Kirjotin eilen jännitäväni tämän päivän töihin menoa. No aamulla kumminkin pääsin sinne asti. Vaikka uskokaa mun teki niin mieli aamulla jäähä nukkumaan ku äiti tuli raakkumaan tohon ovelle et "nyt ylös". En ollut taaskaaan heränyt kellon sointiin. Aamulla ei ollu khyl yhtään helppoo menna töihin. Ahisti ja jännitin niin paljon että tuntu siltä kun tukehtus siihen tunteeseen. Onneks se helpotti ku näki työkaverit ja j:n. Eise näyttäny olevan mulla edes pahasti vihanen, Kun ensimmäinen lause oli vaan se että: "et sitten viittiny vastata viestiin". Hetken tunsin helpotusta oli ihana nähdä j taas töissä meidän muiden kanssa. Mutta sitä olee ei kauvaa kestäny kun mun piti alkaa tekeen ruusuja. Istuin siis hieman sivummalla ku normaalisti. Siitähän se vasta alamäki alkoki. Kun huomasin,että kukaan ei enään ees ota huomioon mua. Kaikki vaan jutteli toistensa kanssa. Ei ollu helppo kattoo sitä ku päässä vaan pyöri ajatus noi ei enäään haluu sua niiten porukkan jäät yksin. Mun pahin pelko on esim nyt toisssä jäähä yksin. Jiten päätin lähtä hetkeksi pukuhuoneeseen rauhottumaan ku kyyneleet alko valuun pitkin poskia. Se taas johti tänään siihen että mun teki niin mieli viiltää. Kun mä istuin lattialle kyneleet valuen vielä ennemän ja hokien itelle että viiltely ei kannata ja et minä oon luvannu kaikille lopettaa sen,.Ja se mikä oli siinä se kaikista hyvin kohta oli se, että muistutin iteeni että,olen ollu jo 1,5kk viiltämättä. Hävetti ja olin vihanen itelle miksi on joskus niin vaikee pitää tunteen aisoissa työpaikalla? Ja se että kun en pysty pitään työasioita ja hernkilökohtasta elämää erillä ja muita ongelmii. Yksi sana kuvaa mua tällähetkellä olen ihan tajuttoman heikko. Uskalluihan minä sitten loppu päivästä kysymään/juttelemaa j että onko se vihanen mulle että ku oot niin etäisen olonen. Selvyys tuli olin taas kuvitellut omassa päässä kaiken mikä ei ees ollu totta. Sovittiihan me sitten sekin että kukaan ei oo nyt toisille vihasii, porukassa ollaan ja ketään ei jätetä yksin jos joku haluu olla yksin niin sitten annetaan rauha sille olla itekseen. Silti mua jännittää huominen miten mä selviin toisesta päivästä varsinki jos siitä tulee noin epämielyttävä. Tää päivä ei oo toellakaan ollut mun päivä. Piti tänään alkaa laihikselle oikeesti vetää minimiin ruuat, mutta enköhän minä taas syöny ku pikkuporsas-.- ei näin. Ja nyt sen kunniaksi itkettää ja on niin täynnä olova olo et huh huh. Mutta positiivinen asenne huomenna lähen taas pariks yöks pois kotoa. Osastolle siellä syöminen on säänöllisempää ja makeaa ei oo joka paikassa ja on helpompi viel jättää ruokailuja väliin:). Aatelin tänään käydä lenkillä mutta sekin jäi. Kertokaa mulle miten helvetissä saan liikunan osaks mun jokapäivästä elämää.? Joitain positiivista tästä päivästä. Ainoo asia on se,että mie selvisin viiltelyn halusta. Se on mulle iso asia etteenpäin tässä mun parantumisessa. Haaveilen, joka päivä siitä päivästä ku mie voin oikeesti sanoo että, hirveetä oli mutta selvisimpä siitäki hengissä entistä vahvempana. Tiedän että joku päivä se on kohalla ehkä ens syksynä? ehkä vuoden päästä ehkä kahden? kuka tietää? Mutta nyt oon ottanut tavotteeks lopettaa kokonaan viiltelyn silleen et ei enään edes tekis mieli tehä ku on paha olo henkisesti. Myös ton työssä olemisen pakon. Oon huomannu,että en lähde enään niin helposti karkuun sitä ahistusta työpaikalla kun mun on _pakko_ olla siellä.t Opin sietämään niitä tilanteita ja miettimään mitä teen töissä kun semmonen olo tulee et nyt riittää tää taistelu et periksi annan ja miksikäs ei muussakin elämän tilanteissa. Jutteleminen on mulle viellä hankalaa. Mun on tosi hankala mennä sanomaan ihnisille et haluisin jutella, että nyt ahistaa tai jotain muuta vastaavaa. Vaikka taas tiedän että, se helpottaa mun oloa ja myös se et se olis taas yksi askel eteenpäin. Viellä on matkaa vaikka kuinka paljon sinne pääte pisteeseen mutta, sinne oon päättäny päästä ja sinnehän mie pääsen! Näissä tunnelmissa voisin alkaa pakkaamaan ja suunittelemaan nukkumaan menoa.

