Oma elämän tilanne positiivisin ja negatiivisin silmin

Mun elämä on kyllä välissä sellasta vuoristorataa mun mielen kanssa,että en aina itekkään pysy perässä.  On sattunut muutama hyvä asia, mutta eikös sitten tule niitä huonojaki puolia esiin jossain vaiheessa?  Toisaalta mie olen  jollain tavalla tyytyväinenkin omaan elämään siis mun parantumisen kannalta,mutta muusta ei puhutakkaan esim: ihmissuhteet mun heikoin osa alue.

Mun elämä on menossa parempaan suuntaan. Hyvinä hetkinä pystyn melkeen itkemään ilosta, kun mietin mitä kaikkee mä oon saavuttanut viimisen vuoden aikana vähän reilu. Taas vastapainoksi  huonoina hetkinä  itketään ja purataan pahaa oloo lähemmälle ihmiselle tai tänne blogiin. Tosi huonoina hetkinä mun menneisyys luikertelee mun mieleen ja yrittää myrkyttää mun tervettä ajattelu tapaa. 

Eilen mie onnistuin tahtomattani suututtamana mun parhaat ystävät täältä ylitorniolta. Meijän elämätki on vaan niin erinaliset ja taas jollain tasolla niin samanlaiset ei meistä kukaan ole varmaan täysin tasapainossa omien asioiden kanssa. Sitten vielä minä tuun siihen joka ei voi sitten osata luottaa ihmisiin on mustasukkanen ja vainoharhainenkin välissä. Kuvittelen asioita mitä eiedes ole olemassa meidän kaverisuhteissa. Hyvä esimerkki oli eilisestä päivästä joka jatku tähän päivään. Tulin eilen myöhemmin opistolle joskus 4 ja tytöt sattu tulemaan vastaan, kun kävelin viemään tavarat. No tytöt ei pyytäny minua matkaan ollenkaan ja siitäköhän minä otin nokkiini. Laitoin  viestii vissiin  5 ainakin josta osa oli sitä että "miksi ette haluu olla munkaa? miksi te ette pyytäny mua matkaan. Ja kaiken lisäksi laitoin sitten yhden meidän kaverin soittamaan,että koska ne tulee takasin. No eiköhän ne ollu vetäny herneet nenään,kun tulivat opistolle. Kuulemman minä loukkasin nitaa niin pahasti,että se piti mulle kokoillan mykkäkouluu ja tämän päivän. Kyllähän sen ymmärtää,että ku tytötki on sanonu sen sata tuhatta kertaa,että missä me olemme niin sinne sieki saat tulla. Mie en vaan pysty joku estää mua tuolla mun korvien välissä. Tiedän mun ei pitäs kuunella sitä minää,vaan antaa olla ja mennä... mutta helpompin sanottu kun tehty. Nyt on sitten paha olla kun onnistuin taas olemalla minä luokkaamaan ihmisiä vielä mulle tärkeimpiä   ihmisiä.  Siinä on yks kasvun paikka kesälle ja ensi vuodelle,kun jatkan kouluu. : )


 Noniin jotta tämäkin potsaus ei menisi niin negatiiviselle tasolle niin  kirjottelen positiivisistakin ajatuksista ja kokemuksista nytten viimeisen vaikka viiden kuukauden aijasta. Tämä onkin vaikeampaa kirjottaa positiivisista ajatuksista verranttuna negatiivisiin. Hmm..

Tosiaan viime viikolla minulla oli koulussa palaveri tarkemmin viime torstaina. Siellä juteltiin mun koulun käynnistä, mihin minun pitäisi harjoitella tulevan vuoden aikana ja siitä miksi minun on vaikee nousta ylös. Todettiin sitten,että samat  onkelmat on jatkunut jo pidemmän aikaan. Nuosemisen suhteen vaikuttaa mun voimakans mielialatasaaja lääkityksesta. Koulua sain jatkaa ensi syksynä,että minä olen helpottunut on ees joku paikka mitä tehä ensi syksynä, enenkuin haen ammatilliseen koulutukseen.

Toinen semmoinen aika ihana tapahtuma perjantaina minulla oli palaveri  sovittiin sielä,että saan vähentää lääkitystö kesän aikana yhteensä 50mg, Asunto asia lähti silleen menemään,että äidillä ja mulla on perjaintaina palaveri sosiaalitoimistoon näistä raha asioista. Kelalta sain sen verran tietää,että vaikka minulla tulee kuntoutusraha opiskelunaikana niin saan yleisen asumistuen. Nytten oon sitten oikeesta vapaa terapioista ja osastolla olemisesta. Ei oo enään pakko käymisii tai treffata silleen säänöllisesti. Saan käydä sielä  sillonku huvittaa ja porukkaa on sielä. Mutta varsinainen hoito suhde katkes nytten:)

Nytten kun opettelee näkemään asioissa positiivisia puolia ja omasta elämästä positiivisia asioita. Niin kevenee olo edes vähäsen. Painaahan riidat tietenkin mieltä ja ne negätiiviset ajatukset on aika voimakkaita kun ne tulee, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.  Näillä  ajatuksille kohti parempaa huomista ja nukkumaan : )

Angstausta luvassa.

