Paineiden purkauksii ja Muisto videot

 En tiedä mitä mä tekisin oman elämän kanssa,nytten kun kaikki on vähän auki ja riidat kavereiten kaa sopimatta ja kaikki  ahistaa.
    Miehän silloin puhuin siitä, että hakisin oppisomuksella töihin päiväkotiin ja samalla valmistusin lastenohjaajaksi. Sekin suunitelma kaatu siihen,että asun täällä nii jumalan seläntakana,että täällä ei ole sellaseen ammattiin mahdollista kouluttautua oppisopimuksella. No siinä meni sitten se suunitelma,että mun ei tarvis enään _ikinä_ palata tänne ylitorniolle. Ja suunittelin oman kämpän hakemista. Saisin vihdoin omaa rauhaa ja itsenäistyä vanhemmistani.
   Nytten sitten mulla ei ole vielä varmaa opiskelupaikasta eikä työpaikasta. Mie haen vielä vuodeksi tähän valmentavalla ja kuntouttavalla ja mut on melkeen hyväksytty sisälle, kunhan mie lopetan lintsaamisen ja kaiken sellasen mikä ei kuulu koulunkäyntiin. Siitä on palaveri vasta ens kuun puolessa välissä..
 No sitte tämä asia johti siihen,että mun haave nyt omasta kämpästä on aika hailakka,koska mulla ei riitä omat rahat pitää omaaa vuokra-astuntoa pystyssä ja iskä ei voinut auttaa mua  taloudellisesti ja äiti ei kanskaan. Ja sossuta sain ensimmäisen vastauksen,että se ei ole nyt ajankohtaista,kun minä vielä jatkan täällä ylitorniolla vuoden kouluu (jos mut hyväksytään vaku1) niin ja mulla olis täällä sitten viikot koulua ja viikonloput olisin vain omassa kodissani  poissuljettuna lomat ja top jaksot joita kai tulee nyt  useampi jakso,kun valmennun alottamaan oikeat opiskelut vuoden päästä lastenohjaajana. Ja viikonloput voisin olla äidillä. Tähänkin on vain pieni,mutta me myydään omakoti talo pois ja äitikin muuttaa sitten kerrostaloon ja minä en haluisi enään äidin kanssa pienempään kämpään ku joskus tuntuu että tuoki on liian ahasta jos haluu vaan olla rauhassa ja pitää bileitä ilman että kukaan on samassa kämpässä siis muutku mun vieraat. Onneksi minulla on niin ihana äiti,että se lupas soittaa sosuun ja jutella vielä asioista munkin puolesta.
   Jospa tähän sitten laittettas se aika isokin ongelma mun parantumisen kannalta ja ystävyysuhteiden kannalta. Nimittäin ystävien kanssa välit varsinkin näitten jotka oon oppinu tunteen syksyn ja menneen talven aikana. Mie oon välissä niin vainoharhanen ja annan koulukiusaamisen ja muut tapahtumien vaikuttaa  mun nykyisiin ihmissuhteisiin. Mustasukkasuus, hylkäämisen pelko,epäluottamus ja vainoharhasuus saa mun ystävyys suhteen joko päättymään tai että riidellään sitten jatkuvasti.. Mulle on nytten 3 parhaan ystävän kanssa välit kehnot yhen kaa jo ollaan vähän vahvemmilla jäillä, mutta kahen muun kanssa en oikein tiedä voinko tehä enään mitään muuta ku toivoo,että ne jaksaa oottaa mun muutumista ja kasvamista. Voin kertoo esimerkki tilanteen joka painaa mua ihan hirveesti ja sitten sotkikin muutaman ystävän kanssa välit tosipahasti.

