Jouluisee tervehdykset!:)

Näin se joulu sitten meni. Uuden vuodenaatoa ootellessa,vaikka mullaonkin hautajaisiin meno mun sedän hautjaiset on silloin, mutta lohduttaudun sillä,että illallla sitten kavereiten kesken baariin bailaamaan <3 :) (juomaan).    Mutta mukavempiin asioihin.
Mun joulu on menny aika rauhallisin menoin. Jouluaattona meillä on tapana kokoontua  minä mun äiti, pappa,mummi, mummon siksi täti,serkku ja tädin mies. Tänä vuonna  mie ja äiti oltiin mummolassa syömässä ja tultiin sitten illemmalle meillä kahville, minne sitten serkun perhe tuli kanssa.  Mie olin leiponut kaikki herkut meidän pöytään. Uskalsin kokeilla jotain uuttaki nimittäin tein mango juustokakun pohjan pipareista oli muten hyvää! En ois uskonu että mango piltti ja vaniljarahka sopii niin hyvin yhteen  piparivoi mossön kanssa. Älkää naurako vaikka mie oon näin vanha kohta 20 niin kokopäivä meni siinäkin,että ootin koska mä saan aukasta mun paketit varsinkin kaverilta ja mummilta saadut,kun tiesin jo äidin lahjat melkeen etukäteen.   Muutama kuva mun lahjoista.  niistä tarkemmin tuonempana.

Rakastan vampyyrikirjoja tosi paljon. Mulla on kyseisestä kirja sarjasta kaikki tähän mennessä ilmestyneet. :)  Vapautettu rakastaja on ton kirjan nimi se ei näy kunnolla.

Toinen kirjan mä sain mun  hyvältä ystävältä. Askartelu kirjan hämmennyin khyllä vähäsen ku näin sen,että tunteeko se minut nuin huonosti. Kai siinä oliki sitäki,että mie tykkään tehä käsillä ja ommella ja niin että se aajteli että se on hyödyllinen mulle. En tiedä. Tärkeintä on kumminkin ajatus.

Äidiltä sain lahjaksi lovenders hajuveden ja suihkusaippua ja vartalorasvan:)  Niitä mätoivoinki se oli mun ykkös toive:)

Parhaalta ystävältäny sain sitten  tuon niiskuneiti muotokuvan : )  Ihana:)

Sitten äidiltä vielä kicsistä kynsilakkoja, ripsivärin, luomivärejä ja tuon ihanan punasen meikkilaukun:)  Meikkejaki toivon ja kynsilakkoja. Sain siis kaiken mitä mä toivoin äidiltä.

Mummolta ma säin sitten tuon kastehelmi lautasen:) 10 kappaletta:) niistäkin mä tykkään. astiastoto on mulle yksi keräily kohde:)

Siinä mun lahjat j selostukset niistä:)  Muut joulu päivät on menny nukkuessa syödessä koneella ollessa kattomalla telkaria ja kutomalla. :) Rauhallista kotona olemista siis:)

 Pakko sanoo vielä tähän loppuun,että nytten mulle sitten loppu työt ja osasto elämä  jollain tavalla. En osaa sanoa jääkö kokonaan vaiko oonko aina sillön tällön sieläö yön, kriisitilanteen uhatessa ja juttelutuokiot. :) Ai että tuntuu vapautavalle ajatella.että ei oo enään missään kiini muutako siinä että 7 päivä tamikuuta alkaa koulut ylitorniolla. Sitä ootellessa.

animaation terveisii

Niiin taisin mainitakki eilen, että tänään meillä on sitä animaation tekemistä työporukan kanssa. Se oli "mun" entinen koulu. Missä mun sairaus  paheni missä kaikk paisu ihan äärettömiin mittasuhteisiin. viltely itsetuhoisuus muutenki. Tänään mä menin ensmmäistä kertaa  sinne sen jälkeen ku lähin poissa sieltä. 

Aamulla sitten piti olla töissä 8:45. Meijän työpaikan yksi työvalmentajista otti minut kyytin  ja lähettiin sitten kohti lappiaa. Ei *hel***** että mua aamulla jännitti olin aivan paniikssa, pelkäsin tulevaa ja hrveetä ahistuskohtausta kun joudun keskelle vanhoja murheita ja tunteita. Mutta ei ahistustahan mulle tuli, mutta se menissitten  ohi ku päästiin tunnlle ja alettiin tekemään animaatiota

Seuraava haastava tilanne olkin mennä niihin tiloihin mitkä oli sinun työaluetta,kun kävit koulussa. Uskokaa tai ålkää musta tuntu,että mie en pytsty siihen. Silti mie tiesin, että mun on pakko jos mie meinaan parantuu mun menneisyyden traumoista täydellisesti. Sekin tilanne meni hyvin ainoo missä ahisti vähän enenmän oli ruokali tila,mutta yhdistin sen siihen että siell oli niin paljon hälinää,meteliä ja paljon ihmisiä. Oli ruokana vielä pottua ja nakkikastketta. nam mä tykkään hirveest kastkkeista:) 

Seuraava haaste olikin sitten kiertää koulun alakerta, ja kokeilla iskeekö ahistus pahemmin.. mutta ei  mä pystyin  sietämään kaken. Tuntu hyvältä  tuntea,että pystyy  hallitten itteseään omi tunteita. 

Loppu pävä meniki animaation kuvaamisesssä ja yksi kahvitauko. :) Kokonaisuutena tää päivä on ollu täydellinen. Olen ylpee itestäni. 

Tunne purkauksii viikonlopun jäljiltä

Mitä mä kirjottaisin?. Mun elämä on jotenki ihan sekasin , tai sitten se johtuu mun tunteista ne on aivan seksin. En tiedä mitä mä ajatelen. Mulla alkaa taas koulu tammikuussa mua pelottaa jännittää ja ahistaa jollain tavalla koulun alottaminen. Tiedän vaan,että kaikki on niin eritavalla, kun silloin ko alotin oulussa luovin. Mie oon päässyt niin paljon henkisesti eteenpäin kuten olen lopettanut viiltelyn ja en oo enäään niin itsetuhonen j tiedostan omat asiani omat rajat.  Okeii en mä väitä,että tää kaikki paska on ohi en todellakaan. Viiltäminen on suurimmaksi osaksi mielessä ja niin monesti meinannu retkahaa kun on vaan niin paha olla  töissä  ja koko viikonloppuki oli täyttä tuskaa täynnä ja pahaa mieltä.  Tämä kaikki vaan johtuu luultavasti, siitä että mun elämä tulee muutumaan reilu kuukauden päästä täysin. 

Osasto jää taakse ei kokonaan, mutta puoliksi. 

Työpaikka jää taakse ja siellä olevat ihmiset jäävät taakse. Ei kaikki mutta suurin osa.

Uusi paikka uudet ihmiset tulee mun elämään. 

Siitä koulusta vielä. Olen oikeesti tosi onnellinen,että mie kävin silloin tutustumassa ja tutustuin moniin ihmisiin siellä ja mut otettiin heti porukkaan mukaan ensimmäisenä päivänä jo. Mua odotettaan sinne tosi paljon mie jo kuulun kuulemma niiden "perheeseen". Kaikki mulla pitäs olla hyvin. Mun pitäs nauraa ja olla kavereille tukena ja olla se oma  itseni se  enerkinen ja elämän halunen persoona. Mutta mitä mä oon tällä hetkellä oikeesti? en mitään. Ta iolenhan mie mutta en se mitä mun pitäs olla mitä mä haluisin.  Se että sä toivot voivas vielä viiltää ottaa lääkeitä ja alkoholia siinä toivossa että ees hetki ois poissa tästä maailmasta ees hetki pois iitä tuskasta mikä mussa on sisällä  tuntuu se tai ei mutta siellä se on.. se kavaltaa mut sisältä päin. Ooon huomannut,että mä oon suuttunut mun kavereille ku ne ei oo jaksanu ottaa  mua "tarpeeksi" huomioon. Mistä se kertoo siitä että musta on tulossa taas se roikkuva vainoharhanen pelokas mustasukkanen ja vaikka mitä. uskokaa tai älkää mä en haluu olla tälläinen.  Mä en haluu menettää mun ymprillä olevii ihmisii, mutta tää on varma keino menettää ne...  varma keino menettää sulle tärkeet ihmiset on mustasukkasuus vainoharhasuus ja takertuminen. Mutta niistäki pääsee eroon. Ajan kanssa. Uskon kanssa. Ystävien tuella. 

Kun sie olet päättäny kävellä jotain tietä oikeaan suuntaan niin harha askeleet kuuluu siihen tuska kuuluu siihen ahistus kuuluu siihen itkeminen kuuluu siihen mutta pää asia on se, että tapahtu mitä hyvänsä niin jaksaa yrittää eteenpäin ja uskoo voivansa parantuu kokonaan uskoo oman tahdon kantavan pitemmälle kuin koskaan ennen. jokainen hetki on lähempä "täydellisyyttä" baikka siltä ei aina tunnukkaan. Mulla on vielä niin ihanii ihmisii mun ympärillä, että on kumma jos mä en jaksa yrittää puskee eteeenpäin ees niidentakia jos en itteni. 

Huomsesta päivästä vielä loppuun silaus.  Huomenna on sinänsä jännittävä päivä,että me mennään töistä tekemää lappialle animaatiota. Kuvaamaan ja leikkaamaan. :)  Mulla se päivä tulee olemaan toivottavasti rikas kokemuksineen. Nimittäin mie meen sinne eka kertaa sen jälkeen ku sekoilin siell omalla hengellä.. (tiedän maailman  tyhmintä hommaa mutta sillo mä olin pentu ja sairas) Jännitän miten mä pääsen sinne asti olemaa sielä kokopäivän ja niin edelleen. No onneksi mulla on varmaan kyyti pois siekltä takasin töihin jos mä en pysty oleen siellä.  Uskon kyllä että se menee hyvin:) 

Mutta näissä ristiriitasissa ajajtuksisia ja tunteissa alan nukkumaan :) 

Terveisiä kuusamosta!