Olen tässä tämän päivän meittinyt oman elämän kulkua. Sitä miten voi tuntee menettäneensä ystävän kun tämä lähtee toiselle paikkakunnalle asumaan. Vaikka todelisuus on se etten minä häntä menetä. Laihduttamista ja kohta mennyttä viiikonloppua. Olin nimittäin yhden yön poissa kotoa olin näkemässä mun ystävii. Lauantaina oli ihana päivä. Näin nimittäin mun tosi hyvää ystävää,joka oli tullu hakeen loput tavarat keminmaasta. Sitä ilon määrää ei oi sanoin kuvitella ku sain sen halaukseen. Jäähyväiset oliki sit surullisemmat. T halasi minua ja alkoi samantien melkeen itkeen ku se sano että "tää tuntuu niin lopulliselta miten hän osaa elää ilman meitä" ja kaikkee. Olihan siinä itelläki kyyneleet silmissä. Mutta tiedän, että me tullaan viellä näkemään monta kertaa tuonki jälkeen, Oli kiva yllätys ku tulin kotia niin mun täti oli koiriensa kanssa käymässä, että mieliala nousi heti ku se tuli mun jalkoihin kiinni. :) Tähän päivään tämä päivä on ollut sitten erinlainen hieman masentava. Heräsin tänään vähän ennen yhtä,ku äiti tuli herättään minut ylös. Nousin oikeastaan ylös vasta, kun mummo ja pappa tuli käymään. Ainoo asia mitä oon tänään saano tehtyy on ollu ruoka ja sallaatti.Saanu sovittuu tänään w:n kanssa että hän tulee mun luo to-pe väliseksi yöksi. Muuten olen vaan istunu koneella tai nukkunu. pitäs alkaa viellä vähän siivoamaan ennenku alkaa nukkumaan. On nimittäin huomenna taas aikanen herätys, kun 9:ksi töihin. Sekin jännittää ihan kamalasti. Nimittäin oon riidelly yhen mun työkaverin kanssa ja se on huomenna töissä. Enkä oikein tiiä miten reakoida ja olla mutta eiköhän se siitä sitten. Mun muut työkaverit sano, että ole vaan sillee että ihanku ei oisi mitään tapahtunu. Saapi nähä mitä huomisesta tulee....

viikonlopun kuulumisii:)

