Loppu viikon sepostelut.

Niin ne kolme viikkoa meni. Tuntuu oikeesti siltä,että tuo on se ala mihin minä haluan hakea joko haen ens vuona lapsi ja parhetyön pk:hon tai sitten oppisopimuksella. Sainpa mie uusia tuttavuuksia ja tunnetta ja vahvistusta siihen,että mä oikeesti sovin tolle alalla. Kuulemma musta näkee sen,että tykkään lastenkanssa olemisesta ja niiten ohjaamisesta. Oli ihana saaha niin hyvää palautetta ja teitää,että onnistuin ainakin tekeen selväksi sen,että toi on ala mihin mä OIkeesti haluan.

Viimisestä päivästä muistelmia ylös. Aamu meni aika nopeaa  aamupalaa syödessä lasten kanssa ja kahvia juodessa ja sitten seuraamalla lapsukaisia ja mun ohjaajan kanssa juttelemalla. Pari tyttöö joitten kanssa mie oon tullu tosi hyvin toimeen niin oliu koko päivän minussa kiinni kun vai voi. Ei meinannu mun sylistä lähtä mihinkään ku meillä oli vielä kaiken lisäksi sijainen. Musisoitiin lasten kanssa mie soitin pianoa ja lapset leikki ja laulo. Meilä oli myös herkku päivä ruuaksi meillä oli kanakeittoa se on muuten yllätttv'n hyvää ruokkaa ja mangorahkaa sitten vielä mie leivoin töihhin mokkapaloja niin niitä syötiin lasten kanssa vielä oikeas ruuan päälle.  Sitten meillä olikin sopivasti lepohetki siinä. Meijän sijainen luki kirjaa ja lapset makkoili sitten missä kukin pysty lattialla ja penkeillä ja yks jopa sohvalla mie pötkötin lattialla osien lasten kanssa. Oli kiva vaan hetkeksi unohtaa kaikki ja kuunella satua vaikka seonkin lasten satuja,mutta ne on monesti tosi opettavii ja niissä on niin ihanat sanomat. Sitten ulos retkelle ja laskeen mäkeä. Lapset on aina niin innoissaanku ne pääsee mäkeen laskeen kavereiten kanssa. Se on niin puhasta iloa ja naurua. Saatiin vielä ulkona sittn pienet pääsiäismunat yhdeltä lapselta oli hyvää. Sitten meillä olikin vuorossa koululle lähtö ja arvata saattaa mihin mä joúduin. Muutaman lapsen kanssalähtemään kiipeily telineeseen,sittenkö sielä on 3 lasta jotka huutaa yhtäaikaa sun nimee niin yritäppa siinä sitten olla kaikille tukena tasapuolisesti. No mitäpä mie menin opettamaan lapsille uuden tempun kiipeilu telineessä. Ihana ku meil on yksi tyttö joka ei kauheesti uskalla kiipeilä niin sea ina yrittää ja sitten kohta se sanoo,että mie en uskalla tulla enään alas ja mie joudun tietenkin nostamaan sen alas. Tuossa työssä on just se parasta kun saa tuntee ittensä tarpeeliseksi  melkeen aina jollain tavalla ei aina niin fyysisesti mut kumminkin. :D

Ja enhän me oo keskiviikonkaan juttuja tänne kirjottanu ylös. Muistankohan  mie enään mitä me tehtiin:D(?)  Ei kai me mittän sen kummallisempaa. Aamulla askareltiin alsten kanssa ja syötiin aamupalaa ja kun meijän lastentarha opettaja tuli töihin ja varsinainen eskari alko niin aamupiirihan me tehtiin ja sen jälkeen me lähettiinkin syömään. Sitten meillä oli pieni tauko ruokailun jälkeen en muista ees mitä mä tehtiin sillon eikai mitään ihmeelistä lapset leikkit ai askarteli tai luki kirjaa mitä nyt vaan. Ja sitten lähettiin pihalle. Herran jestas,että siinä menee aikaa ku auttaa osaa laittaan kengännauhoja kiinni ja toista hanskoissa ja sitten ku itekkki pitäs vielä keretä pukea. En valita se on ihanaa työtä. Sitten mentiin ylös issiin melkeen tunnniksi ja kiipeltiin osan lapsen kanssa kiipeilytelineessä tai mie olin siinä vieressä turvaamassa niiden kiipeilyy ja välissä pitä antaa vauhtia keinussa ja kaikkee pientä touhuiltii. Sitten völipallale ja kotiin<3 :D