Jeep. Olin viikolla ti-to välisen ajan kuusamossa meijän nuortenryhmäläisten kanssa töistä. Tiistaina lähettiin joskus 8 jälkeen aamusta ajamaan kuusamoa kohti. Ranualla sitten pysähyttiin fazerin karkkikaupassa hakemassa mättöö pitkää ajomatka varten. Oli meillä hauskaa sitten kaverin kanss matkat kummatki yritti nukkua, mutta eihän siitä tullu mitään kun seläntakana  pari työakverii  jutteli kovaan ääneen ja räkättivät minkä kerkes. Ei sitten yhtään meinnnu mennä hermo ei.-.-   Kuusamossa perillä me oltiin siinä 3 maissa ja suoraan vielä syömään,kun päästiin linja-autosta ulos. Muuten oli ihan helvetin pahaa ruokaa ku mentttin sinne. Nimittäin muikkuja ja perunamuusia hyi. Okei ruoasta ei sais ikinä sanoa hyii, mutta ku se oli pahaa oikeesti.   Illalla meillä oli vielä liikuntaa sen verran,että  käytiin kiipeilemässä. Oli muuten kivaa kun, uskaltautu luottamaan siihen ihmiseen joka turvas sen että et tipaha ainkaan kovin kovalla vauhilla. Siiis tää ei ollu ihan tavallista seinäkiipeylyy, vaaan semmosta vaijereiten päälllä kävelemistä ja kiikkumista. Kannattaa kokeilla,jos joskus ootte menossa jonnekki nuorisoleiri paikkoihin,jossa on mahollista tehä sitä!  Ilta meniki sitten ilmakiekkoo pelatessa salkareita kattoessa ja hyvästä seurasta nauttiessa. Nukkumaan mentiin suhkot aikasin olitiin nimmitäin aika väsyneitä pitkän ajomatkan johdosta.

Toinen päivä:
Aamulla mie ja yks mun parhaista ystävistä ei oltu herätty kellon soittooon. Joten meijän ihana herätys oli 10 minuuttia ennen aamupalaa kun meijän ohjaaja tuli tökkimään meijät ylös. Tiedossa vielä se,että mahollisesti 12km vaellusta kuusamon vaellusreiteillä. Aamupalalta eväät mukaan ja vaelluskampeet päälle ja sitten taksilla juumaan kohtu pientä karhunkierosta. Ensiksi kävelttiin 3,5km. Sitten pysähyttiin paistamaan makkara,leivät ja juomaksi kuumaa kaakaota. Täytyy sanoa,että luonnossa ruokakin maistuu paljon paremmalta kuin sisällä tai niin. Ja veil takaisn ne 3,5km. Että mä kiitin onneani kun ei lähetty käveleen sitä 12km heti putkeen. En vältis olisi jaksanu kävellä. Tai oisin ku se ois ollu pakko muuta siinä 7km riitti mulle ihan hyvin kävelemistä vielä epätasasessa maastossa mäkee kokoajan portaita melkeen joka kulmassa. Muutamia kuvia maisemista:

Loppu  päivä menikin ruuanlaitoin parissa.,saunoessa, kodassa istuen ja telkkarii katsoeesa.



Lähtö päivä:
Aamu meni taas ihan mönkään ei menannu jaksaa millään nousta sänkystä ja tietty aikatauli milloin pitää lähtä ja keritä pakata ja siivoaamaan huone. Aampala oli taas sama ku edellisenäkin päivänä kehno, mutta pärjäs sillä sinne lounaaseen asti hyvinkin. Meijän piti viellä heti aamusta alkaa tekemään sellasta juttua ku unelma kartta. piti meittii omia haaveita  piirtää tai leikata lehistä siihen kuuluvia kuvia ja sitten  esitellä toisille. Mun haaveisiin kuuluu: oma lapsi joskus se avioliitto joku hieno omakotitalo, työ lasten kanssa, oma koira ja ulkomaan matkailu. Kaikki hirveen realistisiä ku vaan saisi ensiksi sen ammatin ja rahaa  että vois toteuttaa unelmii. Toisaalta haaveet voi olla myös sellaisii mitä ei välttis voi koskaan toteuttaa. Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu ja sen jälkeen ah niin ihana siivous ja pakkaaminen. No se suju kun tiesi,että pääsee kotiin ja enenku lähetään kuusamosta kotia päin niin käytiin kuusamon petokeskuksessa. Siellä oli karhuja,poroja,susia,ilveksia jne. Karhut oli khyl parhaista. <3 Siellä oli yksi suomen suurin karhu se paino 500kg ja se oli niin söpö. Sain jopa syöttää sitä aidan läpi.: ) Sieltakin muutamia kuvia:

Siinäpä on kuvia sitten niistä eläimistä mitä siellä oli :) Tämän hienon kokemuksen jälkeen oli kotimatkan aika.  . Eihän siinä mennykkö istuessa 5 tuntia enenku oltiin työpaikalla ja pääsin kotia. Taas yhtä kokemusta rikkaampana!

Vielä oisko potsaus ehotuksii?

Kolmas päivä ohi ylitorniolla!

heippa vaan kaikki lukijani. Olen ollut täällä ylitorniolla tutustumassa minun tulevaan kouluun. Juu olen sitten, päättänyt muuttaa tammikuussa viikoiksi ylitorniolle. Tää on aivan ihana paikka ja ihania ihmisiä vaikka kuinka paljon. Nää päivät on saanut  minut näkemään kuinka ihania ihmisiä kehitysvammasetki on. Mun tuleva linja täällä ensi kesänä on vaku1 elikkä  1 valmentava-ja kuntouttava linja. Sitten ensi syksynä toivottavasti, täällä lapsi-japerhetyön perustutkinnossa.:)  Lapset on niin ihania,että mielellään tekisin töitä niiten kanssa :)<3


Sitten tästä ihanasta päivästä.

Hmm.. mitä mie oon tänään tehny koulussa?:D Ainiin meillä oli tänään käsitöitä jos niitä nyt voi sanoo miksikään käsitöiksi mitä tein tänään.... Oon tottunu pikkusen haastavampaan, aika paljonki haastavampaan. Tammikuussa sitten alotetaan kunnolla tekemään,kun on aikaa. Sitten meillä oli uintia tänään... En khyllä viittiny mennä uimaan niiten kanssa kattelin vaan. Loppu päivä onki menny limudiskoja järjestäessä ja silleeen. Ja khyllä mie sain aikaseksi yhden mun uuden kaverin kanssa juttella ja hyppiä tuolla pihalla ja nauraa. Mulla on mahalihakset hellänä siitä nauramisesta. Siis tää viikko on menny hyvin en oo viilelly vaikka on tehny mieli ja ahistanu oon ylpee itestäni:)<3 Itsetuhoisuus on historiaa mun elämässä. Tervetuloa terveempi elämä!

                                                     

Täältä tullaan uusi elämä!

Tänään on ollu tosi tärkee päivä mun tulevaisuuden kannalta:) Mulla oli tänään palaveri jossa puhuttiin mun jatkosta osastolla ja muutenkin syksystä. Sain jatkon osastolle että mä oon onnellinen:)<3 ei älkää ajatelko tätä asiaa niin, että mie rakastan sitä paikka niin paljon, että en haluu ikinä pois sieltä. Todellkin haluan! Aika ei vaa ole oikea. Likaa vielä asioita, mitä huolehtia osaston kanssa en selvii viellä yksin. Mun syksy koostuu näytettävästi nytten osastolla vierailemalla lääke hoidon vähentämisenä ja  ylitornion paikan suhteen suunittelu valmiiksi tammikuulle. Apua en voi uskoo,että oon menossa sinne.

Mutta ilosempiii aiheisiin. Mä oon nyt syksyä vasten päättäny,että mua ärsyttää ja ahistaa niin paljon mun ylipaino että oon päätäny alkaa harrastaan liikuntaaa tanssin muodossa. Mua vaan haluttas niin paljon kaikee,että en oikein tiiä mistä alottasin :D  Oon nimittäin miettiny zumbaa, sitä mä tanssin (jos sitä niin voi sanoo) niii viime syksynä.     ¨

                                                              Täydellinen mä haluun olla tuolainen

 Toinen mitä haluisin harrastaa ois show dance:) Mutta en sitten tiiä, koska mulla ei tosiaankaa oo mikään maailman parhain kunto.. Toisaalta taas se kasvattas sitä ja saisin tehä sitä mistä mä tykkään ,mutta en oo varma onko mun ikäsellä mahollista harrastaa täällä vitun pikku kaupungissa..  

Kolmas tanssi mikä vois olla ihan kiva kokeilla olisi tankotanssi. En tiä innostuin siitä, ku näin, että täällä missä ei oo  paljon mitään niin on tehty mahollisuus harrastaa sitä.

Neljännes mie alotan laulutunit nyt syksyllä ku saan vaan järkättyy itelle lauluopettajan. Musiikkai ja ennenkaikkea laulamista mä rakastan ylikaiken <3

Sitten tavote on saaha joulukuun loppuun mennäsä ainaki 10 kiloa poissa. Mä haluun olla taas kaunis,laiha ja täydellinen<3  Yritän syödä terveelisemmin ja viellä ajateltiin työkaerin kanssa alkaa kulkeen salilla. Mä tiedän mä pystyn ihan mihin vaan kunhan mä vaan tahon. Ja tahdon olla täydellinen. 

Tiedän nää ei oo ihan luonollisia kuvia näitä on muokalitu ja silikonii ja viakka mitä,mutta kumminkin. Tuollanen musta TULEE. (ainaki melkeen).

Kuvia mökiltä :) ja kuulumiset.

Katsokaa kuka on saanut aikaseksi hoitaa kaikki kerranki mukaan ja lisänny kuvii koneelle:) Edistystä!














Tänään on ollut aika perus päivä. Töissä ja kotona yksi yö. Huomenna sitten taas osastolle kaupunki reissun jälkeen:) Tänään oli meillä vähän erinlainen työpäivä, me oltiin käymässä tuolla prännärillä.. Aamu päivä ja iltapäiväksi viellä menin sitten muutamaksi tunniksi töihin. Loppu päivä onki mennyt nukkuessa ja koneella : D Ja heii arvatkaa mitä!? Mie sain sitten opiskelu paikan  tuolta ylitorniolta vähän mä oon häppy. Saisimpa mä valmiudet sitten siihen,että ens syksynä tää tyttö opiskelis ammitikseen lapsi-japerhetyön perustutkinon:) Kaikki tuntuu vaan menevän eteenpäin,vaikka tää kysyykin hermoja ja tahtoa ja välillä takapakkia ajatuksissa ja todellisuudessaki. Olen vaan huomannut,että mä ajatuksissani teen kaiken mitä mä oisin tehnyt viel 5kk sitten oikeesti. Viiltoja ei oo ilmestyny käteen  kohta 5kk ja muutenki mun elämä on hieman tasapainosempaa mitä viellä vuosi sitten tai vähän allekki. Ei kait mulla muuta, mun elämästä on tullut aika yksitoikoista.. ei oikein mitäään tapahdu tai mitään  mutta kuvia viellä loppuksi:)

                                         Mrijän mökin rannasta:)

                                                      Rannan kasvillisuutta.