    Yksi ilta oli viiminen kokonainen ilta ennenkun lähettiin hiihtolomalle. Minun yks parhasita ystävistä oli sitten hiemän etäisen olonen ja kysyin sitten häneltä, että onko hän minulle vihanen ku ei  oikein puhu eikä ota huomioon. (joo osaan olla aika huomionkipee tietyissä tilanteissa ja mielentilassa kyllä) Ja hän sitten vastasi minulle,että en ole johan mä oon sulle sanonu kokopäivän sitä ja samassa mie näin kun  pari muuta meijän yhteistä kaverii katto toisiin silmeen ja mulle iski ihan hirvee ep'luottamus ja ärtyneisyys. Kysin että mitä te puhuitte musta jotain paskaa vai ja nää vain sano mulle että ei me susta mitään puhuttu,että katottiin vaan ja mie jankasin ja jankasin ku en voinu luottaa  mulle oli niin vhava tunne,että ne jotain puhu musta ja jotain on tekeillä niin se toinen sitten sano mulle että miksi sie et usko minua no mie sanoin,että on vähän vaikee uskoo ja mie olin niin suuttunu ja muistan jotenki sen että mie sitten huusin yhelle sivulliselle ja haukuin sen pystyyn ja sitten vissin vielä jotain tytöille huusin en mä muista mä muistan vaan sen vihan tunteen ja epäluottamuksen,kun tuntu että  mie en osaa hallita itteeni meni kaikki enerkiä ja keskittyminen siihen etttä mä en oikeesti ois käyny kimppuun tai saano jotain ihmeen raivokohtausta uusiksi. Ja se riitti pahotin 2 mun parhaan ystävän mielet  ja siitä asti me ollaan oltu riidoissa yhden kaa en oo puhunu melkeen ollenkaan ja toisen kanssa alussa vähäsen ja tänään sitten jo paljon paremmin,kun kummatki oli rauhottunu ja saanu aikaa miettiä asioita. Mutta tää asia on painanu mun meiltä niin paljon,että oon nähny toive unii ja painajaisiin tästä tilanteesta. Toivon vaan,että mä saan heidat ymmärtämään kuinka tärkeitä ne on mulle ja mun käytöksen siinä tilanteessa.

  Jos nyt sitten mietittäs tätä 2 kuukautta kokonaisuutena. Nää on ollu siis varmaan vuoteen mun pahimmat kuukaudet. Niin monesti on tehny mieli ratketa viilteleen ja  tehä kaikkee muuta pöljää. Miettiny miten toteutas oikeesti itsemurhan ja jutellu siitä että mie en koht kestä tätä painetta ja ressia minkä oon luonnu. Se mikä on ihana huomata mun parentuminen on jo niin hyvässä vaiheessa.että noi kaikki on vaan tunteita ja osaan hallita niitä ja pystyn näkeäään tilanteen eritavalla ja nähä sen valosamman puolen ja sen,että tää on vaan täää hetki missä mulla tuntuu niin pahalta.  Mie en oo yli vuoteen viiltäny. Enkä muutenkaan satuttanu itteeni.  Itsemurha on maailman itsekkäin teko. Senkään takii mä en oo tehny tai enään ees yrittäny koska mun kummisetä kuoli tässä hiljattain syöpään ja se ei ois halunu kuolla ei mistään hinnasta,mutta syöpä vei sen sen tahtoo ei kysytty kun se lähtä taivaseen. Sen jälkeen mie oon ymmärtäny sen tuskan ja kaiken minkä se aiheuttaa lähemmiäisille ja se että maailmassa on paljon ihmisiä jotka ei haluu kuolla,mutta ne kuolee.  Mie ymmärrän sen kuinka unpikuja tilanne se on ku ihminen tekee sen päästöksen lähtä oman käden kautta uskokaa tai älkää mut mä todellakin tiedän miltä tuntuu haluta kuolla jne. Mie en vaanv oi enään ymmärtää sitä että  jotku HALUU kuolla ja niitä ei vältis oteta pois ne jää kitumaan tänne maan päälle ja ne jotka haluu elämää haluu tehä elmällä vaikka mitä niin sairastuu ja kuolee tai sitten kuolee jossain onnettomuudessa. Se on vaan kylmä totuus parhaat täältä lähtee ensiksi.  Joko luonollisesti tai oman käden kautta. Muutama biisi tähän loppuun.  Menehtyneille ihmisille ja niiden läheisille.

  Kummisetä tiedän että, sä et voi lukee tätä tiedän,etä mä en toiminu tarpeeksi nopeasti kirjeeni kanssa,että oisin voinu kertoo kuinka paljon  mä susta välitin.Toivottavasti sä tiesit sen. Ikuisesti kaivaten nennii-  Muutama biisi kummisedän muistoa kunnioitaen ja miksi ei  niidenkin jotka on kanssa lähteneet. Mun pari kaverii on joutunu tässä selviämään niiten ystävien itsemurhasta ja muutama  blogi tuttukin.

