Mieteitä osastolta laähdöstä sinne palaamisesta ja ihmissuhteista.

En tiedä tämä päivä on tuonu mulle mietittävää vain lisää. Riitelin sunnuntaina 2 osastokaverin kanssa tosi pahasti. Sain tosi ison raivokohtauksen ja mustasukkasuus kohtaukset,että oksat pois.  Haukuin yhden niistä niin lyttyyn ku vaan ihminen voi katokkaas, kun tiesin mikä sitä loukkaa kaikista eniten en viitti täällä siitä sen enempää kirjotella. No minähän sitten ilmotin,että lähden kotiin ja aloin pakkaamaan tavaroita. Äiti tuli sitten minut hakemaan, kun pomo oli sanonut, että ei tuota peliä voida kattoa enempää. Kotona laitoin aika piakkoin nukkumaan olihan mulla sentään työpäivä seuraava.


Eilen sitten soitti mun omahoitaja,että tänään ois palaveri kymmeneltä ja siellä juteltiin minun mielialavaihteluista ja jatkosta. Tulikin ilmi,että voin jatkaa osastolla sinne toukokuunloppuun mihin minulla on maksusitomus. Sovittiin kuitenkin,että  mulla on viikko aikaa meittiä oonko valmis sopeutuun sääntöihin ja semmosta. Tänään olen sitten meittiny sitäkin pääni puhki,että mitä tekisin. Toisaalta voisi olla parempi palata takasin saisin ainakin tukee näihin mun itsetuhoajatuksiin ja ihmissuhteisiin. Terapia ja työtmatkatkin olisi helpompi  järjestää, mutta en tiedä. Toisaalta minun olisi aika oppia elämään omaa elämään ilman osastoa ja aikuistua mutta niin.

Kävin minä  myös tänään minun paikkakuntani tyttöjen talolla tapaamassa yhtä entistä osastokaveria ja vetäjää.Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kyseistä kaveria. Siellä vaan tehtiin palapeliä syötiin,  kuuneltiin musikkia ja juteltiin. Oli ihana tapahtuma tälle illalla pääsipä vähäksi ajaksi johonkin käymään. Sitten kävin kauppakeskuksessa ostamassa itelle uuden hajuveden<3minun heikkous. Escada taj sunset. Ihana tuoksu.

En jaksanut ite ottaa kuva niin googlasin netistä :D anteeksi laiskuuteni.


Millaset fiilikset sitten minulla nytten on? En tiedä ajatukset pyörii päässä ja viiltely pyörii päässä, mutta ehkä mie oon tarpeeksi vahva vastustamaan houkutusta. Muuten ihan okei fiilis. Vähän helpotti kun osastolta soitettiin ja sain purkaa taas sunnuntain ja tämän päivän mietteitä ja paineita. Eiköhän tämä tästä vielä hyväksi muutu minunkin elämä.