     

Maailman huonoin bloginsa pitäjä kirjoittelee taas heivaan! :DTähän ekaksi nytten sitten tällänen pikkunen juttu... Tämä tyttö meni sitten unohtamaan kameran akun osastolle. Saan sen vasta tiistaina,mutta laittellen sitten kuvii tänne ja voi olla että uusin vähän blogiaki;)
   Tänään mä sain tietää,että minut ois hyväksytty opiskelemaan valmentavaja-kuntouttavalinjalle ylitorniolle. AA olin niin onnessaaan kun sain tämän kyseisen kirjeen. Ongelma siinä on vain se,että mun pitäisi saaha siirettyy sitä puolella vuodella. Nytten mun elämässä on niin paljon asioita mitkä pitää saaha järjestykseen ennenkuin voi ajatella kouluun palaamista.:) Tosi olen miettiny jos sitäkin vaihtoehtoa,että karkottasin mun ahistuksen ja pelot ja lähtisin n 2 viikos kuluttu opsikeleen ylitorniolle viikoksi... Tiedän vaan sen että se ei taja olla kovin hyvä idea tässä vaiheessa. Vasta syyskuun alussa tiedän, että saanko jatkoo tonne kuntoutuskodisa olemiselle ja miten mun terapiat jatkuu ja sellasta... Kumpa tää rumpa vaan loppuisi! Mä haluan olla terve ja "täydellinen". Muuten päivä on mennykki pankissa jonottamisena,nukkumisena ja lauloin mä karaokeaki, nimittäin saatiin tänään uusi karaokelevy. Rakastan laulamista! 
     Muutama sana eilisestä. Arvatkaapa mihin tämä tyttö suuntasi sitten illan viettoon;):D Juu-u baariin päätettin lähtä mun hyvän ystävän kanssa. Laulamaan karaokea ensiki ja sitten nauttimaan rock/tansimusiikista corneriin. Cornerissa oli sellanen rock teema ilta,mutta aika paljon siellä soitettiin tämän kesän hittejä ja kevään:) Oli ihana juua pikkasen olla sopisvasti hiprakassa(okei vähän liiaaki tuli otettuu,mutta mitä pienistä) ja tansi lattialle vaan ja antaa mennä :D Kattellä ku ihmiset tansii ottaa malliin ja sitten roohkasta oma mieli ja heiluu hyppii tanssii ihan omalla tyylillä. Olin varmaan aika hirveen näkönen ku hypin siellä kuin joku hullu tiettyjen biisien kohalla:D Mutt tähän loppuun aivan ihana biisi nimittäin Kaija koo kaunis rietas onnellien:

Näilllä tunnelmilla,sitten nukkumaan :))

yölliset terveiset mökkireisulta!

Olen ollut viimeiset 2 päivää meidän vanhalla mökillä mun mummon seurana. Oli kiva nukkua vanhalla mökillä yksin. Ensimmäinen yö vähnä jännitti ja pelotti, nimittäin mulla on aivan liian hyvä mielikuvitus. Sitten näin ensimmäistä kertaa mun pikkuserkkuja sen jälkeen ku ne on ollu aivan vauvoja ja ihan pikkusia:) Toinen täyttää tällähetkellä 3 vuotta ja toinen täyttää 5-vuotta. Aivan ihania lapsia! ei kityssy mistään nauroivat vaan,kun minä leikin niiten kanssa ja olin uimassa. Hyväkö eilen illalla menin niiten kanssa uimaan ja saunaaan niin e.:tä ei meinannu mitenkään saaha poissa,ku se oli niin mie haluun mennä nennin kanssa uimaan vielä ja sitten leikittiin viellä vaahdolla.. :D Oli kivaa! Sitten viellä lukeemaan iltasatuja niille.Alko itteäki niin väsyttään,että nukahin 11 aikoihin. :D Enpä mie oikein muuta oo keriny tekemään nnyt ku olemaan pienten lasten kanssa ja juttelemaan sukulaisten kanssa.Nautiskkellu hyvästä seurasta,rauahsta ja järvimaisemista:) Huomenna tai ylihuomenna kuvia! Huomenna kohta kotia. Ja nytten leffan pariin :)

Kirjotuksia oulunjärveltä!

Täällä taas kirjoittelemassa. Tällä kertaa terveisiä oulunjärveltä! Juu päädyin sitten eilen tulemaan iskän mökille viettämään loppu lomaa ens viikolla on taas töihin meno. Jännittää ihan sairaana,mutta pakko sinne on mennä kai se siiit sitten muuttuu ajan myötä taas:) '
   Mutta elikkä tulin eilen illalla tänne manamansaloon viettämään mun "hienoo" loman loppuu: ) Joskus on niin ihana olla keskellä ei mitään. Pieni kyläkauppa järvi tossa 50 metrin päässä muita mökkeilijöitä/caravaanareita.:) Kävin tänään myös meidän toisella mökillä (abot 10km välii jos sitäkään) Tervehtimässä mun toista mummoa. Olihan se kiva käydä sielläkin ja veneilemässä. Täällä on vaan ihan hirveesti vettä varmaan koko mun iän aikana ole ollu nuin paljon vettä. On ihana uida nytten ku ei tarvi kahlata, kun pari askelta niin voi syöksyy uimaan jos tarkenee;)  Ainiin oonhan mie tänään käyny tuossa poreammeessa. Iskä on ostanu tänne aika isonki porealtaan:) siinä on makea köllötellä ja katellla maisemii ja nauttii "hieronnasta". : )
    Ilta on oikeastaan menny syödessä, telkkua kattoessa, leffaa kattoessa ja datailemalla. Katoin äsken kauhutrillerin creep. Oli se ihan jees ei ainakaan tullu sitä tunnetta,että lopetan koko leffan kattomisen päin vaistoin vähän jännittinykki, ku on mökillä ja iskä nukkuu jo: D Juu oon ihan hirveen herkkä kuvitteleen kaikkee, vaikka onneks pystyn jo sanomaan itelle et ne on mielikuvituksen tuotetta ei todellisuutta :DxD

    Muuten mun elämään ei kuulu mitään uutta. Jotenki tuntuu ihan oudolta kun ei ooo pitkään aikaan ollu kunnolla ahistava olo tai haluttanu viilellä tai jotain. Tällästä kai se on puoliksi terve elämä puoliksi viellä pahan puolella:D jos näin "rumasti"vois sanoa.. Siltä vaan tuntuu ajatukset on aivan sairaanloisia välissä mutta tekemiset moukkautuu vähän järkevmmin.. Eiks se oo hyvä,että ne on ajajtuksii ei tekoja :D Positiivisesti ajateltuna:D Mutta nytten kuttuu nukkumatti....... Ainiin anteeeksi minun oli tarkotus laittaa tähän potsauskeen kuviakki täältä,mutta enköhän mie nappäränä tyttönä jättäny piuhan kotiin... -.- mut nyt untenmaille....

Terveisiä reissusta

Vihdoinki sain aikaseksi kirjottaa tännekki jotain. Elikkä eilen olen lähtenyt mun hyvän ystäävän kanssa reissuun Turku-tukholma-tampere. Tänään päivä on menny älyttömän nopeeeta hieman resissä ku on pitkästä aikaa näin isossa kaupungissa ku turussa ja ite asuu niin pikku kaupunkissa,että olla ja voi. Käytiin tänään kaupungilla vähän tuhlaamassa alku rahoja kun huomenna risteilylle ja siel sitten shoppiallaan khyllä ihan tarpeeksi : DD Näin tänään jopa mun yhtä netti tutta annukkaa. Oli ihan omituinen tunne ku se jonka kanssa,olet vaan jutelle faces ja mesessä niin on yhtäkkiä siinä sun eeessä. mä meninki sitten mun ystvän taakse piiloon melkeen ku jännitti ja ujostutti niin paljon.. Ja ikää oli se 19 koht 20:DD ahahah:D... Mut oli niin siide käävellä ympäri turkua ja nauttia parhhaasta seurasta:) Laiva matka jäniittää khyllä vähäsen.... ei puhumattakaan tuosta mun reissu kaverista. Laittelen t¨änne sitten kuvii meijän hienosta reisusta (olettaen,että tää menee) Miksi ei menis. Menee se niin hyvin alkuki alko :)

Kaikki on muutenki menny hyvin. Tuntuu että mä oon oikeesti voittamassa terveen elämän itelle. Viiltelystäki on melkeen 4kk. Viinmeks on vissiin ollu niin iso tauko 2 vuotta sittten ku olin viellä oikeesti terve. AAAAHHH rakastan tätä tunnetta ku vaan melkeen itket ku sul on kaikki menossa oikeeseen suuntaan.

Anteeksi tämä potsaustauko,en oo vaan saanu aikaseksi alkaa kirjottaan.. Tänään olen saanut jotakin aikaseksikin joten päivä on mennyt paremmin kuin hyvin. Töissä aloin tekeen orkidea sukkahoususta ja risutyötä ovi kranssia pientä sellasta,mutta kumminkin. Että yhen risutyön tekeminen voi olla aikaa vievää ja haastava enenku pääsee siihen sisälle. Voisin ottaa niistä kuvia huomenna jos saaan ja laittaa tännekki näytille mun hienoja tekosia. Ihanaa ku tänään on ollu taas pitkästää aikaa sellanen päivä,että ei oo paljon huolet painanu ja ollu jotenki parempi oloki. Tänään töiten jälkeen käytiin mun työkaverin kanssa kaupungissa pyörimässä viemässä mun puhelin huoltoon(jooo oont aas onnistunu hajottaan sen puoliksi) ja kaupassa ja sellasta. Sain tänään JOPA haettuu mun telkariin vahvistimen,että saan sen näkymään eikä tarvi aina olla äidin huoneessa kattomassa :D Kyllä on mulla ollu huolikin... Mun yks tosi hyvä kaveri/ystävä en okein tiiä mitä me ollaan pääsi osastolta poissa nyt kesäloman alussa ja tiedän sen olevan vielä liian heikko siihen,että se pystys asuun yksin. Luen sen blogii tunnen sen tiedän sen voin lukee rivien välistä ja hän suoraan sanooki,että tarvis viellä apua itsensä kanssa syömishäiriön kanssa.. En tiedä miten auttasin en mä vain voi mitään mie oont ehny voitavani ja hän ei sitä halua ei oo mun ongelma.Muistan sen vaiheen joskus 9:llä luokalla ku minulla oli ihan hirvee "anoreksia" mä tein kaikkkee mitä anorektikot mä haluisin olla anorektikko... Mutta nyttenkö oon oikeesti nähny mitä se on niin en haluaisi okei kai jollain tavalla pelottaa olla täysin terve ilman mitään minkä taakse piiloutua. Terve mie haluan olla! Se ihminen joka olin 3 vuotta sitten enneku alko tää alamäki tulemaan. En tiedä oon niin onnellinen,että oon ees pääsy tämän verran eteenpäin tämän 2 vuoden aikana. Eiviiltelyy enään.. :) Kaikki kääntyy parhainpäin mä tiedän sen ja mä uskon siihen.! Mutta pari sanaa viellä juhannuksesta. Mun juhannus oli aika tylsähkö. En okein saanu mitään aikaseksi ainoo missä kävin koko juhannuksena oli perjantaina karaokebaarissa (yllättyss) ´mutta, en voinu ottaa mitään olin autolla liikeellä.. -.- Kotona sitten vähän enemmänki:D Muuten oon vaan ollu kotona ja istnu koneella nukkunu pitkkään... en kai mä mitään muuta? en ainakaan muista nytten yhtäkkiä.. Mutta kaikki on nyt hyvin se on pääasia. Ai niin mä haluun pistää mun syömiset ylös.. aamupala:1jogurtti Lounas: maksalaatikko perunaa maito lasi ja vesilasi väliupala: maitokahvi Päivällinen. Grillattu broleri reisi ja feta salattia ja mansikoita<3 Iltapala: vadelma persikkamehukeittoa vähempi kalorinen (10kcal) Total:1400kcal kai? oon vähän erilummasti laskenu Ihan tyytyväinen olen vaikka toi vois olla pienmpikin,mutta jos huomenna ja liikuntaa huomenn tiedossa pakko vähäsen ees : D Nyt pakkaamaan.....