Halusin laittaa tän vaikak videon nimi onkin "prinsessalle"

Tunteiden purkkausii viikon aluksi

Taas on vierähtäny muutama viikko etten oo kirjotellu. Ei vaan oo saanu aikaseksi. Toista viikohan sitä alotellaan täällä koulumaailmassa työharjottelun jälkeen. En tiedä mie vaan haluisin lopettaa kaikki saman tien tasan nyt, mutta enään muutama viikko ja ei kaikkee voi elämässä antaa periksi ja keskeyttää. Kaikki tähän mennessä keskeytyny peruskoulun jälkeen en oo sen jälkeen ollu vuotta koulussa. Täällä vaan kaikki vaan ärsyttää. Liiian helppoa liian paljon ongelmallisii nytten ku mie ja yks poika ollaan ainoat "terveet" täällä siis ohjaajien lisäksi. Kaikki muut on nytten top jaksolla.  Pitää jaksaa ja ajatella positiivisesti ja kohta on kesälöma ja sitten kesätyöt ainakin 4 viikkoo,jos pääsen sinne mihin hain ja sitten lomaileen etelään. Katteleen nettikavereita:)<3

 Oon alkanut  miettimään,että vois käydä  lapsi-ja perhetyön perustutkinnonn niin oppisopimuksella. Soittelen tässä perjantaina oppisopimusneuvojalle ja ei se ainakaan tyrmänny sitä asiaa  kehotti vaan hakemaan  työpaikan ja kelalta selvittään onko kuntoutusrahaa saatavana oppisomipukseen. Huomenna pitäs minu linja-valvojan kanssa jutella siitä,että voisinko mie käydä täällä ne teoriajaksot läpi. Kun ei kiinostas yhtäään lähtä mihinkään rovaniemelle asti opiskeleen jos kerta täällä vois käydä. Pääsisimpä mie työn kautta käymään ton alan läpi. Sitten ois jo iso syy hommata kesäkuussa oma kämppä vaikka mun pitää se joka tapauksessa hankkia. Me äitin kanssa muutetaan poissa tuosta nykyisestä talosta. Ainakin niin se on mullle sanonu,jos ei jotain veen lottovoittoo tuu ja se on niin epätodennäkosta minun ja äidin tuurilla. Ja muutenki mie täytän seuraavaksi jo 21 eiköhän ois aika jo alkaa rakantaan omaa elämää. Muutenki työ oppispimus juttu ois kiva koska siinä maksetaan palkaa työajoilta. :)
   Huomenna ois siis sellanen päivä,että soittamana jos  sais jostain mahdollisen työpaikan, ja sitten vielä käydä laittamassa itteni työttömäksi työntekijäksi,kun tää koulu loppuu. Ihnaa ku eilen minun mummo soitti tuolta etelästä niin sekin sano mulle, ettäkyllä sie nyt olet omalla alallla. Mie melkeen hypin innosta,kun se vihdoin ja viimein   myönsi senki. Nimittäin sillä on alussa ollu vähän semmonen juttu,että mun pitäs joku muu alal ottaa. Kai siinä on ollu takana mun äkkipikasuus ja temperamenttisuus,muttako lasten kanssa niitä joutuu väkisinki hallitteen ja käyttämään niitä eritavalla. Vihdoinki musta tuntuu,että mun elämä on menossa oikeaan suuntaaan ja miekin alan oikeesti aikuistuun ja kasvamaan aikuseksi  oikeesti 20 vuotiaan tasolle myös tunne elämän puolelta. Vaikka mulla onki epävakaa personnalisuushäiriö, mutta ehkä sekin alkaa pikkuhiljaa tasottumaan ja onneksi terapian ansiosta mä oon oppinu hallitteen omia tunteitä ja tunnistamaan niitä.:)  

 Vielä ku mä saan mun elämän tärkeiten ihmisten kanssa sovittua ja tämän paino asian kondikseen ja itsevarmuuden ja luottamuksen takasin ja luonteen muutoksen niin vähän mä oisin onnellinen<3 Sitten mun elämä alkas rullaamaan toivottavasti haluttuun suuntaan. Elikkä ensiksi sais kesätyöpaikan ja sitten oppisopimus paikan ja mikä melkeenpä tärkein nuiten jälkeen niin se oma kämppä<3.     Että tää postsaus ei menis niin nekatiiviseksi niin onhan niitä positiivisiikin asioita tapahtunut.
Mä onistuin lyötämään tulevaisuuden ammatin (toivottavasti kaikki menee hyvin)
Mie en oo viilelly  vuoteen vähän reilu 11 päivä tulee Vuosi ja 1kk
Mie oon saanu itteni siihen kuntoon,että mä voin alottaa opiskelun ja kesätyöt ja töissäkäymisen
Onnitunu pudottaan pikkasen painoo nyt viimsiten kuukauisen aikana
Ja alkanu liikuun pikkasen enenmmän. Salilla käyminen<3 Siihen jää yllättävän äkkiä koukkuun siihen hyvän olon tunteeseen:) 
Vielä on paljon tekemistä,että mä voin saaha terveet paperit ja olla ite täysin tyytyvinen omaan elämään, muttas pitää osasta olla ilonen siitä jo mitä mä oon saavuttanut!