Voisin tähän alkuun sanoa edellisestä potsauksesta. Sen verran,että en luulut että yhdestä insuliinipiikista henki lähtee. Muistaakseni minäkin sanoin,että tiedän että insuliini koulemaan tarvii paljon ennemän. Sen takia miksi mie pistin itseeni insuliiniä oli että mulla tajunta harmaantuu ja pystysin tekemään jotain oikeesti lopullista junan alle jäämistä yms? okei nyt meni rajuksi.

Kävin eilen osastolla juttelemassa ja kattomassa vanhoja ohjaajia. En khyl yhtään kaipaa sinne, vaikka on minulla onkin ikävä meijän ohjaajia. Jotenki se on vain niin mukavaa nyt käydä osastolla sillämallilla näyttämässä kuinka paljon mie oon muutunut ja aikuistunut (vaikka sitä ei kyllä aina huomaa). Muutama biisi singstraaria ja juttelua omahoitaja ja osaston pomon kanssa. Sitten olikin tulo ylitorniolle. :)

En tiedä mikä mussa on. Kaikki pitäs olla hyvin ja silti mie oon muutamat päivät ollu ilosii hetki ja sitten kun oon saanut tietäää että mie en oo ainoa se sattuu. Siis selitän. Tänään näin yhtä mun ylitornion kaveria ja hän sano mulle,että hänellä on minulle pieni yllätys. Miehän olin ihan innoissaan joku muistaa muutenkin kun joulu-syde ja ystävänpäivä lahjat. No sitten hän ilmoitti,että koko porukalle se on tehnyt.. tuli heti sellanen olo että mmm mä en oo koskaan se ainoo. Ääh mie oon ihan vitun itsekäs ihminen. Eikä tätä tilannetta helpota.että menetin parhaan ystävän vappuna ja sitten vielä oon yhden nettikaverin kanssa "riidoissa". En ees tiedä mitä selitän mua niin vituttaa ja itkettää. Ku ei nuitakaan mun toisii kavereita ei näytä niinku vittuakaan kiinostavan se että mieki haluisin olla niiten kanssa. tao sitten mä vaan taas kuvittelen, kun on muuten niin paha olla. Mie haluun huomiota ja oon  tänään ihmeen hellyyden kipeä. Koulu päivä oli niin raskas, kun piti kuunella toisia kehtitysvammasia joka helvetin minutti ne oli äänessä taino yksin. Se on jotenki raskasta kun kokoajan joku on äänessä ja kysylee kaikkea. Vähän koko luokkaa otti päähän ja meijän ohjaajii. Tämän päivän paras asia oli ehkä se että oli käsitöitä rakastan käsitöitä. :D 

 Torstaina on koulussa palaveri. Äiti tulee sinne ja sitten  vissin minunu opettaja ja sitten meijän sitten  entinen rehtori. En tiedä sen oikeaa nimikettä. Päätetään siitä jatkanko ens syksynä ja muutenkin käydään mun tehtävistä, koska ne ei ole minun tasosia ja olen kyllä itekki  sanonut mutta ei minua kuunella. Mutta nytten kattomaan peliä. 

Ajatuksiani itsemurhista ja ystäväni sanoista.

Ajattelin ette tänään minä kirjottasin ajasta jolloin mie haluin lopettaa elämän. Mikä johti siihen? mikä yleensä johtaa nuoren tai vanhemman ihmisen  itsemurhaan läheisin itsemurhaan? Miks läheinen ei yleensä huomaa  lapsensa/kaverinsa/ ystävänsä /sukulaisensa hautovan itsemurhaa?  Miksi se on nykyään niin yleistä vaikka sanotaan suomen olevan hyvinvointi valtio? Miksi sie haudot itsemurhaa? Mikä on niin pahaa että sun pitäs tappaa ittesi?  Muilta ihmisiltä tulee kysymyksiä paljon enenmän. En osaa edes ajatella. Mutta mun mielessä monest pyörii se,että miten auttaa ihmisii jotka tuntevat elämän halunsa katoavan tai ovat sairaalassa sen yrittäessä ja joku on mennyt niin sanotusti pieleen  miten niitä voi auttaa?  Miten siitä ajasta voi päästä ylös?    Kysymyksia on paljon mitä sana itsemurha voi ihmisessä herättää. Me kaikki ollaan erinlaisii joitakin se liikuttaa vähemmän ja toisia enemään. Luulen kumminkin,että itsemurha liikuttaa meitä kaikkia jollain tavalla, EHKÄ meitä jotka on kokone sun joku menettäny läheisen sitä kautta/ kokonu haluavansa lopettaa oman elämän,mutta ei ole vaan voinu tai jotka on joutunut sairaalaan yrittäneensä itsemurhaa ja joku tullut auttamaan viime hetkillä.


Niinku sanoin ite olen käynyt sen helvetin läpi. Puhun vaan nytten omasta kokemuksesta. Omista ajatuksista ja miten minä käsitän näiden asioiden olemassa olon. Moni ajatelee mikä johtaa siihen,että joku päättää päivänsä, haaveilee tai sitten kokeilee sen tekemistä onnituneena tai onnistumatta. Omalla kohalla oli arvottumuuden tunne. Ajatukset kaikilla on parempi ku minua ei olisi. Vanhemmilla olisi enenmän rahaa itseilleen, kun niillä ei ois tämmöstä säälittävää lasta joka ei osaa ees koulua käydä ilman masentuneisuutta ja vie heiden suutimman osan rahoista. Paniikkihäiriö ja ihmissuhteiden päättyminen ennekaikkea seurustelu suhteen. Mun syksy meni sekoilessa  lääkeiten väärinkäyttönä satuttamalla itteeni  juomalla ja  insuliinillä värkäämiselle. Musta ei ollu ikinä pokkaa tehä sitä loppuun. Mikä tietenkin tänä päivänä katottuna on hyvä asia,mutta sillon mä tunsin siitäkin pahaa oloa,että en osanu olla hiljaa. Huomion hakeminen ja pahan olon näyttäminen oli kai minun tapa selvitä. Loppujenlopuksi äiti esti mua tekemättä sitä viimistä tekoa,minkä olin suunitellut alusta loppuun. Äiti aavisti,että mulla ei ole kaikki hyvin kun sen insuliini piikki oli hävinnyt. Heii insuliiniin ei kuole tiedän sen, mutta se että menettää jossain vaiheessa tajun todellisuuden ja sitten pystyisi tekemään ihan mitä vain. Mulla oli yksi tosi hyvä nettiystävä joka sai minut jatkamaan joka ikinen huono hetki. Se että näin kuinka paljon mä satutin äitiäni,kun olin tappamassa itteeni. Se määrä mitä äiti itki niin se avas mun silmät ja tajusin tarvitsevani apua. Keskusteltiin tässä j:n kanssa yksi päivä tästä asiasta,nytten parantuneena lähes kokonaan. Nyt puhukoon hän omat ajatukset tähän kohtaan.  "Niin siis musta tuntu sillon, jotenkin välillä turhalta... mutta silti siun sivulauseissa kävi ilmi se että siulla on paha olla ja että halusit jonkun kelle kertooo kaikeen ja huutaaa... niin en ottanu niitä henkilökohtasesti... ja sitten jotenkin mulle tullu tarve auttaa sinnuuu ja saaha siut jatkamaan, koska välittäny susta aina ja oli ihana sillo ku olit ulkomailal miten pirtee sillon olit niin tuli olo että ei kaikki oo turhaa eikä mulla oo käyny mielessä että siut hylkäisin tai mitään vaikka välillä sulle pitää takasin huutaa että jumalauta pösilö tajua nyt asiat voi mennä näinkin ja että välitän vaikka ooonkin kaukana"     

Sanon tähän loppuun,että viimeisen viikon aikana olen huomannut,että minun historia alkaa käymään  onnekseni. Minulla on nettitutuja,jotka käyvät samaa asiaa nyt läpi. On niin helppo ees yrittää somsitautuu siihen tuskaan ja ymmärrykseen miksi voi tuntuu siltä. Ja oman kokemuksen kautta auttaa,ja oonhan mä saanu sitten kiitosta nettitutuiltani. Tämän kysyeisin ihmisen olen kyllä nähnyt ihan livenäkin mut anyway.  Hänen sanat oli parhain palkkio mitä oon saanu pitkään aikaan, kun olen yrittänyt auttaa. "hei kiitos näistä sanoista, nää oikeesti auttaa ja avaa silmät"
 Kiitos sinulle!

Loma viikon ja vapun kuulumiset.

Täällä taas. Olen ollut koko viikon  pois koulusta,koska meillä on ollut etäviikko vapun takia ku se sattu keskelle viikkoa.  Saanu sitten nauttia pitkään nukkumisesta kotona olemisesta ja saanut nähdä kavereitakin. Kyllä kotitehtävätkin on kyllä tullu. Pitäs alkaa viikonlopun aikana tekemään oppimispäiväkirja työharjottelusta.  Ens viikko onkin sitten aika hiljanen  koulun päässä, kun ilmillä (ilmaisutaidonryhmä) loppu viimeviikolla. Onneksi lastenohjaajat tulee takasin niin tulee sitten elämääkin sinne. :D Vaikka olenkin vielä yhden kanssa riidoissa... No eiköhän se siitä lutviudu ku kouluun mennään. 


   Niin se vappukin meni ohitte. Vastahan sitä oltiin toukokuun lopussa. Miten tuo aika voi rientää niin nopeaa. Mun vappu olikin mielenkiintoinen ei niin hyvässä mielessä. Tai se riippuu siitä miten sitä ajattelee. Yhden kaveirn kanssa meni kokonaan välit päivää enne vappuaattoa,että yhtä ystävää vähempänä. Päätetiiin toisen kaverin kanssa lähtä kemiin juhlimaan vappua. Käytiin Mt kanssa citymarketissa kaupassa. Ostettiint tortilla vehkeet ja ostin muutaman siiderin viinan ja kuohuviinin lisäksi. Mt tykönä tehtiin tortillat, kuuneltiin musiikkia ja tietenkin juotiin. Laittautuminen kestikin sitten 3 tuntia syömisen kanssa. Lähdettiin 10 jälkeen katteleen ulos mitä sielä näkyis. Onneksi mt äiti vei meidät baariin niin ei tarvinnut maksaa taksia mennessä.  Eipä ollu vielä paljon porukkaa puol 11 jälkeen. Baaritiskille vaan ostamaan juomaa. Istuskeltiin muutaman minuutin siinä ja huomasimme kohta,että yks poika vissiin yritty tulle jutteleen mun kaverille,mutta peru aikeensa puolessa välissä. Meitä hymyilytti. Onneksi cornerissa oli karaoke puoli auki. Nimmittäin minua oli laulattanut koko illan. Sinnehän me päädyttiin sitten muutaman tanssin jälkeen alakertaan laulamaan muutama biisi karaokea. Lauloin tik takin kyyneleet. Se on jotenkin ihana biisi,vaikka se onkin tosi vanhan. Muistan ku fanitin pienenä tik takkia ja se oli mun lempi biisi. : D Menttiin takasin tanssimään ja hakemaan juomista. Sitten alkoki se vapun kaaos loppu ilta. Mt pyysi sen poikakaveria,että jos se hakisi meijät baarista ja tämä keiltäytyin. No siihen päätty meidän hauska ilta,koska mt suutu ja loukaantu siitä tosi pahasti  ja sitten se näky sillä,että se mulla alko äyskimään ja ei kiinostunu enään mistään. Seuraavassa hetkessä hän päätti lähtä ja kysy minulta vaan että " no mitä meinaat jäätkö vai lähetkö matkaan". Mie vittuutuneena ja kilttinä tyttönä lähin matkaan, mutta taksi matka sitten olikin kaikista hirvein. Mie päissään ja vihoissaan mie huusin ja haukuin mt tosi pahasti ja syytin illan pilaamisesta. No siitähän se vasta riitä synty ja tämä alko sitten kotona itkemään. Kuulemma oli niin paha olla poikakaverin takia,että ei pystynyt enään bilettään. Saatiin kyllä ennen nukkumaan menoa sovittua. Aamulla olikin ja paljon parempi fiilis kummallakin. Ajoin aamupäivällä sitten kotia. Illalla näin minun hyvää ystävää tinttua. Laulettiin karaokea ja vaihettiin vapun kuulumisia. Naurettiin ja nautittiin yhdessä olosta.   Siinä mun hieno vappu riitoja hauskuuta ja tavallista olemista.

Tänään kävin kampaajalla ja leikkautin kesätukan itelle lyhennettiin aika rajusti. Tuli ihanat! Tykkään kyllä näistä hiuksista. Teki vain vähän tiukka herätä puol 9 kampaajalla.No onnistuhan se. Sen voimalla.että  viimeistään tunnin päästä pääsee takasin nukkumaan. Heräsin 2 päivällä kun pappa soitti ovikelloa. Pirteänä päätin ja innoissaan uudesta hiuksista ajatelen lähtä shoppialeen kun juteltiin kaverin kanssa,että mun pitäs lähtä sille makutuomariksi kevään juhliin ostamaan mekkoa. Siellä menikin sitten yli 2 tuntia mutta meillä oli ainakin mukavaa. Oli ihana kuulla vaikka en sitä myöntäny heti,että Tinttuki oli musta ylpee,että  en antanut periksi sillon ku mikään ei tuntu  onnistuvan ja ei mitään syytä elää. Jaksoin lähtä kouluun heti kun sai ees johonki kuntoon oman mielen. Olen miekin tyytyväinen,että mie päätin elää ja aloin tekeen töitä oman mielen etteen,vaikka se ei olekaan ollut helppo tie, mutta joku päivä kiitos seisoo vielä paremmin kuin nyt.