Yö datailut menossa. Tämä päivä on menny aika vaihtelevasti.Oli ihana saaha nukkua kerranki pitkään ja herätä suhkot rauhassa. Kaveri pisteli viestii,että tulenko minä käymään tänään osastolla,että kun hän on siellä. Kävinhän mie tänään osastolla hakemassa iltalääkeet ja okei khyl mie vähän niinku myös tyttöjen takii sinne lähin varsiinki ku kuuli n että p on siellä:). Äiti vaan sai päähän,että en mie voi lähtä käymään missään enenku oon saanu leikattua nurmikon. No minä kilttinä tytönä leikkasin sen ja lähdin sitten ajeleen osastolle. TÄytyy nyt sanoa,että kyllä mie petyin vähäsen siihen reissuun tavalla miten niin tärkeet ihmise p j am-m mulle ovat niin hyväkö sain halit... No oli meillä p kanssa ihan mukavaaki. Sen kanssa mä oon vaan niin omaitteni ja eikä mua hävetä eikä tuu sen seurassa sellanen tunne,että se väkisin olisi mun kanssa. Vaikka myönnän et voihan se niin ollakki p on nimmitäin ihan tajuttoman hyvä peittää oikeat tunteensa ihmisiltä. No onneks mun ei tarvinnu kauvaa olla siellä ja tulinki aika piakkoin kotiin.. Ilta sitten on mennykki ajellessa,laulamisessa ja koneella olemisella.Tunteet on ollu pinnassa monellaki tavalla tänä iltana.. Luin pitkästä aikaa minun hyvän ystävän blogia jajaja siellä oli ihanaa tekstii minuun liityen tuli sellanen tunne,että pakko mun on selvitä tästä. No se tunne katoski aika äkkiä ja nytten ollaan oltu sitten taas vaihteeks niillä meilillä että viilellä vois ja oksetnaa ja kaikkee muutaki haitallista. Yllätys taas en sitten ole tehnyt kumminkaan mitään alkaako viiltely oleen historiaa mun kohalla? toivottavasti! Enkö mie tuukki päihittämään tän kaiken mä vielä joku päivä nousen voittajana eikö niin? Vielä sen verran angstia,että syömiset on menny parin päivän ajalta päin honkia makeaa oon vetäny aikapaljon. Sen takii en viitti alkaa kirjottaan niitä tänne hävettää liikaa.. Ens viikolla mä tsemppaan..
 Mutta asiasta kukkaruukkuun..

Olin eilen minun parhaan kaverin kanssa rovaniemellä reisussa. Saatiin viikolla idea tai okei tiina sai,että jos lähettäis käymään oulussa tai rovaniemelle shoppailemassa. Miehän heti innostuin ja sain jopa äidiltä luvan lähtee meille ei oo kauheesti rahaa joten se oli ihme. Päätettiin sitten rovaniemelle mennä. Perjantai päivällä juna iti lähtä 13:44,mutta se oli myöhääsä yli puoltuntia. Ei yhtään ketuttanu ku mentiin hyvissä ajoisssa asemalle ja juna myöhässä.. No ssiinä se aika meni ku höpistiin ja oltiin. Vihdoinkin joskus vähän ennen neljää oltiin rovaniemellä ja päätetiin suoraan lähtä syömään kiinalaiseen. Oli muuten hyvä idea,en varmaan ole syönnyt koskaan niin hyvää kiinalaista ku sillon. Oli kyllä hintansa veroinen. No siitä sitten suunitettiin suoraan shoppaileen ja mullahan alko visa kortti heti ryppyileen. Soitin äidille että se laittaa mulle tilille rahaa,että saan shoppailtua. Kokopäivä meni tosi nopeesti enneku huomasinkaan meijän piti alkaa suunitteleen viimisiä kauppoja enenku juna lähtis kello yhdekkäs vähän yli. Päästyämme asemalla huomasin,että mun puhelimesta oli loppunut akku,no ei se muuten ois haitannu mutta mun lippu oli siinä. No ei se auttanukko ostaa uusi lippu onneks se juna ei ollu niin täynnä,että en ois pääsy,,  

3 jännitys pokkaria (12,95) ja smootheit ja mehut(5.95) suomalainen kirjakauppa

 

 

 

pinkit farkkucaprit kappahal

mustat legginsit kappahal (19,90)?

 

 

mustat  oleskeluhuosut kappahal.

Tämmösia ostoksia siltä reisulta oli niitä viellä lisää. Mutta en laittanut kaikkia,koska oi olal et palautan loput tuli niin kaliiksi uo reissu. 

Tänään pika potsaus syömisistä ja mielialasta. Oon koko päivä olla aika hyvällä tuulella käytiin äidin kanssa shoppaileen. Kunnes tuli tää niin armas tämä iltämyöhä niin mieliala muuttu kerralla. Olin siis niin täynnä itkua ahistusta ja vihaa itteäni kohtaan että meinasin ottaa sheiverin ja sanoo et nyt se loppu tämä lakko. Selvisin siitä ilman yhtään naarmua ei ees terä käyny kädessa nyt oon tyytyväinen ja suihku oli tarpeen nytten on ihanan rauhalinen olo ja väsyttääki kyllä aikalailla. Huomenna pitäs jaksaa töihin ja sieltäö viellö työkaverin kaa kaupunkiin. Mutta nyt syömisiin: Aamupala banaanijogurtti dominen keksejä ja 2 sitruunakakku palasta ja 2 trippii(niin miten se oli makean suhteen?) Lounas/päivällinen:Kiinalaista riisi spesical iltäpala: Mehujäätelö amppari Oon aika tyytyväinen mun syömisiin muuten,mutta nuo makeat ois voinu jäähä vähemmäksi tai kokonaan pois. Minkäs teet ku itsekuria ei oo. nyt nukkuun yöt!

jaksanko taistella vai viekö tämä paha minut mukanansan..

                                    Toisaalta toivon niin toisaalta en 

Tämä päivä on ollu huonon ja kohtalaisen rajamaastossa mielialalisesti. Olen huomannut tämän viikon aikana, että kuinka mie viellä tarviin huomion saamista ja sitä että mun ympärillä pyörii ihmisiä. Heti kun joku vähänki näyttää,siltä että ei niin tiivisti olla tekemisissä tai jotain muuta vastaavaa niin enköhän mie vedä siit kileet. Koska tää loppuu? koska mä osaan luottaa et ne ihmiset jotka haluu olla mun elämässä ne pysyy siellä ilman mitään sen enempää konsteja siinä pitämään. Olen tässä pikkuhiljaa ajatellut,että onko käynyt jopa silleen, että ne on melkeen kaikoneet kun oon pitäny liian tiuksti kiini tai me riidellään jatkuvasti ku en siedä luottamuksen puutetta vaikka sitä se ei ole.. tiedän sen varsin hyvin miksi sitten mun pää tahtoo kääntää ne itteään vastaan ja mie ite viel melkeeen uskon sen mitä ajajtelen en mitä järki sanoo? Mulle on monesti sanottu,että oon niin tunne ihminen ku ihminen vai voi olla ja se on kyllä ihan totta. Joka ikinen pienikin asia tuntuu ihan hirveeltä ja toiset ei sitten ymmärrä sitä että se voi sattua. Pelkään niin paljon yksin jäämistä toisaalta mietin,että ois niin helppoo kun ois oma kämppä siellä saisi olla ainakin yksin ja rauhassa. Ainoa hyvä asia tälle viikolle on oikeasttaan se että eilen tuli tasan 3kk ku oon tehny viimisen viilon.. mutta en tiedä silti mulla on ikävä sitä sairautta sitä aikaa ku kaikki otti huomioon minut ja yritti saaha mut pysymään hengissä ja sen että en tappaisi itteeni. Joku pieni osa mua ajatelee että mitä jos mä vaikka alottasin oksentamisen tai uudelleen itteni poltamisen tai mitäpä jos tuota lääkeiten väärin käytön?eieiei ei tää saa mennä näin mä en tee mitään noista EN TEE mä haluuun mut mä en voi tehä kaikkee mun läheisten takii.. en haluu, että ne pettyy taas muhun tai jotain muuta vastaavaa. Kuka terve päästään oleva ihminen haluu ongelmia toistensa jälkeen aina vaan uusi ongelma.. Miksi? Hyvä kysymys mua hävettää sanoo tämä ääneen tai edes kirjottaa sitä tähän mä kaipaan huomiota mie oon sairas pieni pentu joka ei osaa olla ilman huomiota kovin montaa päivää. Ja just sitä väärää huomiota pitäisi saaha. Tekeekö töissä sen että siellä on yksi nainen joka on mun äitiä muutama vuoden nuorempi ja sillä on 3 lasta,että haluun sen ottavan mut lähelle ja sanovan lohdullisia sanoja.? Khyllä kai mie niin haluun vaikka en saisi,koska se ei tule koskaan tapahumaan me ollaan VAIN töissä siellä ei sen enempäää eikä vähempää. Haluan ajatella, että tää kaikki kuuluu mun tapaan saaha korjatuksi mun elämä muttä korjaantuuko se näin, kun olen menneessä kiinni ja haluan vain vahingoittaa itseäni sillä oksentaminen tahallisesti on sitä tiedän? Kyllä tämä tästä tiedän sen niinhän(?) ÄÄH kyyneleet valuu pitkin poskia en jaksa pidätellä ja toivoisin jonku ottavan mustakii ja halaavan. Sanovan, että kaikki järjestyy..

                                      En mä halua tota... haluumpas... en haluu... haluumpas... en haluu......

                                                                    
Mun on Pakko alkaa kirjaan tänne joka päivän syömiset muuten tästäkään ei tuu mitään(tuleeko sittenkään?)
Aamupala: 1 banaani jukurtti ja kuppi kahvia
Lounas: makkarakeittoa 1 sämpylä ja maito seka vesi lasi
Väipala 3 kinder suklaapatukkaa (mitääh) ei nälkäsenä siis kauppaan..
päivällinen 2 grillimakkaraa italian salaattia ja mehu jäätelö.