Viikonloppu tuli ja meni taas.-.-' Tähän viikonloppuun on mahtunu vähän erinlaista tekemistä. Olin nimittäin perjantai/lauvantia välisin yön rovaniemellä minun yhen hyvän ystävän luona. Olin siis perjantaina rovaniemellä 3 jäljistä ja minun j mussukka oli mua vastassa. Oli ihanaa nähdä sua. Perjantai päivä ja alku ilta meni siihen et kiereltiin pitkin rovaniemen keskustaa. Suurimman osan ajasta pivästä olin kekustassa mun toisen ystäväni kanssa. Shoppailtiin, syötiin, naurettiin ja juteltiin asioista. Ennenku lähdin j kanssa sen tykö. Kiereltiin viel j poikaystvän kanssa keskustassa. Ilta j kanssa meni värkäten j pikkuveljen kanssa, kattomalla telkkuu ja kävelemällä nesteelle hakemaan vähän "saunajuomista". Käytiin viel illan pätteeksi saunassa ja oli meillä mukavaa. Yö oli sit vähän erinlainen ei meinattu saaha nukkumaan j pikkuveljee. Hirvee huuto että hällä ei oo hänen unileluu mukana. Minä nukahin aika äkkiä, mutta heräilin monta kertaa yöllä siihen ku j pyöri tai makkoili melkeen mussa kii tai muuta vastaavaa. Aamulla herätättyämme joutiin kahvit oltiin konella ja siivottiin j huone. Laittautuminen jäi hieman viime tinkaan ku en meinannu millään jaksaa suihkuun, siivoamisen ja syömisen jälkeen. Lähdettiin sitten puol kahden aikaa keskustaan. Minun piti nähdä vielä ennen lähtöä uudestaa n ja pitkästä aikaa w, mutta n tuli kipeeksi. Sooitin w että, koska se pääisisi tulemaan keskustaan ja että voitasko mennä kattoon titanic ja hän lupasi. Olin viellä j kanssa keskustassa kun w soitti mulle että hänellä on taas npussu kuume eikä pääse nyt tulemaan. Mitkähän pahan olon mä siitä sain. Melkeen olin varma että, w kusettaa mua. Muutaman minuutin kuluttua hermostuin sille ja sanoin että ei tarvi enään soitella. Lähdin sitten äkkiä j ja sen poikaystävän kanssa rautsikalle vartin yli neljän junaan. Nukuin melkeen koko juna matkan väsytti niin paljon. Jatkoin vielä hetken bussilla matkaa.:) Äitini oli vastassa kauppaan hakeen sipsiä ja kermaviilii sitte kotia herkutteleen. Loppu ilta meniki konella istuan ja mussuttamalla sipsiä. :)
Tämä päivä on ollu jotenkin väsyttävä. Nukuin melkeen 12 aamupäivää. Päädyin siivoamaan omaa huonetta vähän parempaan kuntoon ku t soitti minulle, että voisi tulla käymään. Päivä meniki sitten koneella istuen ja t kanssa juttelemalla, pelaamalla, koneella oltiin. Ja mun loppu ilta onki sitten tänäkin iltana päätynyt musiikin kuunteluun ja datamiseen. Pian pitäs lähtä aateleen nukkumaan menoa huomenna on se niin ihana työpäivä. Ei jaksais, vaikka toisaalta se on ihan mukavaa näh työkavereita. Eikä tarvi kestää osaston porukkaa ainakaan osaa niistä ja ohjaajia. Tällänen viikonloppu tännepäin on ollut.

En tiedä mitä ajatella tästä päivästä. Tämäkin päivä on ollu niin tunteita täynnä oleva että itkettää ja naurattaaki. Aamulla ensinnäki se meni ihan jees enenku tuli mun terapeutti ja siellähän me vasta puhuttiinki asioita. Aloin miettimään mitä mä oikeesti haluan? millasten ihmisten kanssa mä oikeesti hlauan olla tekemisissä? haluanko puhuu ns haavakieltä kavereille? Oisinko niiten ystävä jos me ei oltas tavattu osastolla? siin vasta kysymysten piiri. Kieltämättä mie en oikein tiedä osiinko näiten ihmisten kanssa oikeesti tekemisissä jos meil ei ois jtn yhteistä Ei koskaan oltas tavattu tälläsessä ilmapiiris ku osastolla. Vastaus on aika selvä kai jos mä oisin tutustunu näihin ihmisiin siviili elämässä niinkuvois sanoo niin oilisin. Mä luulen et niist ihmisistä ois tullu yhtä rakkaita ku nyt, mutta eritavalla tienkin ku nytten. Anteeks w ja moni muu tuttu joka tätä lukee. Oon miettiny kanssa sitä kun oon alkanu lukeen paljon blogeja. Aika paljon niitä joissa on ongelmia anoreksiaa, bulimiaa, viiltelyy ja jnejne. Onko se mulle hyväks et löydän niitä jotka on samanlaisii ku mie siis ongelmallisii. Antaako ne mulle sen parempaa elämää ku luen miten melkeen sairastuu pahemmin tähän kaikeen. Juu ei mulle ei oo anoreksii
aa, mutta oon ihannoinu sitä. tiedän ei fiksuu. Nimittäin mulla on muutama tuttu on muutama kaveri jotka on anorektikkoja.