Pitäskö tähän loppuun sitten kirjottaa vielä pikaisesti tämän päivän normaalit kuulumiset.: )
Tänään mä oon ollut kaupunkilla kävin arnoldsilla ja hakemassa yhden paketin postiautomaatista ja kaupassa. Tehny ruokaa ja salaattia. Sitten sain tänään ittestäni irti tehdyksi pääsiäis leivoksia äidin ohjeella ja sitten mangojuustokakun. Nytten pitäs vaan kuorute jaksaa lähtä tekeen kumpaankin laivonnaiaseen : ) Laihtumistakin on tapahtunut:) Salilla käyntikin on alkanut mietin justiinsa etä käiskö huomenna via maanantaina vai kumpanakin :D Sen näkee sitten. Tavallisesti menee vielä ku sais ystävyys suhteet korjattuu paremiksi tai kokonaan niin ois kiva.

Työpäivän kuulumiset

Tänään on ollut sitten paljon parempi päivä aika paljonkin. Töihinki aamulla kerkesin vaikka olikin vähän kiirre lähtö kotoa.  Töissä mua ootti jo osa meidän lapsosista  aamupalalla ja mun entinen hoitaja. Hän on nykyään töissä samassa työpaikassa missä minä olen harjottelusssa.   Sitten minun opettaja tuli käymään meillä työpaikalla paleveeraamassa  miten minulla on mennyt.:)  Positiivista palautetta tuli minun "pomolta".  Oli ihana kuulla,että olin onnistunut olemaan lasten kanssa oikein ja näyttämään sen,että se ons itä mitä mä OIKEESTI haluan.  Vaikka se ei ole mitään kevyttä työtä,mutta palkitsevaa.:)

Mulla on tullu koulun puolelta tehtävänä kirjata joka päivä mitä ollaan tehty lasten kanssa,koska mie tuun koulussa tekemään oppimispäiväkirjan. Miekö oon niin innokas kirjottaan vihkoon niin ei  mulla on vaan 2 kahden päivän kirjotukset ylhäällä siinä vihkossa. :D Joten nytten kirjotan tänne tämän paripäivää vielä.
   Tänään me ollaan askarreltu lasten kanssa ja  oltu meijän joka päivännen aamupiiri missä me katottaan sitten päivä  numeroina ja niminä ja sitten kuukausi ja ketä on poissa jne. Syömisen jälkeen  lähettiin käveleen  ladulle hiihtämään. Siellä minun työ oli olla  yhden meidän lapsosen kanssa sen tahdissa mennä ja olla. Kyllä ne hiihti hyvin 2km oisko? Miellä on tosi taitavia lapsia.( Mieki oisin halunnut olla sellanen joka ois oppinu hiihtään ja luisteleen kunnolla.)  Siellä ne laski mäkeä ku mie tulin perästä yhden lapsosen kanssa. Sitten saatiin keksiä ennekun  lapset lähtä kotiaa/koululle/ iltapäiväkerhoon.  Ja minä pääain tänään 50min ennen töistä ku muina päivinä.  Huomenna onkin töissä torstain suunittelu,että mitä me tähään lasten kanssa minun viimisenä päivänä. :)

Maanantain höpinötä.