Siinä tämänpäivän syömiset tähän asti mua nälättää khyllä ihan hirveästi.... jos viellä yks jugurtti.... Mulla on maailman huonoin itsekuri.. Se ei khyl yhtäään edistä tätä hommaa siis laihuttamista.. hmmm... tästä tuli nyt hieman angsti potsaus mutta huomenna uusiksi...

Tänään on ollut aika ihana päivä. Vihdoinkin on menny kolme päivää suurimmitta murheitta. Okei oli mulle mun kummitädin kanssa jotain hämminkii mut seki meni ohi ku lopetin ajatelemisen kaiken negatiivisesti. Töissäkin olin tänään tekemässä itelle resepti kirjaa.Heii tää pitää kirjottaa tännekki jakaa teidän kanssa. Minulla jatkettiin sopimusta tämän vuoden loppuun tuolla säätiöllä. Ette voi kuvitellakkaan kuinka onnellinen ja helpottunut olo oli,kun vihdoinkin sain tietää et mulla jatkuu kyyneleethän siinä tuli. :D Herkkyyys on joskus vähän rasite. Tänään syömiset ei oo menny todellakaan mitenkään hyvin. Ärsyttää kun minusta ei oo siihen itsekuriin mikä minulla oli yläasteella. Oon tänki päivän vaan mähöny kotona ja yrittäny saaha aikaseks tuota mun "hienoo" vaatehuonetta siivottua. Sen puolisen tuntii jakso ja sitten istahti tähän koneen ääreen niin ei tuolla se vielki on puol sekasin jospa sitä kohta innostus.. Khyllä ens viikko on pakko onnistua laihutuksen suhteen muuten rähjähän. Mua ällöttää kattoa isoja ihmisiä joilla oikeesti lyllyy kädet jotka on täynnä läskii hyiii saatana. Ja muutenki ihan hirveen kokosii.. Oksettaa ajatuskin et mie oisin viellä niiten kokoneen EI IKINÄ. Jospa sitä kirjottas tänne syömingit niin sais hävetä oikein kunnolla.. Tuli muuten pikkasen mähö olo ku luin erästä blogii ja kaikki oli melkeen sellasta ku mie haluisin.. mutta niin syömiset

Aamupala: maito lasi ja ruisleipä jonka päällä kalkkunaleike ja kurkku  

Lounas: riisiä ja kana kastiketta,sämpylä vesi lasi ja maito lasi. 

Välipala:Muroja hillon kanssa-.- 

Päivällinen: Salaattia ja lasange (valmis pakakus) ja sitten KOKONAINEN suklaalevy. 

Nytten kelaan miten hitossa mä menin syömään sen. Ällättää oksettaa...

mutku se on niin hyvää 

 **** Voisin kirjottaa eilisestäkin jotakin. Olin koko päivän oikeastaan osastolla.Oli ihan helvetin tylsää.. piti siivota oma huone ja muutenki vaan olla ku palavereita oli joka suuntaan. Kumminkin iltapäivällä sain tosi loistavan idean. Nimittäin soitin mun yhelle ystävälle ja pyysin häntä lähteen minun kanssa uimaan. :) Sain uituu 500m,mytta se meniki siinä kun päästiin jätski kioskille niin enköhän minä taas repsahtanu ja sitten viellä kiinalaiseen.-.- Ei tätä syöpmisestä ja laihuttamisesta tuuu mitään. Niin kävihan mie viellä aamulla 30min lenkin iski sitten laiskuus ja aika loppu kesken terapian takia. Niin mikä laihis se mulle on menossa... :( :D.hahah mä en ees muista mitä oon syöny eilen päivällä :D hyiiällöttää ku jatelee siotä eilisen määrää.. mie en ikinä laihu sillä. Mut joo. Niin sain eilen otettuu viellä talviturkin pois. Kaverin kannustuksella ja omall tahdon voimalla ei ollut sitten yhtään khylmää. Vielläki nousee karvat pystyyn ku ajatelee. Lopuksi ajajtelin viellä tehä yhden haasteen. Nappasin sen yhestä blogista.

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä ja ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."
 1.Musiikki
2.Käsityöt
3.Leipominen/ruuanlaitto
4.Lapset
5.Ystävät/kaverit/sukulaiset
6.Eläimet.
7.Baareissa käyminen ja muut rilluttelu reissut
8.Shoppailu
9.Uiminen
10.Matkailu. Viellä kuva 3 vuoden takaa kun oli kielimatkalla pariisissa:)

Tämä päivä on mennyt vaihtelevasti. Mielialat on vaihdellu täydellisyydestä huonoon. Päätin alottaa OIKEESTI laihiksen,mutta kuinkas ollakkan sehän meni heti päin h*******ä. Alku päivä meni eilen ihan hyvin söin aamulla yhden jukurtin ja töissä sitten senv verran mitä annettiin.(juu meille annostellaan valmiiksi ruoat. Varmaan senki takia, koska meillä on myös kehitysvammasii siellä. Kun tulin töistä kotia,pystyin olemaan pari tuntii ilman mitään. Sitten vein tuplaporilaisen ennenku lähdin mun työkavarin kanssa ikeaan. Sitten illalla äiti soitti, että haetko ruoan m-l. Yhden hetken luulin pystyvänni keiltäytymään siitäkin ruuasta ja onnistuinki hetkeksi,mutta ootakko äiti meni pihalle ja tuli tarpeeksi huono olo niin söi n sen annoksen ja se oli suuri ja raskasta. Ei sitten ketuttanu tai mitään. Eli eiliset syömingit meni:

 aamupala: 1jugurti Luonas: yksi peruna, 2 kaalikäärylettä sämpylä ja 2 maitolasia. Päivällinen: tuplaporilainen Iltapala: muusia, jauhelihapihvejä ja kastike Noh se oli eka päivä. Tämä päivä syömiset on menny Vähän paremmin.

 Aamupala: Yksi jukurtti Lounas: Lautallinen kalakeittoa, 1 sämpylä ja 2maitolasia. Välipala: vesi lasi 2 ruisleipää päällä kalkkunaleike ja tomaattia Päivällinen: Riisiä, kanankoipia ja maitoa. Sitten jälkiruuaksi lähdettiin käymään osaston kanssa kemissä jäätelöllä. Enhän mä voinu kieltäytyy ku rakastan makeaa ja niin lämmin päivä oli tänään. Joo tiedän tekosyitä mutta kumminki syöty mikä syöty. Viddu tää ei suostu lataan näitä kuvii-.-' NONI!

jonakin päivänä<3 

Nytten sitten pikasesti viellä potsaus ylesisitä tunnelmista. Tulin vessaan dataan ku hoitsut ei saa nähä että oon konella viellä koska meillä pitää palauttaa kaikki puhelimet ja koneet klo 8 :( :)hahaha joo kaikkia kiinosti varmaan ihan hotosti. Niin työiten jälkeen tulin tänne osastolle, koska minullaon huomenna terapia. Oon oikeastaan aika huolissaan mun yhestä tosi hyvästä ystävästä. Hän on jotenki erinlainen mua kohtaa ihanko se ei haluis näyttäytyy täällä mun seurassa ja välttelee hyväkö tunnistaa enään eet tuun tänne. Oon joka yö melkeen nähny meijän välesitä unta ku oon tulossa osastolle tai ku oon osastolla. Et välit menee pelkään sitä en mie haluu elää ilman mun m:vaavaa... : ( Ikean reisusta ihn oman potsauksen, kun on aikaa ennemän,kuvat ja sellaset.: ) Mutta pakko mennä. heippa

Lupasin laitaa kuvia tännekki sieltä valkuvaus kursilta,joka oli silloin toissa viikonloppuna.Ensimmäinen kuva meijän "osaston" takapihalta. Nytten kuulumisia viikonlopulta. Töistä tulin suoraan kotia torstaina. Saatiin sitten idea mun yhen parhaan ystävän kanssa et voitas lähtä käymään vähän kaupungissa ja viihteellä. Eihän se auttanu ku puhua äiti ympäri,että saisin mennä meijän autolla ja ajaa aamulla kemistä suoraan kaupunkiin. Baarissa oli kivaa. Tansittiin, otettiin supistiin ja pietettiin hauskaa yhdessä. Tuli siinä sit muutama poikaki jutteleen. Ne oli ihan söpöjä, mutta harmi vaan ku ne ei osanut kunnolla suomea. Ja sitten oli kiva yllätys ku ilta piteni nii mun entinen hoitaja tuli sinne. Olin ihan silleen ei voi olla totta,onko toi s vai ei. Paljastuhan se sitten häneksi, kun tansittiin kaveri kanssa ja tämä tuli seuraan. Perjantai aamusta ei sitten puhutakkaan mitään olin niin väsyny, kun piti herätä sen verran aikasten,että kerkeää 11 kaupunkiin. Loppu päivä meniki siinä ollessa kotosalla ja podeten huonoa oloa. :D Lauvantai meni sitten siinä samassa hujakassa, kun en meinannu jaksaan nousta sänkystä ja koko päivä vaaan valo sormien läpi. Sain mä aikaseks käytyä kaverin ja sen äidi kanssa matkakoskella kattomassa oliko jää jo lähteny liikeelle. Oli ihana ilma vaikka hieman viileä, kun siellä tietenki tuuli ku kosken lähellä oltiin. Kuvia otin vaikka kuinka paljon lisään niitä tähän potsaukseen kohta. Kahvoit joutiin munkit syötiin ja sitten lähettiin takasin kotia päin. Kuvia matkakoskelta:

