animaation terveisii

Niiin taisin mainitakki eilen, että tänään meillä on sitä animaation tekemistä työporukan kanssa. Se oli "mun" entinen koulu. Missä mun sairaus  paheni missä kaikk paisu ihan äärettömiin mittasuhteisiin. viltely itsetuhoisuus muutenki. Tänään mä menin ensmmäistä kertaa  sinne sen jälkeen ku lähin poissa sieltä. 

Aamulla sitten piti olla töissä 8:45. Meijän työpaikan yksi työvalmentajista otti minut kyytin  ja lähettiin sitten kohti lappiaa. Ei *hel***** että mua aamulla jännitti olin aivan paniikssa, pelkäsin tulevaa ja hrveetä ahistuskohtausta kun joudun keskelle vanhoja murheita ja tunteita. Mutta ei ahistustahan mulle tuli, mutta se menissitten  ohi ku päästiin tunnlle ja alettiin tekemään animaatiota

Seuraava haastava tilanne olkin mennä niihin tiloihin mitkä oli sinun työaluetta,kun kävit koulussa. Uskokaa tai ålkää musta tuntu,että mie en pytsty siihen. Silti mie tiesin, että mun on pakko jos mie meinaan parantuu mun menneisyyden traumoista täydellisesti. Sekin tilanne meni hyvin ainoo missä ahisti vähän enenmän oli ruokali tila,mutta yhdistin sen siihen että siell oli niin paljon hälinää,meteliä ja paljon ihmisiä. Oli ruokana vielä pottua ja nakkikastketta. nam mä tykkään hirveest kastkkeista:) 

Seuraava haaste olikin sitten kiertää koulun alakerta, ja kokeilla iskeekö ahistus pahemmin.. mutta ei  mä pystyin  sietämään kaken. Tuntu hyvältä  tuntea,että pystyy  hallitten itteseään omi tunteita. 

Loppu pävä meniki animaation kuvaamisesssä ja yksi kahvitauko. :) Kokonaisuutena tää päivä on ollu täydellinen. Olen ylpee itestäni. 

Tunne purkauksii viikonlopun jäljiltä

Mitä mä kirjottaisin?. Mun elämä on jotenki ihan sekasin , tai sitten se johtuu mun tunteista ne on aivan seksin. En tiedä mitä mä ajatelen. Mulla alkaa taas koulu tammikuussa mua pelottaa jännittää ja ahistaa jollain tavalla koulun alottaminen. Tiedän vaan,että kaikki on niin eritavalla, kun silloin ko alotin oulussa luovin. Mie oon päässyt niin paljon henkisesti eteenpäin kuten olen lopettanut viiltelyn ja en oo enäään niin itsetuhonen j tiedostan omat asiani omat rajat.  Okeii en mä väitä,että tää kaikki paska on ohi en todellakaan. Viiltäminen on suurimmaksi osaksi mielessä ja niin monesti meinannu retkahaa kun on vaan niin paha olla  töissä  ja koko viikonloppuki oli täyttä tuskaa täynnä ja pahaa mieltä.  Tämä kaikki vaan johtuu luultavasti, siitä että mun elämä tulee muutumaan reilu kuukauden päästä täysin. 

Osasto jää taakse ei kokonaan, mutta puoliksi. 

Työpaikka jää taakse ja siellä olevat ihmiset jäävät taakse. Ei kaikki mutta suurin osa.

Uusi paikka uudet ihmiset tulee mun elämään. 

Siitä koulusta vielä. Olen oikeesti tosi onnellinen,että mie kävin silloin tutustumassa ja tutustuin moniin ihmisiin siellä ja mut otettiin heti porukkaan mukaan ensimmäisenä päivänä jo. Mua odotettaan sinne tosi paljon mie jo kuulun kuulemma niiden "perheeseen". Kaikki mulla pitäs olla hyvin. Mun pitäs nauraa ja olla kavereille tukena ja olla se oma  itseni se  enerkinen ja elämän halunen persoona. Mutta mitä mä oon tällä hetkellä oikeesti? en mitään. Ta iolenhan mie mutta en se mitä mun pitäs olla mitä mä haluisin.  Se että sä toivot voivas vielä viiltää ottaa lääkeitä ja alkoholia siinä toivossa että ees hetki ois poissa tästä maailmasta ees hetki pois iitä tuskasta mikä mussa on sisällä  tuntuu se tai ei mutta siellä se on.. se kavaltaa mut sisältä päin. Ooon huomannut,että mä oon suuttunut mun kavereille ku ne ei oo jaksanu ottaa  mua "tarpeeksi" huomioon. Mistä se kertoo siitä että musta on tulossa taas se roikkuva vainoharhanen pelokas mustasukkanen ja vaikka mitä. uskokaa tai älkää mä en haluu olla tälläinen.  Mä en haluu menettää mun ymprillä olevii ihmisii, mutta tää on varma keino menettää ne...  varma keino menettää sulle tärkeet ihmiset on mustasukkasuus vainoharhasuus ja takertuminen. Mutta niistäki pääsee eroon. Ajan kanssa. Uskon kanssa. Ystävien tuella. 

Kun sie olet päättäny kävellä jotain tietä oikeaan suuntaan niin harha askeleet kuuluu siihen tuska kuuluu siihen ahistus kuuluu siihen itkeminen kuuluu siihen mutta pää asia on se, että tapahtu mitä hyvänsä niin jaksaa yrittää eteenpäin ja uskoo voivansa parantuu kokonaan uskoo oman tahdon kantavan pitemmälle kuin koskaan ennen. jokainen hetki on lähempä "täydellisyyttä" baikka siltä ei aina tunnukkaan. Mulla on vielä niin ihanii ihmisii mun ympärillä, että on kumma jos mä en jaksa yrittää puskee eteeenpäin ees niidentakia jos en itteni. 

Huomsesta päivästä vielä loppuun silaus.  Huomenna on sinänsä jännittävä päivä,että me mennään töistä tekemää lappialle animaatiota. Kuvaamaan ja leikkaamaan. :)  Mulla se päivä tulee olemaan toivottavasti rikas kokemuksineen. Nimittäin mie meen sinne eka kertaa sen jälkeen ku sekoilin siell omalla hengellä.. (tiedän maailman  tyhmintä hommaa mutta sillo mä olin pentu ja sairas) Jännitän miten mä pääsen sinne asti olemaa sielä kokopäivän ja niin edelleen. No onneksi mulla on varmaan kyyti pois siekltä takasin töihin jos mä en pysty oleen siellä.  Uskon kyllä että se menee hyvin:) 

Mutta näissä ristiriitasissa ajajtuksisia ja tunteissa alan nukkumaan :)