En tiedä mitä tehdä. Tuntuu että mun elämä on täyttä  katastrofia, jonka pääaiheuttaja on minä itse. Tänääänkin töissä oli hankalaa, kun kaikki lapset varsinki mun "omat" oli tosi hiljasii mulle ei melkeen mitään kontaktia. "ei saa alkaa" oli ensimmäinen lause kun ne lähti pelaan. Tuli sellanen olo,että mie oon epäonnsitunut tässäkin työssä. Minun entiselle ystävälle oli lapset jopa sanonut,että oot ihana kerhotäti. Varsinkin ku tänään lähti viiminen työviikko  ens viikolla ylitorniolle. En halua! vaikka toisaalta onhan se ihan kivaa vaihtelua,jos pari ihmistä ei oo siellä.  Sitten ei suinkaan tää mun  "ihana"  vitutus ja herkkyys loppunu siihen. Sovittiin eilen yhen minun entisen koulukaverin kanssa,että nähään tänään. Se lupas mulle ja sano,että järjestää mulle aikaa pariksi tunniksi,koska mulla ei ollut autoakäytössä  pariin tuntiin sen jälkeen ku oisin hakennut hänet. No laitoin aamupäivällä viestiä kyseiselle ihmiselle niin vastaus oli sitten,että "katottaan mulla on kyllä aika paljon koulutehtäviä". No ei siinä laitoin sitten töiten jälkeen viestin m, että  sano nytten tuletko vaiko et, että mulla on tässä aika paljon tekemistä ennen kello 5 (oltiin sovittu et haen hänet silloin). Eipä m vasstannu vasta, kun  illemmalla. No sovittiin näkeminen niin ie mennyt,kun 5 minuuttia niin m sano että " näin maanataisin meillä on siivouspäivä ja pojat huikkas just,että on keittiön siivous vuoro" siinä se viiminenkin torjuminen.  En tiedä mitä mu pitäs tehdä,että mä olisin täydellinen ja minut hyväksyttäs ja onnistusin pitämään ystävyyssuhteet kunnossa.  Viimisen reilu kuukauden aikana en ei olla osien ystävien kanssa kun keriny riiteleen tai jotain. Perjantaiki meni päin vittua. Onnistuin juomaan liikaa ja sittenhän siitä seuras angstikohtaus mä suutuin ihan hirveesti ja otin itteeni ku mun kynnet ei mielyttäny jannea. Tiedän ihan tyhmä syy, mutta päissään mä voin saaha vaikka mitä aikaseksi. Ja yöllä sama juttu keskusteltiin kaverin kanssa asioista ja taisin sitten pilata mahdollisuuden taas toivuttaa meidän ystävyys sellasiksi kuin se olisi.  Mikään ei siis tänään tai viikonloppun aikaan onnistunut positiiviseen suuntaan. Paha olla. Mulla on ikävä parempia aikoja. Toivosin nytten,että mä oisin oikeesti luottanut silloin mun j:hin ja n:hin kun se oli vielä mahdollista. Nytten vaa mun epäluottamus,mustasukkasuun ja  vitutus ylitorniolla rikko mun yhtien tarkeimpien ystävieni välit. Hyvä minä onnituin tekeen mune lämästä taas astetta raskaampaa.


Jos siten pitäs jotain positiivista ettiä mun elämästä.
Yksi asia on se,että mun  itsetuhosuus on loppunut mulla tuli tuossa pari viikko sitten vuosi,kun oon lopettanu viiltelyn..
Toinen asia on se,että olen kasvanut sen verran vuoden aikana,että muhun ei enään nin voimakkaasti vaikuta mun ystävyyssuhteet tai siis ennen se oli sitä,että mä purkasin pahan olon itteni satuttamiseen ja nytten yhä vähemmän ja vähemmän mulla tulee se mieleen tai jos mulle tulee tarve niin osaan hallita sitä sen verran,että se jää tunteeksi vain.
Kolmas asia on se,että nyt mä tiedän mitä mä tulevaisuudelta haluan siis mille ammattiin mä pyrin. Lasten kanssa oleminen on mulle tärkeetä ja minusta on ihana kattoa ku lapset touhuaa keskenään ja välissä sitten tulee hakemaan minua leikkeihin.
Neljäs asia on se,etttä mä oon päättäny mie en koskaan enään mee osastolle. Mun mieli ei ikinä mee neään niin sairaaksi,että en pärjää yksin tai läheisten tuella.       

perjantain kuulumiset :)

Voi olla,että minä liian itsekeskeinä kirjoitin viime potsaukseen siitä.,että olen kiusaajien yläpuolella. Meinaan sitä että mitä sanoin, mutta siinä että mie oon ite tehny niin paljon omassa elämässä virheitä. Niitä ei pysty ees laskemaan. Niin vastaus siihen  naivisuuteen ja itserakkauteen on että en luule olevani täydellinen,koska kukaan meistä ihmisistä ei voi olla täydellinen ei koskaan. Ikävä tosi asia.  Mitä te saatte siitä.että  kommentoitte paskaa mun blogiin,kun loppujen lopuksi te ette tiedä mitään mun  elämästä. 
 
 Tänään onneksi oli tämän viikon viiminen työpäivä. : ) Tykkään tuosta työstä ja aijoin oppisoppimuksella käydä läpi ton alan jos vain suinkin pystyy.  Ihana on vaan se hiljasuus mikä valtaa sen jälkeen ku lapset lähtee tai paremmin sinä ite lähet kotiin. Meillä oli tänään vähän villi päivä ääntä mahtu kyllä  mukaan ihme kun en tullu  kuuroksi tänä päivänä :D  Onnistuin tänään tekemään ruokaa lasangea, kun äiti tuli lomalta kotia. Oli hyvää.   Nytten illanviettoa parhaan ystävän kanssa ainakin melkeen.  Baariin tässä jossain vaiheessa iltaa.  Kun saa juotua viinapullo ja 3 siideriä  katotaan missä kunnossa tuun.   En tiedä ihan ok olo. Vaikka jotenki en pysty vielä oleen rennosti tarun kanssa ennenku vähän juon ainakaan nytten ku ei oo pitkään aikaan ollut.   nyt juomaan : ) heidå

10 päivä töissä :) jA muuta höpötystä

jospa sitä taas vähän kirjottelis. Ja edelleen   sie joka tänne kirjotat sitä paskaa (tai mistä mä tiiän vaikka tietä ois useampikin) niin  ei te ette saa mua lopettamaan tätä blogia ettekä  te satuta mua. Mä nimittäin tiedän että se oon mie joka on teidän yläpuolella ei toisin päin. JA mitä tulee lapsiin niin ei ne näytä mua pelkäävän mielummin kinaavat  muutama tyttö et  kumpi kerkii mun syliin. Joten voitte lopettaa sen paskan jauhamisen kiitos!. 

Tästä päivästä.  Käytiin tänään mun entisellä koululla lasten kanssa siellä oli ala-aste vissin 1,2,3 luokat tehny musikaalin. Oli ihan hyvä.  Lyhyempi ois saanu olla. Sitten lasten kanssa käveltiin takasin eskariin. syömään. Ja sitten pihalle.  Tänään töissä juteltiin koulukiusaamisesta ja mihin kaikkeen se voi johtaa ja miten sitä ei saa loppumaan ja se että miten me saatas kytkettyy eskarissa kiusaaminen kuriin. Vaikka eihän se oli niin "puhasta" kiusaamista seläntakana nimittäin. : )

  Töissä on niin ihana olla,kun ei kerkiä ajattelemaan omia ongelmia ja ystävyyssuhteita ja kaikkee aikusuuteen liittyvää.  Mulla nimittäin on tässä  menny parikin ihmissuhdetta poikka tai menossa poikki. Mie kyllästyn v kanssa olemaaan ystävä, sen takia koska mie vaadin ystävyydeltä luottamusta, rehellisyyttä ja avoimuuta.  Niin v asenne oli meijän ystävyyteen ja yleensä riitelyyn sopimista ja sitä että ei juoruta joka asiaa mitä toinen sanoo.  Oli että "En mie tätä olis halunnu. Maailma on petollinen ja ihmiset paskoja, kaikki tekee joskus virheitä... Mut en vain uskalla riidellä enkä osaa selvitellä asioita, sellanen mie oon enkä osaa tehdä asialle mitään..." Kyllä mie tiedän että ihmiset on julmii oon huomannu sen jo aikoja sitten, mutta mua ärsyttää tuo asenne  että ihmiset on paskoja ja saa tehä mitä haluu koska ihmiset on julmii ja paskoja.  Tiedän en mie ite ole todellakaan aina mun vaatimusten esimerkki ymmärrän sen,että joskus tekee sen tarkottamatta paha mutta ei aina ehei.  No ei tuo oikeastaan paina mun mieltä mie jätin v ja se siitä.  Mutta parin muun kanssa jotka on mulle tärkeimpiä maailmassa on välit menossa en ees tiiä mihin suutaan ei ainakaan hyvään.    No siitä en voi syyttää ku itteeni. Mitä mä oon niin kiini menneessä ja se että en pysty luottaan kehenkään tietyissä asioissa ainakaan oman ikäsiin vähemmän nuorempiin. Kiakki on joskus pilannu mun luottamuksen. Vaikka hekin on sata kertaa mulle sanonu,että mie kuulun heidän ryhmään ja ei mun tarvi pelätä,että mut yhtäkkiä heivataan pois, mutta yksi  minuutti voi pilata kaiken.  En vain voinu luottaa,että mun ystävät eipuhunu musta paskaa seläntakana vaikka ne niin vannoki,että eivät oo. Sitten se paisu ihan älyttömiin  mittasuhteisiin kaikki suuttu toisilleen ja mulla alko viha nouseen ja  miehän huuan kanssa ku silläpäälle  satun tai ku on tarpeeksi loukattu olo tai vituttaa tai jotain en vaan voi sille mitään vaikka pitäs harjotella. No ei siin oon mie yhen kaa saano jonkulaiset puhevälit keskusteltu vähäsen vielä pitäs nähdä, mutta ei odotan vastausta toisestapäästä.  Huoh mie oon tullu siihen tulokseen,etttä mä en osaa pitää yllä kaverisuhteita kunnolla.  Otanj liian äkkiä omaksi.  Ja mun mustasukkasuudella ei aina ole rajaa.  Pelko siitä että jää yksin ei oo hyväksytty ja kaikki on vaan säälistä. Niin kuka väittää,että koulukiusaaminen ei  vaikuta ihmiseen? tai kiusatutu on säälittäviä että pitäs vaan itteä nostaa niskasta kiinni ja antaa toisten haukkua ja tehdä. EI se vaan mee ihan niin ei se ole niin helppoa. 