Tunnelmii siis matkakoskelta. Eilen oli äitienpäivä. Meinas tulla vähän kiire saaha laitettuu kaikki valmiiksi ennekun mummo ja pappa tuli käymään meillä kahvilla. Siis tein ite täytekakun ja sitten valkosuklaa-vadelma jäädykkeen. Ja lahjoja äitille vaikka millä mitalla. Muumimukin ja sitten ite tekemän ruusun, muumi muffiniavuokia ja ja ite tehdyn styroksi sydämmen.:) Ainakin äiti näytti onnelliselta,kun se näki ne. Illan tunnelmat oli sitten vähän toista. Juttein yhden mun entisen osasto kaverin kanssa nykyäänki ollaan viel hyvii ystävii. Hän on suljetulla. Eilen sitten kyselin, että mitä hänelle kuuluu, ja hän vasas että huonoa. Viiltelin kmmatki ranteetauki 20 tikkia kummassaki kädessä. Olin silleen, että mitä v****a sie oot oikein menny tekemään ja että veillä sä kadut tota. Alon sitten ite meittimään 2kk taaksepäin, kun olin samassa tilanteessa kädet verillä ja tulehtunut haava. Ja kuinka mua nytten kaduttaa nuo kymmenet arvet,jotka punottaa ja pullistelee muuten mun "kaunissa" käsissä. Hetken jopa mietin alottavani kaikki uusiksi saisinko mie taas sitä huomiota mitä kaipaan? Tiedän tää kuulostaa niin lapselliselta ja sairaalta, mutta jollain tavalla oon tosi kiini siinä etttä musta välitetään ja sen,että tunnen olevani tärkee. Sillonku olin sairas sain ainaki huomiota ja kaverit sano suoraan,että ne on huolissaan musta tai jotain muuta vastaavaa. Tunsin olevani tärkee jollekki. Tiedostan myls sen, että se on väärää huomionhakusuutta se tukehduttaa helposti sun ystävyys suhteet,kun sun ystävät ei jaksa sun itsetuhoisuutta. Ne ei jaksa kattoo sitä kuinka sie tuhot viilto viilolta sun elämäää ja sun kaunista vartaloo. Ja pelkää sitä,että koska sä teet viimisen viilon, koska sie oikeesti huomaat tehnees sen viilon,mistä ei oo enään paluuta takasin. Ei se ei oo helppoo ymmmärtää toi ja viel vaikeampaa saaha se loppumaan. Mulla itelle meni 3-4 vuotta, että sain tän "inhon" viiltämistä kohtaan. Mua nykyäänn iin ärsyttää, ku missään ei voi olla lyhythiasille, koska jäljet näkyy ja sitten kuule sitä,kuin sä oot huomionhakunen ku näytät ne. Sanon lopettaminen ei oo helpoa viiltelijää voi verrata alkoholistiin. Kun se on tapa se vaatii niin lujan itsekurin ja halun lopettaa, että se onnistuu. Nytten kun oon ollu 2kk viiltämättä ymmärrän toisaalta sen,että se oli väärä tapa purkaa se oli jotain niin tyhmää. Toisaalta taaas kaipaan sitä ku veri valuu ja sä melkee itket sen kivun kanssa ja sen ku et voi tehdä syvempäää ja syvempää.. Silloin kaikki keskittyy siihen kuinka huono oot ku et pysty tekeen tollasta viiltoo, kun oot nii paska että sotket vaan kaiken. Sie et ansaitse elää tai tää on oikein sulle kipu on oikein sulle sä satutat pelkällä olemassa ollllas sun lähimmäisii. Kunnes sä oot naarmuttanu käten viiloille ja heräät yöllä siihen kipuun ja mietit: miksi helvetissä mä taas tän tein?. Vähän ilosempiin aiheisiin. Tänään on Päivä mennyt täydellisesti.Sain jopa töissä toisen orkidean valmiiksi ja alotettuu toista. Meille tuli tänään uusi tyttö, hän on filipiineiltä en tiä onks toi oikein,mutta kumminski. Hän ei kunnolla puhu suomea ja me joudutaan puheen englantii,mutta myös suomea hänelle,että hän oppisi. Oikein ihana ja aurinkoisen olonen nuori nainen. Ooon nukkunu puolet iltäpäivästä ku tulin kotiin. Väsytti niin maan pirusti,että nukahin ku menin vähäks ajaks pötkölleen saa nähä miten saan nytten unta. Pakkaaminen kummitelee tuolla takana ja nukkumaan meno että jaksaa aamulla nousta töihi. Äiti ei nimmitääin tykkää ku se saa mut rääkkäy ylös sängytä hyväkö ei melkeen vetää peittoo pois päältä :D Mutta viellä muutamii kuvia tähän potsukseen liittyvii:

Siinä mun äititenpäivä leipomukset tai oikeastaanvain se täytekakku ja sen vieressä olevä jäädyke.Se hiemän kusi ku tein ekakertaa sitä elämäni aikana. Ihan hyvää se silti oli:) Tiedoksi vaan äiti oli kereny ja pistää siitä poskeensä palasen enneku sain sen lopuun koristeltuu.:DD Sitten viellä muutamii teoksii töistä:

Vihdoinki sain aikaseksi istahtaa koneen ääreen ja kirjottaan kuulumisia viikon ajalta. On tapahtunu aika merkittäviäki asioita mun parantumisen kannalta. Perjantaina mulla oli ne soveltuvuuskokeet sinne lapsi-ja perhetyön perustutkintoon. Psykologiset testiti oli inhottavia. Mie vihaan muutenki matematiikkaaa. Muiten osaslta se kai meni ihan ok. Haastattelut meni vähän huonosti, mutta en ainakaan menny niin lukkoon mitä sillon 3 vuotta sitten,kun pyrin lähihoitajaksi. : D Uskalsin jopa avata suuni muutamalla sanalla muille hakijoille ja ryhmäkeskustelussa. Kokonaisuudessa se päivä meni tosi hyvin,siis huomioiden mun paniikkin uusissa tilanteissa, lukkoon menemisen ja peloista. Olin niin älyttömän onnellinen,kun se oli ohi ja lähettiin ajeleen kotia päin. Nytten sekavilla tunnellimilla, sitten odotetaan vastausta kesäkuun loppupuolelle. Ite melkeen tiedän, että en pääse läpi, mutta katotaan... Perjantai iltana osastolle, kun meille oli koko viikonloppu valokuvauskurssi. Viikonloppu meni liian nopeasti (niinku yleensäki-.-) Mulla oli lähes täydellinen viikonloppu. Kuvattiin osasto kaverin kanssa,vaikka mitä hypittiin vissii melkeen 2 tuntia perjantaina ulkona kuvattiin,hilluttiin ja naurettiin. Lauvantai meniki sitten aamu-ja aamuppäivä opettelessa valokuvausta,shilluetin tekemistä ja kauppakeskuksessa. Ilta kattoessa telkkaria ja pelatessa. Koko viikonloppu oli siihen asti menny täydellisesti. Kunnes tuli sununtai aamu ja piti nausta niin V****u aikasin. En meinannu saaha itteeni ylös. Koko päivä kusi sitten ku sain itteni kurssille. Meni NIIIN hermot meijän toisen osaston nuorten kanssa. Kaikki meni sitten hyvin ku pääsin ssielt pois sain JOPA tehtyy yhden työn valmiiiksi. Ei näin. Illala pääsin sitten kotiin nukkumaan, ku aamulla oli taas kerran töihin herätys. Tämä koko viikko näin kokonaisuudessaan on ollut erittäin vaihteleva. Alakuloisuutta on ollu taas vaihteeksi normaalia enenmän. Töissä on välilla tosi hankala olla,kun tunnen jääväni ulkopuolelle "meidän" porukasta. Repsahtaminen viiltämiseenki on ollut niin lähellä tällä viikolla, että kukaan ei voi arvatakkaan. Kavereiten kanssa ollu "ongelmii" mitä todellisuudessa ei ole ees ollutkaan. Kukakohan taas on sortunu mustasukkasuuteen, omistushaluisuuteen ja itsesääliin.? En ainakaan minä... Olen tälle viikolle saanu jopa liikuntaaki pikkasta enenmän mitä moneen viikkoon, ja se on hyvä! Vihaan mun läski mahaa kesä on kohta ja mie oonki viimisille kuukausilla raskaana oleva... Ainaki tuntuu siltä ja näyttää omissa silmissä. Tänään oon ajanu monta tuntia,ku äiti passitti minut käymäään kaupassa. Sitten sain vielä idean lähteä mun yhen kaverin kanssa kaupungille kattomaan vaateita ja kengiä. Sitten päätettiin lähtemään käymäään kemissä baarissa ajoin sitten viellä tännekki kaupungista tänne kemiin. Nytten kuunellaan musiikkia ja juodaan vähäsen ja laitaudutaan ja sitten kemin yö elämään.! p.s Laitan huomenna kuvii siitä kursista ja muusta.

Täällä taas!

Taas on kulunut muutama päivä että en oo jaksanu kirjottaa. On tapahtunu aika paljon tämän "hienon" tauon aikana. Oon käyny töissä, v oli meillä yötä ja vapun vettämistä mun ystävien kanssa.: ) Vapun jälkeen mun olo on taas heitelly onnellisuuden ja masentuneisuuden välimaastossa. Välillä onnistun olemaan niin vahva,oma itteni, lähes tyytyväinen oma itteeni ja "täydellisen" onnellinen. En tiedä sitten, miksi mun olo on nyt viimiset kolme päivää heitelly miten sattuu. Jotenki se on tosi rasittavaa, ku olenhan mie JO 19. Ja tarvin vielä niin paljon vahvistusta, huolenpitoo ja välittämistä ihanku pieni lapsi. Huomaan,että oon pari päivää hakenu kokoajan enenmän vahvistusta siihen että en jää yksin tai musta joku välittää. Eilen olin yhtyksissä mun vahan nettikaverin kanssa,jolla menee aika samalla tavalla ku mulle on menny ja menee välissä vieläkin. Koko eilisen illan oon angstannu,itkeny ja ollu niin pahalla päällä että ei tosikaan. Tiedän mie annan liikaa ympäristön vaikuttaa siihen miten mä voin ja mitä ajattelen/tunnen. Luulen, että osa tätä on se että mulla on huomenna soveltuvuuskokeet lapsi-ja perhetyön perustutkintoon. Onneksi äiti lähtee viemään minua, niin ei tarvi ite ajaa siinä jännityksessä. Nimittäin voin vannoo, että aamulla musta ei olisi ajamaan jännitän sitä niin paljon. : D Jotain positiivista tähänki postsaukseen. Viikonloppuna lähen käymään sellasen pieni muotosen valokuvauskurssin. Oon ottanu vaikka kuinka kauan,että tulis tännekki joku tuomonen. En oo yhtään innoisaan tosta asiasta en. Ootan sitä innolla luulen, että tästä vkl:sta on tulossa erinlainen. Nyttenki ku ostin itelle jotain kuukausi sitten uuden järkkärin. Opin sitäki toivottavasti käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla. Elikkä kuviakin on tulossa tänne.:) Muuta suunitelmii mulla ei olekkaan viikonlopuksi. Tämän viikonlopun tavote onki selvitä tuosta kurssista ja soveltuvuuskokeesta hengissä. No eiköhän se onnistu, pitää vaan ajatella, että tämän jälkeen olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. P.s jo ette oo huomannu oon ihan helvetin huono keksiin otsikoita. :D