Jotan positiivistaki vois tähänki maailmaan kirjottaa. Kävin tänään kampaajalla ja sain uudet hiukset<3 Rakastan nitä taas ku nää on nyt lyhyemmät ja värjätty juurikasvu piiloon. Ja tänään varmistu se että pääsen rovaniemelle pe-la yöksi mun tosi tärkeen ystävän lluo yksin. J: oot ihana ja aivan liian tärkee mulle! Kiitos ku saan tulla sun tykö yöksi.:) Ja nään samalla kaikkii muita ihanii ihmisii ja shoppialleenki ihan vähäsen:D Kotia pääsin sit lomille samalla huomenna on sit töitäki. Ensimmäinen viikko ku mulle lisättiin torstai työpäiväksi. Kivaa ei tarvi enään niin paljoo olla osastolla en ketäis ist souvii. Kotona on niin paljon kivempi olla ku jossain paskassa osastolla. Näkee kavereita ja on vapaampi mennä ai että<3

Sitten tää ilta. Hmmm... noin kello 20:30 meni aivan kivasti, koneella istuen salkareita kattoessa,mesessä ja facebokissa olemalla tietenki:D Kunnes mun kaveri sano et sen kaveri on kuollu sydänkohtaukseen.. ajatelkaa 19 vuotias niin nuori. Ja minähän niin herräkänä ihmsenä aloin itekmään. Kun soiteltiin kyseisen kaverini kanssa hänen menetyksen tunteesta. Tuli niin vahvasti mieleen ne kerrat ku oon meinannu menettää ja menettäny tärkeitä ihmisii ja eläimii mun elämässä. Oon aivan hirvee eläin rakas.:D Elämä on julmaa se on kylmä tosiasia.Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja koska on viiminen kerta ku nähään tai jutellaan.Joten minä olen päätänyt sanoa mulle tärkeille ihmisille täään ja jatkossa aina välillä et ne on mulle ihan hirveen tärkeitä. Ja enkö minä erehtyny sitten sanomaan minun entiselle poikkiselle et välitän siitä. Siitähän se hermostu ja kauvan jouduin sanomaan että kaverina ja että oot sieki musta välittäny et nyt viikon sisälläkö se on muutunu ku sul on uusi heila. Ja eihän siinä ku vastaus tuli et en ollu sille se oikee ja ei kuulemma jaksa mua. Mieki olin jos sen verran tuohuksissa ja sanoin samlla mitalla takasin tiedän ei oikein fiksu teko.. Tämä päätti sitten poistaa mut mesetä ja facebookista.-.-' En ymmärrä no eeipä tarvi siihen kuluttaa enään enerkiaa siihen ihmiseen.
Näillä tunnelmilla nukkumaan ja huomenna töihin.

tiistaisia kuulumisia

Tämä päivä on ollu kaikin puolin ressaava. Töissä ei tahtonu jaksaa olla ja meni sata kertaa hermot ja en tahtonu jaskaa keskittyy mihinkään ja ärsytti koko elämä. No ei nyt ihan koko päivä menny töissäkään täysin harakoille oli siel hyviiki hetkii. Mä luulen et osaks mua ahisti ku tieän et ketään mun tutuista ei oo siellä.. Toisin sanoen oon lähes yksin koo päivän... Eikä sitö varmaan helpottanut se että joiduin tänään palamaan tänne osastolle. Täällä alusta alkaen alko ahistaan. Ei menny kauvan niin meijän pienimmät alko tappeleen ja sen jälkeeen mieliala on vaa laskenu ko lehmän häntä alas päin. Satuttaa,mietityttää ja ahistaa moniki asia. En tiedä mie haluisin niin vaan saaha selville mitä mun ja e:n välillä on tai mitä se oli?. Nykyään se on ihan ku oisin sille ilmaa ku juttelen sille tai yritän jutella paremminkin. Vaikka viellä 1kk reilu sitten "vanno" rakkauttaan mua kohtaan. Ja nyt on selitetty blogeissa ja facebookista kuinka se on tehny sen poikaystävän kanssa asiosita ja mulle sano et ne ei oo enään yhdessä. Tiedän mun ei ois _ikinä_ pitäny luottaa ihmiseen jota en oo koskaan nähny livenä. Mun yks virhe on se, että luotan sokeasti ihmiseen ja sitten jälkeen päin mun sydämmeen sattuu ku se petettään ja sit kaikki onki valmista. Mulla ei oo kuukauteen tehny näin paljon mieli sortuu viitelyyn ku nyt. Äh ku ajatelenki sitä et voisin taas terällä vetää auki käden niin olo tuntuu jotenki erinlaiselta. Mutta en minä voi tehdä kesä on tulossa ja mun kädet on jo tarpeeks ärsyttävän näköset. Haluun pitää lyhythiasii ja kaiken lisäksi oon luvannut itelleni,sukulaisille,ystäville ja osastolle, että se viilto oli viiminen jonka tein okei kaveri teki hiihtolomalla. Ääh ei tätä ahistuksen ja pahan olon määrää itkettää. Enkä oikein tiiä miksi? Kai mul on liikaa vaan ressi pääl mun ihmisunhteista.. Pelkän ja kuvittelen ja näänasioita mitä ei oikeesti oo olemassakaan. MIks on niin vaikee joskus vaan sanoo itelle et luottaa ja alkaa vaan luottaan ja unohtaa kaiken. Hyväksyy ittensä tälläsenä ku oon ja ystävät sellasena ku ne on, ja että ne rakastaa mua tälläsenä ku oon. Jospa sitä koht ähtäis tän perseen tästä sänkyltä ja lähtis tuonne ulos huutaan ja puhuun puhelimessa siel saa puhuu ihan mitä vaan ja ei tarvi ajatella siit että hoitsut kuulee.

