kokonaisuudessaan on ollut erittäin vaihteleva. Alakuloisuutta on ollu taas vaihteeksi normaalia enenmän. Töissä on välilla tosi hankala olla,kun tunnen jääväni ulkopuolelle "meidän" porukasta. Repsahtaminen viiltämiseenki on ollut niin lähellä tällä viikolla, että kukaan ei voi arvatakkaan. Kavereiten kanssa ollu "ongelmii" mitä todellisuudessa ei ole ees ollutkaan. Kukakohan taas on sortunu mustasukkasuuteen, omistushaluisuuteen ja itsesääliin.? En ainakaan minä... Olen tälle viikolle saanu jopa liikuntaaki pikkasta enenmän mitä moneen viikkoon, ja se on hyvä! Vihaan mun läski mahaa kesä on kohta ja mie oonki viimisille kuukausilla raskaana oleva... Ainaki tuntuu siltä ja näyttää omissa silmissä. Tänään oon ajanu monta tuntia,ku äiti passitti minut käymäään kaupassa. Sitten sain vielä idean lähteä mun yhen kaverin kanssa kaupungille kattomaan vaateita ja kengiä. Sitten päätettiin lähtemään käymäään kemissä baarissa ajoin sitten viellä tännekki kaupungista tänne kemiin. Nytten kuunellaan musiikkia ja juodaan vähäsen ja laitaudutaan ja sitten kemin yö elämään.! p.s Laitan huomenna kuvii siitä kursista ja muusta.