Kirjotin eilen jännitäväni tämän päivän töihin menoa. No aamulla kumminkin pääsin sinne asti. Vaikka uskokaa mun teki niin mieli aamulla jäähä nukkumaan ku äiti tuli raakkumaan tohon ovelle et "nyt ylös". En ollut taaskaaan heränyt kellon sointiin. Aamulla ei ollu khyl yhtään helppoo menna töihin. Ahisti ja jännitin niin paljon että tuntu siltä kun tukehtus siihen tunteeseen. Onneks se helpotti ku näki työkaverit ja j:n. Eise näyttäny olevan mulla edes pahasti vihanen, Kun ensimmäinen lause oli vaan se että: "et sitten viittiny vastata viestiin". Hetken tunsin helpotusta oli ihana nähdä j taas töissä meidän muiden kanssa. Mutta sitä olee ei kauvaa kestäny kun mun piti alkaa tekeen ruusuja. Istuin siis hieman sivummalla ku normaalisti. Siitähän se vasta alamäki alkoki. Kun huomasin,että kukaan ei enään ees ota huomioon mua. Kaikki vaan jutteli toistensa kanssa. Ei ollu helppo kattoo sitä ku päässä vaan pyöri ajatus noi ei enäään haluu sua niiten porukkan jäät yksin. Mun pahin pelko on esim nyt toisssä jäähä yksin. Jiten päätin lähtä hetkeksi pukuhuoneeseen rauhottumaan ku kyyneleet alko valuun pitkin poskia. Se taas johti tänään siihen että mun teki niin mieli viiltää. Kun mä istuin lattialle kyneleet valuen vielä ennemän ja hokien itelle että viiltely ei kannata ja et minä oon luvannu kaikille lopettaa sen,.Ja se mikä oli siinä se kaikista hyvin kohta oli se, että muistutin iteeni että,olen ollu jo 1,5kk viiltämättä. Hävetti ja olin vihanen itelle miksi on joskus niin vaikee pitää tunteen aisoissa työpaikalla? Ja se että kun en pysty pitään työasioita ja hernkilökohtasta elämää erillä ja muita ongelmii. Yksi sana kuvaa mua tällähetkellä olen ihan tajuttoman heikko. Uskalluihan minä sitten loppu päivästä kysymään/juttelemaa j että onko se vihanen mulle että ku oot niin etäisen olonen. Selvyys tuli olin taas kuvitellut omassa päässä kaiken mikä ei ees ollu totta. Sovittiihan me sitten sekin että kukaan ei oo nyt toisille vihasii, porukassa ollaan ja ketään ei jätetä yksin jos joku haluu olla yksin niin sitten annetaan rauha sille olla itekseen. Silti mua jännittää huominen miten mä selviin toisesta päivästä varsinki jos siitä tulee noin epämielyttävä. Tää päivä ei oo toellakaan ollut mun päivä. Piti tänään alkaa laihikselle oikeesti vetää minimiin ruuat, mutta enköhän minä taas syöny ku pikkuporsas-.- ei näin. Ja nyt sen kunniaksi itkettää ja on niin täynnä olova olo et huh huh. Mutta positiivinen asenne huomenna lähen taas pariks yöks pois kotoa. Osastolle siellä syöminen on säänöllisempää ja makeaa ei oo joka paikassa ja on helpompi viel jättää ruokailuja väliin:). Aatelin tänään käydä lenkillä mutta sekin jäi. Kertokaa mulle miten helvetissä saan liikunan osaks mun jokapäivästä elämää.? Joitain positiivista tästä päivästä. Ainoo asia on se,että mie selvisin viiltelyn halusta. Se on mulle iso asia etteenpäin tässä mun parantumisessa. Haaveilen, joka päivä siitä päivästä ku mie voin oikeesti sanoo että, hirveetä oli mutta selvisimpä siitäki hengissä entistä vahvempana. Tiedän että joku päivä se on kohalla ehkä ens syksynä? ehkä vuoden päästä ehkä kahden? kuka tietää? Mutta nyt oon ottanut tavotteeks lopettaa kokonaan viiltelyn silleen et ei enään edes tekis mieli tehä ku on paha olo henkisesti. Myös ton työssä olemisen pakon. Oon huomannu,että en lähde enään niin helposti karkuun sitä ahistusta työpaikalla kun mun on _pakko_ olla siellä.t Opin sietämään niitä tilanteita ja miettimään mitä teen töissä kun semmonen olo tulee et nyt riittää tää taistelu et periksi annan ja miksikäs ei muussakin elämän tilanteissa. Jutteleminen on mulle viellä hankalaa. Mun on tosi hankala mennä sanomaan ihnisille et haluisin jutella, että nyt ahistaa tai jotain muuta vastaavaa. Vaikka taas tiedän että, se helpottaa mun oloa ja myös se et se olis taas yksi askel eteenpäin. Viellä on matkaa vaikka kuinka paljon sinne pääte pisteeseen mutta, sinne oon päättäny päästä ja sinnehän mie pääsen! Näissä tunnelmissa voisin alkaa pakkaamaan ja suunittelemaan nukkumaan menoa.

Olen tässä tämän päivän meittinyt oman elämän kulkua. Sitä miten voi tuntee menettäneensä ystävän kun tämä lähtee toiselle paikkakunnalle asumaan. Vaikka todelisuus on se etten minä häntä menetä. Laihduttamista ja kohta mennyttä viiikonloppua. Olin nimittäin yhden yön poissa kotoa olin näkemässä mun ystävii. Lauantaina oli ihana päivä. Näin nimittäin mun tosi hyvää ystävää,joka oli tullu hakeen loput tavarat keminmaasta. Sitä ilon määrää ei oi sanoin kuvitella ku sain sen halaukseen. Jäähyväiset oliki sit surullisemmat. T halasi minua ja alkoi samantien melkeen itkeen ku se sano että "tää tuntuu niin lopulliselta miten hän osaa elää ilman meitä" ja kaikkee. Olihan siinä itelläki kyyneleet silmissä. Mutta tiedän, että me tullaan viellä näkemään monta kertaa tuonki jälkeen, Oli kiva yllätys ku tulin kotia niin mun täti oli koiriensa kanssa käymässä, että mieliala nousi heti ku se tuli mun jalkoihin kiinni. :) Tähän päivään tämä päivä on ollut sitten erinlainen hieman masentava. Heräsin tänään vähän ennen yhtä,ku äiti tuli herättään minut ylös. Nousin oikeastaan ylös vasta, kun mummo ja pappa tuli käymään. Ainoo asia mitä oon tänään saano tehtyy on ollu ruoka ja sallaatti.Saanu sovittuu tänään w:n kanssa että hän tulee mun luo to-pe väliseksi yöksi. Muuten olen vaan istunu koneella tai nukkunu. pitäs alkaa viellä vähän siivoamaan ennenku alkaa nukkumaan. On nimittäin huomenna taas aikanen herätys, kun 9:ksi töihin. Sekin jännittää ihan kamalasti. Nimittäin oon riidelly yhen mun työkaverin kanssa ja se on huomenna töissä. Enkä oikein tiiä miten reakoida ja olla mutta eiköhän se siitä sitten. Mun muut työkaverit sano, että ole vaan sillee että ihanku ei oisi mitään tapahtunu. Saapi nähä mitä huomisesta tulee....

viikonlopun kuulumisii:)

Viikonloppu tuli ja meni taas.-.-' Tähän viikonloppuun on mahtunu vähän erinlaista tekemistä. Olin nimittäin perjantai/lauvantia välisin yön rovaniemellä minun yhen hyvän ystävän luona. Olin siis perjantaina rovaniemellä 3 jäljistä ja minun j mussukka oli mua vastassa. Oli ihanaa nähdä sua. Perjantai päivä ja alku ilta meni siihen et kiereltiin pitkin rovaniemen keskustaa. Suurimman osan ajasta pivästä olin kekustassa mun toisen ystäväni kanssa. Shoppailtiin, syötiin, naurettiin ja juteltiin asioista. Ennenku lähdin j kanssa sen tykö. Kiereltiin viel j poikaystvän kanssa keskustassa. Ilta j kanssa meni värkäten j pikkuveljen kanssa, kattomalla telkkuu ja kävelemällä nesteelle hakemaan vähän "saunajuomista". Käytiin viel illan pätteeksi saunassa ja oli meillä mukavaa. Yö oli sit vähän erinlainen ei meinattu saaha nukkumaan j pikkuveljee. Hirvee huuto että hällä ei oo hänen unileluu mukana. Minä nukahin aika äkkiä, mutta heräilin monta kertaa yöllä siihen ku j pyöri tai makkoili melkeen mussa kii tai muuta vastaavaa. Aamulla herätättyämme joutiin kahvit oltiin konella ja siivottiin j huone. Laittautuminen jäi hieman viime tinkaan ku en meinannu millään jaksaa suihkuun, siivoamisen ja syömisen jälkeen. Lähdettiin sitten puol kahden aikaa keskustaan. Minun piti nähdä vielä ennen lähtöä uudestaa n ja pitkästä aikaa w, mutta n tuli kipeeksi. Sooitin w että, koska se pääisisi tulemaan keskustaan ja että voitasko mennä kattoon titanic ja hän lupasi. Olin viellä j kanssa keskustassa kun w soitti mulle että hänellä on taas npussu kuume eikä pääse nyt tulemaan. Mitkähän pahan olon mä siitä sain. Melkeen olin varma että, w kusettaa mua. Muutaman minuutin kuluttua hermostuin sille ja sanoin että ei tarvi enään soitella. Lähdin sitten äkkiä j ja sen poikaystävän kanssa rautsikalle vartin yli neljän junaan. Nukuin melkeen koko juna matkan väsytti niin paljon. Jatkoin vielä hetken bussilla matkaa.:) Äitini oli vastassa kauppaan hakeen sipsiä ja kermaviilii sitte kotia herkutteleen. Loppu ilta meniki konella istuan ja mussuttamalla sipsiä. :)
Tämä päivä on ollu jotenkin väsyttävä. Nukuin melkeen 12 aamupäivää. Päädyin siivoamaan omaa huonetta vähän parempaan kuntoon ku t soitti minulle, että voisi tulla käymään. Päivä meniki sitten koneella istuen ja t kanssa juttelemalla, pelaamalla, koneella oltiin. Ja mun loppu ilta onki sitten tänäkin iltana päätynyt musiikin kuunteluun ja datamiseen. Pian pitäs lähtä aateleen nukkumaan menoa huomenna on se niin ihana työpäivä. Ei jaksais, vaikka toisaalta se on ihan mukavaa näh työkavereita. Eikä tarvi kestää osaston porukkaa ainakaan osaa niistä ja ohjaajia. Tällänen viikonloppu tännepäin on ollut.