Tämän tauvon aika ei ooo oikein sattunut mitään ihmeelistä mun elämässä. Mutta olen päätänyt paljon asioita omassa elämässä mitä mä en tee/alan parantaan itteäni. Mä haluun joku päivä kattoo peiliin ja todeta et selvisin. Nähdä sen tytön mikä olin silloin 3 vuotta sitten ku tää masennus ja kaikki muu alko.
Muuta nyt vähän ilosempiin aiheisiin. nimittäin pääsiäislomaaan.:)Pääsiainennkin on mennyt kotona ollessa,koneella, baareissa juoksemalla ja autolla ajamalla. Meijän autoa ei oo paljon näkyny pihalla päivisin, kun oon ollu sillä liikeillä. Ajelin eilen kemiinki yksin ja siitä ei meinannu tulla mitään. Ajelin harhaan vissiin ainaki kerran. Mutta hengissä selvisin sinnekkin. Kemiin ajelin nimittäin senkin takii et oli viimeinen lomapäivä/ilta. Ja baariinhan me lähettiin. Oikeastaan enenku mentiin baariin oltiin ajelemaassa mun kaverin kaverin kyydissä ympäri kemii. :) Me jäätiin sit ilonan kohalla pois ja Lähettiin kattomaan mitäs ilonasa tapahtuu. Siel oli joku ihmeen sinkujen ilta.. no kieltämättä mentiin sinne sen takii kattomaaan jos sielt vaikka löytys joku kiva poika/nainen. Noh eihän siel jaksanu kauvaa pyörii. Kyllä siel tais mennä joku 2h Ilona on vaan musta niin paska paikka, että ei siel jaksa olla. Ja se tanssilattia aivan liian pieni en tykkää yhtään, ku tykkään ite tanssia kunnol baarissa(vaikka en voi väittää et osasin mitenkään hyvin). Noh ei siin mitään taas sama porukka hake meijät viellä ajelemaan pitkin kemiijoskus 2 aikaan amuyöstä. Löytiin sit meijän kaikkien päät yhteen ja keksittiin lähtä hakeen mun kotoa 25km päästä alkoholii. No eihän siin takasin mun kotoo kilpaa ajaeleessa jonku hyypiön perässä 200. Oli muuten pelotttavaa ku en ollu tottunu mut ihan hiton hauskaa!:) Koko porukka oli niin mahtva et vannottiin ennen ku meijän kuski vei minut ja kaverini mun kaverin kämpille et tehdään se uusiks pian.
No viel lopuksi tähän iltaaan... Tää ilta on ollu aika masentava ja ärsyttävä omat mielialalt hypelly ku viimistä päivää ja kavereiten kaa riidelly mut nyt se on ohi ja kaikilla on hyvä mieli (ainakai toivottavasti). Kelloki tikittää sellasta vauhtii et vois alka valuun tonne nukkumaan hyvää yötä!