Mutta ilosempiin aiheisiin mie oon alottanu salilla käymisen tai ens iikolla varsinaisesti ja tänään näin   yhden ihmisen joka on mulle melkeen ku varamummo niin sanoi siinä ku jutellaan, että sie oot laihtunu. mä olin silleen niin kai mä sit oon ku kaikki sitä toitottaa:D Ens viikolla pakko vetää treenatumpi viiko ja syömiset taas kuriin ei makeeta.  Katotaan mihin kunttoon saan itteni ennen heinäkuuta ku alkaa loma oikee loma ja reissut :) r

Työharjottelu päiväkodissa toinen päivä :)

Taas  on ollu muutama viiko välissä,kun viimeksi kirjottelin. Se mitä  mie kerroin omasta elämästä edellisessä potsauskessa ei ollut valetta. Mulla ei oo syytä ollu keksiä mun mielenterveys ongelmia tai  ees esittää 3 vuotta. Joten se joka jaksaa kommentoija tänne kaikkea ja väittää mun keksivän kaiken, Niin mitä jos kattosit itteäsi peiliin ja miettisit ite omia tekemisisäsi vaikka vannon että et siekään ole mikään puhdaspulmunen.. ja vielä lopettaasit mun elämään muutumisen koska et sie siitä mitään oikeesti teidä. Kiitos!



Nyt mukavempiin asioihin. Meillä alko nytten hiihtolomalta 3 viikon top jakso.  Menin päiväkotiin eskari puolelle tutustumaan toivottavasti mun tulevaan työhön. Lasten kanssa olemiseen ja niiten opettamiseen. 
  Eilen oli ensimmäinen päivä. Olihan se omistuista olla yhtäkkiä 20 oudon lapsen kanssa ja yrittää olla niitten kanssa. Khyllä se siitä sitten vaan lähti ku lapsetki alko ottaan kontaktia ennemän ja ite rentoutu ja uskalsi alkaa oleen lasten kanssa. Se että yhtäkkiä sulla lapsia pyöri ympäriin ja kaikki huutaa nennii tuu auttaan mua laittaa sukset voitko sie auttaa? Mihin mä laitan mun pidikkeet siksi ajaksi? Siinä oli tuohumista,että sai ne sitten valmiiksi hiihtoa varten. Siis mie katoin silmiä pyöritellen miten taitavia ne on hiihtään ja laskeen mäkeä.  Sen jälkeen mentiin meijän lastentarha opettajan kanssa iltapäiväkerho puolelle kattomaan millasta se homma on silloin. 

Toinen päivä rakentu lähes samalla tavalla ainoota,että tänään olin mukana ku ne opetteli L kirjainta. Ja Kattelin niitten perään. Iltäpä'ivä meni taas hiihossa,eikä ollu sen helpompi päivä ku jäin hetkeksi yksin muutaman laspsen kanssa. Toista sai auttaa mäkeä ylös. Toista kantaa melkeen mäen päälle ja sittne kattoa,että ei satu mitään. Oliu siinä loppuajasta ihan hirveetä ku parhailaan 3 lasta huutaa mua apuun. Olin vähän niinku et ketä mä autan ensiksi. Onneksi meillä on ihanat lapset ja lapsetki auttaa toisiiaan. Jos aikunen ei ihan heti pääse ja on sellanen tilanne missä voi/pystyy auttaan. Ja sitten taas puoleksi tunniksi iltapäiväkerhon puolella ja sitten pääsi kotia.

Nyt tiedän,että kyllä mä lähen lukeen nyt ensiksi lasten ohjaajaksi ja sitten toivottavasti sitten aikusempana se mielenterveys puoli. Kun minä oon lasten kanssa se aika menee niin nopeesti että tuntuu vastahan tuli töihin joko pitää lähtä. Eli mie rakastan niin paljon tuolla olemista,että en mie siltä lähtis jos ei oispakko :D Se on niin mun alaa. Tiedän tuo ala ei ole helppoa  ei todellakaan mutta se on palkitsevaa. Näkee lapsen kehityksen ja taidot. Tykkää khyllä tosipaljon lasten kanssa olla tekemisissä nämä 3 viikoa tulee olemaan kyllä paras työpaikka missä mä olen ollut. :)   Sori en oo jaksanu ottaa kameraa mukaan että ois saanu maisema kuvia ku ollaan oltu ulkona. Ehkä sitten loppuajasta:)