En tiedä mitä ajatella tästä päivästä. Tämäkin päivä on ollu niin tunteita täynnä oleva että itkettää ja naurattaaki. Aamulla ensinnäki se meni ihan jees enenku tuli mun terapeutti ja siellähän me vasta puhuttiinki asioita. Aloin miettimään mitä mä oikeesti haluan? millasten ihmisten kanssa mä oikeesti hlauan olla tekemisissä? haluanko puhuu ns haavakieltä kavereille? Oisinko niiten ystävä jos me ei oltas tavattu osastolla? siin vasta kysymysten piiri. Kieltämättä mie en oikein tiedä osiinko näiten ihmisten kanssa oikeesti tekemisissä jos meil ei ois jtn yhteistä Ei koskaan oltas tavattu tälläsessä ilmapiiris ku osastolla. Vastaus on aika selvä kai jos mä oisin tutustunu näihin ihmisiin siviili elämässä niinkuvois sanoo niin oilisin. Mä luulen et niist ihmisistä ois tullu yhtä rakkaita ku nyt, mutta eritavalla tienkin ku nytten. Anteeks w ja moni muu tuttu joka tätä lukee. Oon miettiny kanssa sitä kun oon alkanu lukeen paljon blogeja. Aika paljon niitä joissa on ongelmia anoreksiaa, bulimiaa, viiltelyy ja jnejne. Onko se mulle hyväks et löydän niitä jotka on samanlaisii ku mie siis ongelmallisii. Antaako ne mulle sen parempaa elämää ku luen miten melkeen sairastuu pahemmin tähän kaikeen. Juu ei mulle ei oo anoreksii
aa, mutta oon ihannoinu sitä. tiedän ei fiksuu. Nimittäin mulla on muutama tuttu on muutama kaveri jotka on anorektikkoja.

Jotan positiivistaki vois tähänki maailmaan kirjottaa. Kävin tänään kampaajalla ja sain uudet hiukset<3 Rakastan nitä taas ku nää on nyt lyhyemmät ja värjätty juurikasvu piiloon. Ja tänään varmistu se että pääsen rovaniemelle pe-la yöksi mun tosi tärkeen ystävän lluo yksin. J: oot ihana ja aivan liian tärkee mulle! Kiitos ku saan tulla sun tykö yöksi.:) Ja nään samalla kaikkii muita ihanii ihmisii ja shoppialleenki ihan vähäsen:D Kotia pääsin sit lomille samalla huomenna on sit töitäki. Ensimmäinen viikko ku mulle lisättiin torstai työpäiväksi. Kivaa ei tarvi enään niin paljoo olla osastolla en ketäis ist souvii. Kotona on niin paljon kivempi olla ku jossain paskassa osastolla. Näkee kavereita ja on vapaampi mennä ai että<3

Sitten tää ilta. Hmmm... noin kello 20:30 meni aivan kivasti, koneella istuen salkareita kattoessa,mesessä ja facebokissa olemalla tietenki:D Kunnes mun kaveri sano et sen kaveri on kuollu sydänkohtaukseen.. ajatelkaa 19 vuotias niin nuori. Ja minähän niin herräkänä ihmsenä aloin itekmään. Kun soiteltiin kyseisen kaverini kanssa hänen menetyksen tunteesta. Tuli niin vahvasti mieleen ne kerrat ku oon meinannu menettää ja menettäny tärkeitä ihmisii ja eläimii mun elämässä. Oon aivan hirvee eläin rakas.:D Elämä on julmaa se on kylmä tosiasia.Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja koska on viiminen kerta ku nähään tai jutellaan.Joten minä olen päätänyt sanoa mulle tärkeille ihmisille täään ja jatkossa aina välillä et ne on mulle ihan hirveen tärkeitä. Ja enkö minä erehtyny sitten sanomaan minun entiselle poikkiselle et välitän siitä. Siitähän se hermostu ja kauvan jouduin sanomaan että kaverina ja että oot sieki musta välittäny et nyt viikon sisälläkö se on muutunu ku sul on uusi heila. Ja eihän siinä ku vastaus tuli et en ollu sille se oikee ja ei kuulemma jaksa mua. Mieki olin jos sen verran tuohuksissa ja sanoin samlla mitalla takasin tiedän ei oikein fiksu teko.. Tämä päätti sitten poistaa mut mesetä ja facebookista.-.-' En ymmärrä no eeipä tarvi siihen kuluttaa enään enerkiaa siihen ihmiseen.
Näillä tunnelmilla nukkumaan ja huomenna töihin.

tiistaisia kuulumisia

Tämä päivä on ollu kaikin puolin ressaava. Töissä ei tahtonu jaksaa olla ja meni sata kertaa hermot ja en tahtonu jaskaa keskittyy mihinkään ja ärsytti koko elämä. No ei nyt ihan koko päivä menny töissäkään täysin harakoille oli siel hyviiki hetkii. Mä luulen et osaks mua ahisti ku tieän et ketään mun tutuista ei oo siellä.. Toisin sanoen oon lähes yksin koo päivän... Eikä sitö varmaan helpottanut se että joiduin tänään palamaan tänne osastolle. Täällä alusta alkaen alko ahistaan. Ei menny kauvan niin meijän pienimmät alko tappeleen ja sen jälkeeen mieliala on vaa laskenu ko lehmän häntä alas päin. Satuttaa,mietityttää ja ahistaa moniki asia. En tiedä mie haluisin niin vaan saaha selville mitä mun ja e:n välillä on tai mitä se oli?. Nykyään se on ihan ku oisin sille ilmaa ku juttelen sille tai yritän jutella paremminkin. Vaikka viellä 1kk reilu sitten "vanno" rakkauttaan mua kohtaan. Ja nyt on selitetty blogeissa ja facebookista kuinka se on tehny sen poikaystävän kanssa asiosita ja mulle sano et ne ei oo enään yhdessä. Tiedän mun ei ois _ikinä_ pitäny luottaa ihmiseen jota en oo koskaan nähny livenä. Mun yks virhe on se, että luotan sokeasti ihmiseen ja sitten jälkeen päin mun sydämmeen sattuu ku se petettään ja sit kaikki onki valmista. Mulla ei oo kuukauteen tehny näin paljon mieli sortuu viitelyyn ku nyt. Äh ku ajatelenki sitä et voisin taas terällä vetää auki käden niin olo tuntuu jotenki erinlaiselta. Mutta en minä voi tehdä kesä on tulossa ja mun kädet on jo tarpeeks ärsyttävän näköset. Haluun pitää lyhythiasii ja kaiken lisäksi oon luvannut itelleni,sukulaisille,ystäville ja osastolle, että se viilto oli viiminen jonka tein okei kaveri teki hiihtolomalla. Ääh ei tätä ahistuksen ja pahan olon määrää itkettää. Enkä oikein tiiä miksi? Kai mul on liikaa vaan ressi pääl mun ihmisunhteista.. Pelkän ja kuvittelen ja näänasioita mitä ei oikeesti oo olemassakaan. MIks on niin vaikee joskus vaan sanoo itelle et luottaa ja alkaa vaan luottaan ja unohtaa kaiken. Hyväksyy ittensä tälläsenä ku oon ja ystävät sellasena ku ne on, ja että ne rakastaa mua tälläsenä ku oon. Jospa sitä koht ähtäis tän perseen tästä sänkyltä ja lähtis tuonne ulos huutaan ja puhuun puhelimessa siel saa puhuu ihan mitä vaan ja ei tarvi ajatella siit että hoitsut kuulee.

Tämän tauvon aika ei ooo oikein sattunut mitään ihmeelistä mun elämässä. Mutta olen päätänyt paljon asioita omassa elämässä mitä mä en tee/alan parantaan itteäni. Mä haluun joku päivä kattoo peiliin ja todeta et selvisin. Nähdä sen tytön mikä olin silloin 3 vuotta sitten ku tää masennus ja kaikki muu alko.
Muuta nyt vähän ilosempiin aiheisiin. nimittäin pääsiäislomaaan.:)Pääsiainennkin on mennyt kotona ollessa,koneella, baareissa juoksemalla ja autolla ajamalla. Meijän autoa ei oo paljon näkyny pihalla päivisin, kun oon ollu sillä liikeillä. Ajelin eilen kemiinki yksin ja siitä ei meinannu tulla mitään. Ajelin harhaan vissiin ainaki kerran. Mutta hengissä selvisin sinnekkin. Kemiin ajelin nimittäin senkin takii et oli viimeinen lomapäivä/ilta. Ja baariinhan me lähettiin. Oikeastaan enenku mentiin baariin oltiin ajelemaassa mun kaverin kaverin kyydissä ympäri kemii. :) Me jäätiin sit ilonan kohalla pois ja Lähettiin kattomaan mitäs ilonasa tapahtuu. Siel oli joku ihmeen sinkujen ilta.. no kieltämättä mentiin sinne sen takii kattomaaan jos sielt vaikka löytys joku kiva poika/nainen. Noh eihän siel jaksanu kauvaa pyörii. Kyllä siel tais mennä joku 2h Ilona on vaan musta niin paska paikka, että ei siel jaksa olla. Ja se tanssilattia aivan liian pieni en tykkää yhtään, ku tykkään ite tanssia kunnol baarissa(vaikka en voi väittää et osasin mitenkään hyvin). Noh ei siin mitään taas sama porukka hake meijät viellä ajelemaan pitkin kemiijoskus 2 aikaan amuyöstä. Löytiin sit meijän kaikkien päät yhteen ja keksittiin lähtä hakeen mun kotoa 25km päästä alkoholii. No eihän siin takasin mun kotoo kilpaa ajaeleessa jonku hyypiön perässä 200. Oli muuten pelotttavaa ku en ollu tottunu mut ihan hiton hauskaa!:) Koko porukka oli niin mahtva et vannottiin ennen ku meijän kuski vei minut ja kaverini mun kaverin kämpille et tehdään se uusiks pian.
No viel lopuksi tähän iltaaan... Tää ilta on ollu aika masentava ja ärsyttävä omat mielialalt hypelly ku viimistä päivää ja kavereiten kaa riidelly mut nyt se on ohi ja kaikilla on hyvä mieli (ainakai toivottavasti). Kelloki tikittää sellasta vauhtii et vois alka valuun tonne nukkumaan hyvää yötä!

Aloitus :)

Vihdoin ja viimein sain alotettuu kirjottaan tännekin.  Eihän tässä oo venyny ku 3kk ku olen meittinyt asioita tämän aloittamiseen.Tämän blogin alottamisen aiheena on muutamaki syy: se että pystyn seuraamaan omaa elämää kirjotusten kautta edistymistäni ja että saan purkaa tänne tuntemuksiani niin masennuken laihduttamisen ja itsensä löytämisen, kuin niihin liityvistä ongelmista.

Voisin ihan muutamlla sanalla kirjottaa tänne jotain itsestäni:

Elikkäs oon 19 vuotias nuori naisen alku. Taistellut kohta 3 vuotta masennuksen, itsensälöytämisen, itsetuhoisuuden kanssa. Laihduttaminenki on kuulunut mun elämään melkeen pienestä lapsesta alkaen kenties koululiusaamisen ja huonen itsetunnon takia. Mutta nytten laihdutaminen on mun elämässä enemän kuin pitkään aikaan. Älkää säihkähtäkö. Tästä ei tuu ihan ainostaan angsti blogi vaan kirjottelen tänne postausta myös harrastuksistani joihin kuulu musiikki, käsityöt ja valokuvaaminen<3:)