Lupasin laitaa kuvia tännekki sieltä valkuvaus kursilta,joka oli silloin toissa viikonloppuna.Ensimmäinen kuva meijän "osaston" takapihalta.
Nytten kuulumisia viikonlopulta. Töistä tulin suoraan kotia torstaina. Saatiin sitten idea mun yhen parhaan ystävän kanssa et voitas lähtä käymään vähän kaupungissa ja viihteellä. Eihän se auttanu ku puhua äiti ympäri,että saisin mennä meijän autolla ja ajaa aamulla kemistä suoraan kaupunkiin. Baarissa oli kivaa. Tansittiin, otettiin supistiin ja pietettiin hauskaa yhdessä. Tuli siinä sit muutama poikaki jutteleen. Ne oli ihan söpöjä, mutta harmi vaan ku ne ei osanut kunnolla suomea. Ja sitten oli kiva yllätys ku ilta piteni nii mun entinen hoitaja tuli sinne. Olin ihan silleen ei voi olla totta,onko toi s vai ei. Paljastuhan se sitten häneksi, kun tansittiin kaveri kanssa ja tämä tuli seuraan. Perjantai aamusta ei sitten puhutakkaan mitään olin niin väsyny, kun piti herätä sen verran aikasten,että kerkeää 11 kaupunkiin. Loppu päivä meniki siinä ollessa kotosalla ja podeten huonoa oloa. :D Lauvantai meni sitten siinä samassa hujakassa, kun en meinannu jaksaan nousta sänkystä ja koko päivä vaaan valo sormien läpi. Sain mä aikaseks käytyä kaverin ja sen äidi kanssa matkakoskella kattomassa oliko jää jo lähteny liikeelle. Oli ihana ilma vaikka hieman viileä, kun siellä tietenki tuuli ku kosken lähellä oltiin. Kuvia otin vaikka kuinka paljon lisään niitä tähän potsaukseen kohta. Kahvoit joutiin munkit syötiin ja sitten lähettiin takasin kotia päin. Kuvia matkakoskelta:
Tunnelmii siis matkakoskelta. Eilen oli äitienpäivä. Meinas tulla vähän kiire saaha laitettuu kaikki valmiiksi ennekun mummo ja pappa tuli käymään meillä kahvilla. Siis tein ite täytekakun ja sitten valkosuklaa-vadelma jäädykkeen. Ja lahjoja äitille vaikka millä mitalla. Muumimukin ja sitten ite tekemän ruusun, muumi muffiniavuokia ja ja ite tehdyn styroksi sydämmen.:) Ainakin äiti näytti onnelliselta,kun se näki ne. Illan tunnelmat oli sitten vähän toista. Juttein yhden mun entisen osasto kaverin kanssa nykyäänki ollaan viel hyvii ystävii. Hän on suljetulla. Eilen sitten kyselin, että mitä hänelle kuuluu, ja hän vasas että huonoa. Viiltelin kmmatki ranteetauki 20 tikkia kummassaki kädessä. Olin silleen, että mitä v****a sie oot oikein menny tekemään ja että veillä sä kadut tota. Alon sitten ite meittimään 2kk taaksepäin, kun olin samassa tilanteessa kädet verillä ja tulehtunut haava. Ja kuinka mua nytten kaduttaa nuo kymmenet arvet,jotka punottaa ja pullistelee muuten mun "kaunissa" käsissä. Hetken jopa mietin alottavani kaikki uusiksi saisinko mie taas sitä huomiota mitä kaipaan? Tiedän tää kuulostaa niin lapselliselta ja sairaalta, mutta jollain tavalla oon tosi kiini siinä etttä musta välitetään ja sen,että tunnen olevani tärkee. Sillonku olin sairas sain ainaki huomiota ja kaverit sano suoraan,että ne on huolissaan musta tai jotain muuta vastaavaa. Tunsin olevani tärkee jollekki. Tiedostan myls sen, että se on väärää huomionhakusuutta se tukehduttaa helposti sun ystävyys suhteet,kun sun ystävät ei jaksa sun itsetuhoisuutta. Ne ei jaksa kattoo sitä kuinka sie tuhot viilto viilolta sun elämäää ja sun kaunista vartaloo. Ja pelkää sitä,että koska sä teet viimisen viilon, koska sie oikeesti huomaat tehnees sen viilon,mistä ei oo enään paluuta takasin. Ei se ei oo helppoo ymmmärtää toi ja viel vaikeampaa saaha se loppumaan. Mulla itelle meni 3-4 vuotta, että sain tän "inhon" viiltämistä kohtaan. Mua nykyäänn iin ärsyttää, ku missään ei voi olla lyhythiasille, koska jäljet näkyy ja sitten kuule sitä,kuin sä oot huomionhakunen ku näytät ne. Sanon lopettaminen ei oo helpoa viiltelijää voi verrata alkoholistiin. Kun se on tapa se vaatii niin lujan itsekurin ja halun lopettaa, että se onnistuu. Nytten kun oon ollu 2kk viiltämättä ymmärrän toisaalta sen,että se oli väärä tapa purkaa se oli jotain niin tyhmää. Toisaalta taaas kaipaan sitä ku veri valuu ja sä melkee itket sen kivun kanssa ja sen ku et voi tehdä syvempäää ja syvempää.. Silloin kaikki keskittyy siihen kuinka huono oot ku et pysty tekeen tollasta viiltoo, kun oot nii paska että sotket vaan kaiken. Sie et ansaitse elää tai tää on oikein sulle kipu on oikein sulle sä satutat pelkällä olemassa ollllas sun lähimmäisii. Kunnes sä oot naarmuttanu käten viiloille ja heräät yöllä siihen kipuun ja mietit: miksi helvetissä mä taas tän tein?.
Vähän ilosempiin aiheisiin. Tänään on Päivä mennyt täydellisesti.Sain jopa töissä toisen orkidean valmiiksi ja alotettuu toista. Meille tuli tänään uusi tyttö, hän on filipiineiltä en tiä onks toi oikein,mutta kumminski. Hän ei kunnolla puhu suomea ja me joudutaan puheen englantii,mutta myös suomea hänelle,että hän oppisi. Oikein ihana ja aurinkoisen olonen nuori nainen. Ooon nukkunu puolet iltäpäivästä ku tulin kotiin. Väsytti niin maan pirusti,että nukahin ku menin vähäks ajaks pötkölleen saa nähä miten saan nytten unta. Pakkaaminen kummitelee tuolla takana ja nukkumaan meno että jaksaa aamulla nousta töihi. Äiti ei nimmitääin tykkää ku se saa mut rääkkäy ylös sängytä hyväkö ei melkeen vetää peittoo pois päältä :D Mutta viellä muutamii kuvia tähän potsukseen liittyvii:
Siinä mun äititenpäivä leipomukset tai oikeastaanvain se täytekakku ja sen vieressä olevä jäädyke.Se hiemän kusi ku tein ekakertaa sitä elämäni aikana. Ihan hyvää se silti oli:) Tiedoksi vaan äiti oli kereny ja pistää siitä poskeensä palasen enneku sain sen lopuun koristeltuu.:DD
Sitten viellä muutamii teoksii töistä:
